Lielahden Prisma - Ajatuksia katoksellisesta pyörätelineestä

Olen jo pitkään nauttinut Lielahden Prisman esimerkillisyyttä lähentelevistä pyöräilyolosuhteista, mutta nyt olen löytänyt paratiisistakin vikoja. Ensinnäkin, katos jossa pyörätelineet ovat on aivan liian korkea tarjotaakseen mitään sadesuojaa. Katoksessa olleet polkupyörät ja ostoskärryt ovat aina sadekelien sattuessa olleet aivan märkiä. Toisin sanoen katos on yhtä tyhjän kanssa, ja sadesuoja on hyvä olla omasta takaa jos mielii pitää fillarin kuivana.

Huomasin myös, että pyörätelineet on pultattu niin reunalle (vaikka tilaa olisi reilusti toisenlaiselle sijoittelulle), että monet katoksen viereisiin autopaikkoihin pysäköivät autoilijat pysäköivät autonsa lähes etupyörään kiinni. Tietenkin aina voisi olettaa, ettei autoja pysäköitäisi niin syvälle ruutuun, että tilaa jäisi väliin, mutta jostain syystä autot pysäköidään aina aivan niin syvälle ruutuun kuin voidaan, jolloin tuloksena on joko kontakti tai ainakin hyvin lähellä käyvä hipaisu pysäköityjen pyörien eturenkaiden kanssa.

Olen luonnollisesti antanut aiheesta asiallista palautetta Lielahden Prismalle, mutta aiempi palautteeni paremmasta opastuksesta pyöräpysäköintiin ei myöskään tuottanut tulosta, joten en ole kovin toiveikas, että kauppa ryhtyisi korjauksiin. Näidenkin pienten virheiden jälkeen on Lielahden Prisma kevyen liikenteen asioinnin näkökulmasta Lielahden ehdottomasti paras kauppa, jonne on kiva pyöräillä ja kävellä. (ottakaa opiksi - Kodin Ykkönen/Gigantti Megastore jne.)

Shared Space konsepti - Jaetun tilan illuusio

Tampereen kaupunki on innostunut jaetusta tilasta ja rakentanut sellaisen mm. Åkerlundinkadulle. Tämä tieosuus sisältää myös Tamperelaiseen tyyliin alimitoitetun kaksisuuntaisen pyöräkaistan, jolla en ole oikeastaan koskaa nähnyt pyöräilijöitä, jalankulkijoita ja a-mainoksia sillä tosin näkee. Nämä a-mainokset, ovat tietenkin asianmukaisesti sijoiteltuja, ja asianmukaisuus Tamperelaisittain tarkoittaa sitä, että mitä enemmän haitataan pyöräilyn edellytyksiä, sen asianmukaisempaa meininki on.

Huom. yllä olevan kuvan telinekin oli vielä hiljattain aivan keskellä kaistaa, kuten myös muut kaistan telineet (kolme niitä aikoinaan oli nätisti sijoiteltuna). Miksi vieressä olevalle huomattavasti leveämmälle jalankulkutielle ei voida asettaa a-mainosta? Ehkä manselainen logiikka ei vain sallisi näin älykästä ja loogista sijoittelua.

As Easy as Riding a Bike-blogi on kirjoittanut harvinaisen hienon ja havainnollistavan kirjoituksen jaetun tilan ongelmista englantilaisesta näkökulmasta. Lyhyesti sanottuna, jaettu tila ei tule koskaan toimimaan jos tässä tilassa on jatkuva vilkas autoliikenne. Suojatiettömyys ei myöskään tule toimimaan, jos autojen määrä ei vähene. Autot eivät yksinkertaisesti jaa tilaa, ne vain vievät sitä, ne jyräävät sitä pelon voimalla heikommilta liikkujaryhmiltä.

Miten tämä kaikki sitten liittyy Åkerlundinkatuun Tampereella? Parikin eri ihmistä on ihmetellyt Åkerlundinkadun uutta ilmettä Tampereen kaupungin kansalaiskioskissa. Kysymys #1, Kysymys #2. Kaupungin vastauksista selviää, että tarkoitus on että tässä jaetussa tilassa autot ja jalankulkijat (pyöräilijöistä ei puhuta mitään! tyypillistä) huomioivat toisensa ja suojateitä ei siksi tarvita. Jokainen Tamperelaista (ja suomalaista) liikennekulttuuria tunteva tietää mitä tämä toistensa huomioiminen käytännössä tarkoittaa. Ihmiset eivät pääse yli enää sitä vähääkään, vaan odottavat kiltisti että isommat (autot) menevät ensin. Etteivätkö suomalaiset liikkujat olisi jo opetettu tähän lammasmaiseen pelokkaaseen käytökseen ja omista oikeuksistaan luopumiseen vuosien saatossa, eli mikään ei muutu. Åkerlundin kadulla sijaitsee mm. sisäänajo Tullin parkkitaloon, ja kyseessä on yksi jalankulun/pyöräilyn vilkkaista reiteistä koska yliopiston Virta/Linna-rakennukset ovat aivan Åkerlundinkadun kulmalla.

Åkerlundinkatu ilmentää hyvin sen mikä on vikana siinä, että jaettu tila rakennetaan alueelle jossa on vilkas moottoriajoneuvoliikenne. Lopputulos on se, että ilman dramaattista liikennekulttuurin muutosta tämä jaettu tila tämän kaltaisella kadulla johtaa vain kevyen liikenteen olosuhteiden heikentymiseen. Autot eivät jaa tilaa, eikä keskivertoautoilijan huomiointikyky ole terävimmistä päästä, koska asenne on aina: "minä, minä ja minä ensin".

Autolijan näkökulmasta suojatietön Åkerlundinkatu on varmasti todella mukava, enää eivät nuo Yliopiston humanistihipit reteesti kävele valkoisille viivoille hidastamaan omaa tuikitärkeää kiirettä,koska mitään tieliikennelain tunnustamaa paikkaa tien ylitykselle ei enää ole. Tieliikennelain? Aivan, tunnustaako lainsäädäntömme ylipäätään mitään Shared Space-konseptia? Tätä jaettua tilaahan ei ole tässäkään tapauksessa mitenkään ilmoitettu liikennemerkein, ei jalankulkijoille, eikä autoilijoille (eikä pyöräilijöille). Eli toisin sanoen, tieliikennelakia noudattaen tämä jaettu tila toimii aivan kuin laki olettaakin, eli autot menevät merkkejä seuraten (ja suojateitä ei siis ole), ja jalankulkijat varovat autoja ja ylittävät kun, siitä kohtaa missä vain suinkin pääsevät. Vaikka kadulla olisikin kyltit, joissa lukisi "Jaettu tila - varo jalankulkijoita/pyöräilijöitä" yms. ei se olisi vieläkään mikään lain suojaama käsite. Kuinka siis kaupunkeihin voidaan rakentaa lisää jaettuja tiloja, ilman että tieliikennelaki tuntee käsitteen ja määrittelee kuinka siellä tulee eri liikkujaryhmien toimia? Pienelle googlauksella törmäsin Shared Space-konseptiin liittyvään Ruut Mattsonin diplomityöhön, jossa Mattson (138, 2009) pohtii jaetun tilan ja tieliikennelain ristiriitaa:

Suomen osalta merkittävässä asemassa on myös lainsäädäntö. Nykyinen tieliikennelaki
määrittelee, että katu on ylitettävä suojatietä kulkien, mikäli sellainen on lähellä. Muuten
ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja yleensä risteyksen vierestä. Shared Space -
alueiden ideana on, että jalankulkija saa kulkea missä haluaa ja ylittää kadun parhaaksi
katsomassaan paikassa ilman rajoituksia. Käytössä lakipykälillä ei ole merkitystä, mutta
onnettomuustilanteissa erityisesti vakuutuksen kannalta on pystyttävä määrittämään,
kuka on vastuullinen. Mikäli kadulla on erotettavissa reunakivilinja, tulkitaan katu normaalin
mukaisesti jakautuvaksi ajorataan ja jalkakäytävään. Jos halutaan käyttää aukiomaista
tilaa, on parasta käyttää pihakatumerkkiä. Käynnissä olevan lakimuutoshankkeen
tarkoituksena on muokata pihakatuun kuuluvaa lainsäädäntöä siten, että myös läpiajo
olisi sallittua. Tämä järjestely täyttäisi metodin ajatukset yhteispelistä ja tilan jakamisesta
useamman kulkumuodon kesken.

Toisin sanoen, niin kauan kun tieliikennelaki ei tunnusta jaettuja tiloja, on ilmeisesti parempi pitää varansa ja olla pelokas lammas tietä ylittäessä, yliajotilanteessa vain sen hetkinen tieliikennelaki merkitsee jotain, ei se mitä kaupungin suunnittelijat/liikenneinsinöörit jalojen ajatustensa kanssa olivat suunnittelupöydälle ajatelleet.

Toisaalta, voihan olla että Tamperelainen autokeskeinen liikennesuunnittelu on juuri näiden lainopillisten ongelmien takia innostunut niin suuresti jaetusta tilasta, että aikovat tehdä Tampereelle näitä jaettuja tiloja tai kyseiseen konseptiin osittain perustuvia katuja lisää (ks. Tampereen kauppa-aukion kadut). Kauppa-aukion katusuunnitelman havainnekuvat edustavat utopiaa, jossa jalankulkijat menevät mistä lystäävät, ja autoja on vain muutama. Todellisuudessa, Sokoksen parkkihalliin (taas katu josta mennään parkkitaloon, kuten Åkerlundinkatu!) kulkevat autot tuskin kulkevat kuin noissa havainnekuvissa. Me kaikki tiedämme kuka tässä väistää ketä.

Kenties seuraavaksi joku nero keksii, että koska jaetut tilat ovat niin mukavia kaikille liikkujaryhmille, voitaisiin kävelykatuja muuttaa jaetuiksi tiloiksi, joille autot voisivat tulla (muut liikkujaryhmät huomioiden tottakai) "vierailemaan". Toivotankin kaikille jakamisen iloa, itse en suuremmin vielä sellaista tunne.

Ymmärrän jalkakäytäväpyöräilyä taas vähän paremmin - Pari sanaa suojateiden keskisaarekkeista

Ajoradalla autojen seassa ajamisen turvallisuuden ja sujuvuuden nimiin vannovat hokevat tuttua mantraa: ole itsevarma, ota oma tilasi ajoradalla, näytä suuntamerkkejä. Moni ajoradalla ajava ei voi ymmärtää, miksi samalla tieosuudella yhdeksän kymmenestä pyöräilijästä ajaa mieluummin jalkakäytävällä.

Suurimman osan ajasta kaikki sujuukin ja ajoradalla ajaminen vilkkaassakin liikenteessä on todella sujuvaa ja turvallista, mutta sitten tapahtuu jotain minkä vuoksi tekee mieli vaihtaa jalkakäytävälle. Innostuneena lukuisista positiivisista ajorata kokemuksista, päätin ajaa Ylöjärventietä pitkin, lapsi lastenistuimessa. Ajattelin, että aamu yhdeksän aikaan liikenne on jo hiljentymään päin ennen iltapäivää, ja olinhan pyöräillyt turvallisesti kyseistä ajorataa yksinäni lukuisia kertoja.

Minut oli jo ohittanut muutama auto, kun lähestyessäni liikenteen jakajaa päätti eräs autoilija ohittaa minut (ilmeisesti kiire punaisiin valoihin) vastaantulevasta moposta huolimatta alamäessä ennen Lamminpään Siwaa. Auto joutui siis ohittamaan minut poistumatta omalta kaistalta, ja tästä johtuen välillemme jäi senttejä tilaa, ilmavirta vei minua kivasti sivuun ja enpä ole hetkeen pelännyt näin paljoa pyöräillessäni. Tässä kohtaa tämän "ota oma tilasi" mantra oli ehkä onnenpotku, sillä nyt minulla oli tilaa itseni ja kanttikiven välissä jonne vähän paeta, jos olisin ajanut kiinni kanttikivessä (kuten niin monet ajavat) olisi seuraamukset voineet olla aivan toiset. Tai auto olisi ajanut vieläkin tiukemmin iholta ohi, ei näistä koskaan tiedä.

Tässä vielä kuvasarja (kuvakaappaus videolta):

Hyvä ohitus, selkeästi jättää tilaa välillemme.

Huono ohitus, ei näin...

Tietenkin nyt tätä lukevat autoihmiset toteavat, että oma vika kun en aja kiinni kanttarissa (ettei jää tilaa minne väistyä näiden tapausten varalta), voitte kuvitella kuinka lähellä auto kävi ohjaustankoa siitä, että en todellakaan aja kanttikivessä kiinni vaan otan tilan kuten on isot pojat opettaneet. Ehkä tämä olikin oma syy ja tämä ystävällinen autolija halusi opettaa minut kanttarinhalajaaksi. Toisaalta, mitä minä tässä marisen, osumaa ei tullut (vaikka lähellä kävi) ja autokin on lommoton. Eihän tämän katumaasturin osuessa 60+km/h vauhdissa olisi voinut käydä muuta kuin niin, että minä ja kyydissäni ollut kaksivuotias lapseni olisimme kuolleet. Tunnetusti autoilijoita, jotka tappavat kevyen liikenteen edustajia ei oikeasti rangaista tappovälineen vastuuttomasta käytöstä. Poliisia tuskin kiinnostaisi, jos menisin sanomaan että eräs auto ohitti minut aivan liian läheltä aivan liian lujaa. Onnettomuuttahan ei tapahtunut.

Mikä Ylöjärventiessä sitten mättää?

Ylöjärventiellä on 50km/h rajoitus, mutta tuossa alamäessä autot menevät aika räikeitä ylinopeuksia kohti Myllypurontien valoristeystä, jossa he useimmiten joutuvat, yllätys yllätys, pysähtymään valoihin. Korkean nopeusrajoituksen ja täysin typerien keskisaarekkeellisten suojateiden vuoksi ei pyöräkaistoistakaan olisi mitään iloa tuolla osuudella, ainut oikea parannus olisi luoda fyysisesti autoliikenteestä eroteltu väylä jossa saa pyöräillä. Olkoot sitten vaikka yhdistetty väylä, jalanku on tuolla pakokaasuisella tiellä luonnollisesti aika vähäistä.

Miksi sitten jalankulun keskisaarekkeelliset suojatiet ovat täysin turhia? Ensinnäkin, nämä saarekkeet rakennettiin Ylöjärventielle liikenteen rauhoittamistoimenpiteinä. Tampereen kaupunki on henkeen ja vereen autoilumyönteisenä kaupunkina halunnut valita rauhoitamistoimenpiteen, joka ei varsinaisesti haittaa moottoriajoneuvoliikennettä, tai tarkemmin vapaata liikennevirtaa. Valitettavasti liikenteen rauhoittaminen joka ei haittaa moottoriajoneuvoliikennettä on paradoksi. Mitään Ylöjärventien kaltaista vilkasta tieosuutta ei voida tehdä jalankululle tai pyöräilylle turvallisemmaksi, haittaamatta moottoriajoneuvoliikennettä.

Keskisaarekkeellisten suojateiden ajatus on se, että toisin kuin fyysisest hidasteet, autojen ei tarvitse pakollisesti pysähtyä/hiljentää vauhtia ja jalankulkija voi jakaa tien ylittämisen kahteen eri vaiheeseen. Miksi tämä kuulostaa sitten niin oudolta? Ensinnäkin, miksi jalankulkijan pitäisi kulkea tien yli kahdessa vaiheessa? Ylöjärventie ei ole edes leveä tie, vaan ns. tavallisen levyinen pätkä tietä. Syy tälle kahden vaiheen ajattelulle on tietenkin se, että suomalainen jalankulkija tietenkin odottaa että kaikki autot ovat ensin menneet, loikkii sitten kiiresti keskisaarekkeelle, ja odottaa että toisenkin kaistan autot ovat menneet.

Valitetavasti suomalaisen keskisaarekkeen keksijä, eikä 90% autoilijoista ole koskaan kuullut tästä:

Tieliikennelaki

32 §
Kuljettajan suojatiesäännöt

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.


Keskisaarekkeellisten suojateiden suunnittelu lähtee liikkeelle siitä, ettei tätä tieliikennelain kohtaa noudateta, vaan suojatie ylitetään liikennevirran sääntöjen mukaan, kahdessa vaiheessa nätisti odottaen eikä suoraan kulkien olettaen, että autot pysähtyvät.

Keskisaarekkeet myös kaventavat ajorataa, ja aiheuttavat osuuksilla joilla ei ole erillistä pyöräily infrastruktuuria tilanteita, joissa autot vääntävät vaarallisesti ennen jakajaa ajoradalla kulkevasta pyörästä ohi, tai peräti yrittävät mennä ohi jakajan sisällä (mopoauto taitaa paikoitellen ohi mahtua).

Monet Tamperelaiset suojatien keskisaarekkeet ovat myös liian kapeita, niille ei mahdu pyörää taluttava tai lastenvaunuja kuljettava kunnolla odottamaan sitä hetkeä kun nämä tieliikennelakia noudattamattomat autoiljat ovat menneet.

Mitä sitten pitäisi tehdä tällä tieosuudella? Nopeusrajoitus 40km/h (samalla sivukadut 30km/h), alamäen kohdalle fyysinen hidaste kaupunkiin päin menevälle kaistalle, keskisaarekkeet pois, saarekkeelliset suojatiet muutettava korotetuiksi. Ai niin, ja pyörät pois ajoradalta omalle väylälle. Toisaalta, jos näin utopistiset muutokset saataisiin aikaan, ehkä tämäkin ajorata olisi pyöräily-ystävällinen. Mutta nämäkään muutokset eivät poista tai vähennä moottoriajoneuvoliikennettä osuudella, siihen pystytään vain voimmakkain liikenteenohjaustoimin, joita Tampereen kaupunki ei tietenkään harrasta. Länsi-Tampereen liikenteen vilkkaudestahan pitää syyttää Ylöjärveläisiä, ei suinkaan 1-2km matkoja autolla ajavia Tamperelaisia.

Loppupäätelmä. Kannustan kaikkia Ylöjärventietä käyttäviä pyöräilijöitä ajamaan jalankulkijat huomioiden jalkakäytävällä tai ajamaan reilusti omalla yksitysautolla, mielellään reilua ylinopeutta ettei normaali liikennevirta hidastu.

Pyöräilyvideo - Osa 2

Jatkoin Dealextremen MD80-kopion testaamista, tällä kertaa asensin kameran mukana tulleet telineet nippusitein kypärään ja pyörän tankoon. Kypärään viritin kameran mukana tulleen pallonivel-jalustan nippusitein, ja kiinnityksestä tuli erittäin pitävä. Tähän pallonivel alustaan kiinnitin mukana tulleen klipsi-kiinnityksen, jossa oli kiinni itse kamera. En liitä kuvia kiinnityksistä tähän kirjoitukseen, kuvia kameran mukana tulevista kiinnikkeistä näkee aiemmin linkkaamastani Dealextreme-linkistä.

Tein aamulla kauppareissun Lielahteen, ja kuvasin menomatkan kypäräkiinnityksellä. Kameran suuntaaminen oli jälleen hakemista, mutta sain mielestäni videoon ihan hyvän suuntauksen. Ajattelin, että kypäräkameran etu olisi se, että kamera kuvaa juuri siihen suuntaan mihin itse katson. Valitettavasti tämä "kypäräkamera" on myös huomattavasti alttiimpi tärinöille, ja jokainen sivupeiliiin vilkaisu (kyllä, pyörässäni on sellainen koska ajan usein ajoradalla) näkyy videolla. Kuvaus tapahtuu tietenkin korkeammalta kuin tankokiinnityksenä, ja tästä on etua jossain määrin, mutta tämän päivän kokeilun perusteella en usko kypäräkiinnityksen toimivan tämän halpiskameran kanssa.

Video: Kypäräkiinnitys



Nippusiteillä tankoon kiinnitetty kameran mukana tullut kiinnike toimi aivan erinomaisesti, ja mielestäni tämä on paras tapa kiinnittää tämä kameratyyppi pyörään. Kamera ei pääse heilumaan, ja suuntaaminen on helppoa ja kuvausjälki kohtuullisen tasaista.

Video: Tankokiinnitys




Nykyistä tankokiinnitystä on hyvä verrata aiemmin kuvaamaani videoon, jossa kiinnitin kameran klipsillä tangossani kiinni olleeseen yhteen toiseen kamerakiinnitykseen. Tämä kiinnitys heilui paljon, kameran suuntaus saattoi mennä pieleen kesken ajamisen ja kameran asentoa sai säätää vähän väliä. Kameran suuntaus oli myös hankalampaa, ja kamera kuvasi hieman liikaa vasemmalle.

Video: Aiempi tankokiinnitys



Loppuun totean, että kyllä tämä kamera on ihan pienen hintansa arvoinen. Laatu ei päätä huimaa, mutta jos haluaa kuvata pyöräilyolosuhteita, eikä rahat riitä HD-tason vehkeisiin, on tämä Kiinalaisten kamera ihan kelpo lelu.