tiistai 22. toukokuuta 2012

Aamulehti ja kävelykatuihin liittyvät uutiset

Tämän päivän (tiistai 22.5) Almulehdessä oli iso juttu Kuninkaankadun kävelykadun ongelmista. Tammerkosken yrittäjien Juha Turuselta on saatu lainaus tapauksesta jossa laitapuolen kulkija on tullut syömään sormin ravintolan seisovasta pöydästä. Juttu aloitetaan mahdollisimman negatiivisesti ja raflaavasta, aivan kuin tämä olisi arkea Kuninkaankadulla.

Jutussa mainitaan mm. "[i]hmiset karttavat alueen liikkeitä, eivät halua ottaa lastaan mukaan sinne, eivätkä halua mennä esimerkiksi kahvilaan, jossa joku örisee tai käy päälle". Saamme lauseen, joka sisältää räikeitä yleistyksiä ihmisistä, kun joku helkutin päivä Kuninkaankadulla kulkee laumoittain ihmisiä, jotka selvästi ovat siellä väkipakolla, koska eivät tahdo sinne mennä. Räikeiden yleistysten lähteeksi annetaan jutussa Tammerkosken yrittäjien pj. Juha Turunen.

Jutussa ei tartuta tarpeeksi siihen, että Alko, sekä Vapaakirkon ruokajakelu ovat todellisia laitapuolen magneetteja, vaikka perusviestiltänsä artikkeli pyrkii kohti rakentavaa otetta. Toisaalta, Aamulehden artikkeli maalaa aivan omiin kokemuksiin nähden todellisuudesta räikeästi irrotetun ja huikeasti kärjistetyn mielikuvan Kuninkaankadun ongelmista. Jokainen voi empiirisin havainnoin todeta, että arkipäivinä Kuninkaankadulla riittää ihmisiä, sen varsin sivuisasta, miltei syrjäisesti sijainnista huolimatta. Katu välittää suurta ihmismäärää, jota se ei välittäisi jos se olisi autoliikenteen käytössä. Mitä tulee siihen ettei ihmiset uskalla mennä sinne lapsiensa kanssa, nämä ihmiset lienevät vähemmistössä, kun lapsiperheitä näkee joka ikinen päivä hyvinkin viihtymässä kyseisellä pätkällä tai kulkemassa läpi. Kyllä itsekin mieluummin kuljen kävelykadun läpi pienten lasten kanssa, kuin vilkasliikenteisen Hämeenkadun vartta. Entäpä ne kahvilat, joihin ihmiset eivät spurgujen takia halua mennä? Kuninkaankadulla ei ole minun mittapuuni mukaan yhtäkään kunnollista kahvipaikkaa, joten miksi pitäisi mennä näihin olemassa oleviin? Lähin hyvän kahvin lähde on Kahvila Valo, jonne vien rahani mieluummin. Ehkä Kuninkaankadulle pitäisi saada niitä kahviloita, joissa ne turistitkin voisivat poikeita, sellaisia oikeasti miellyttäviä ja laadukkaita, erikoiskahvinsa tuntevia kuppiloita joista saa vaikka lasin viiniä jos sikseen tulee.

Outoa uutisointia, ja ongelmien turhanpäiväistä paisuttelua.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Kehityksen käsijarrut

Tiistain Aamulehdessä oli mielenkiintoinen mielipidekirjoitus nimeltä: "Autoton keskusta olisi autio keskusta", kirjoittajina Pirkanmaan yrittäjien tj. Jari Jokilampi, ja Tampereen Yrittäjien pj. Mika Tolonen.

Suosittelen kirjoituksen lukemista, etenkin jos on lukenut esim. Joensuun tai Jyväskylän kävelykeskustojen rakentamista vastustaneita mielipidekirjoituksia kauan sitten, sillä tämän mielipidekirjoituksen retoriikka on täysin identtistä tähän 90-luvun "kaupat kuolee jos autolla ei pääse"-kiljuntaan.

Kirjoitus kertoo mm. seuravaa:

"Kaupungin päättäjien on syytä kuunnella yrittäjiä, jos halutaan säilyttää Tampereen keskusta elävänä ja elinvoimaisena. Kaupunki voi vaikuttaa keskustan kauppaliikkeiden menestymiseen hyvällä suunnittelulla. Keskustan liikkeet eivät ole vain kaupunkikuvan koristeita ja nähtävyyksiä. Kauppoihin pitää asiakkaiden myös päästä ostoksille, vieläpä helposti".

Kyllä, ei mitään moitittavaa. Jos liikekatu välittää maksimaalisen määrän ihmisiä, kulkutapaan katsomatta, ja vieläpä ihmisiä jotka voivat noin vain poiketa ostoksille, on liikkeillä todellakin hyvät mahdollisuudet menestyä. Mutta, jatketaanpa Tamperelaisten yrittäjäjärjestöjen matkassa:

"Jo nykyiselläään monet keskustan erikoisliikkeet ovat vaikeuksissa, koska asiakkaat hakeutuvat reuna-alueiden marketeihin. Kauppiaat kuulevat jatkuvasti, että asiakkaat eivät tiedä, miten autolla pääsee paikalle ja ylipäätään keskustassa liikkumaan"

Kirjoittajat myös attribuoivat Aleksis Kiven kadun katkaisemisen syyksi siihen, että muutamassa vuodessa 26 pientä yritystä joutui lopettamaan tai muuttamaan pois. Mitään tarkempaa faktatietoa tälle väitteelle ei tietenkään tarjota, ei tietoa yritysten määrästä, ei tietoa siitä oliko AK-kadun sulkeminen syy lopettamiselle ja miten tämä on varmennettu. Ovatko kirjoittajat kenties katsoneet jäsenrekistereistä kaikki lopettaneet tai poismuttaneet yritykset, joiden toiminta päättyi/muutti AK-kadun katkaisun jälkeen, ja päättivät että tämä juuri oli syy muutoksille?

Kirjoittajat ottavat Hämpin parkin (massiivinen maanalainen pysäköintiluola Hämeenkadun alla) avosylin vastaan, mutta lisäävät että keskustan kivijaloissa sijaitsevilla erikoisliikkeillä "ei ole elinmahdollisuuksia, jos paikalle ei pääse autolla".

Esimerkeiksi he heittävät joulukinkut ja kodinkoneet, joita he eivät usko kenenkään rahtaavan pysäköintihalleissa odottaviin autoihin. Kodinkoneita keskustassa myydään pääasiallisesti, Stockmannilla (oma pysäköintitalo, ehdottomasti lähin pysäköinti siellä ja lyhin matka viedä se kodinkone), Sokoksella (sama kuin edellinen), Koskikeskuksessa (sama kuin ed.), Anttilassa (sama kuin ed.). Samaisista kaupoista saa myös niitä helkkarin joulukinkkuja, ja kyllä, sama pysäköintitalo on käytössä. Eli mikä olikaan taas Tampereen autoilij, anteeksi yrittäjien argumentti? Joulukinkkuja saa myös kauppahallista, jonka kanssa samassa korttelissa on se Sokoksen parkkitalo. Ei hyvää päivää, keksikää hieman fiksumpia argumentteja.

Kun ostin Hifiä eräästä Kyttälän yrityksestä, en tarvinnut omaa autoa kun kalliit vehkeet tietenkin TUOTIIN minulle kotiin. Missä on se keskustan kodinkonemyymälä, jonka eteen on saatava oma auto peräkärryineen, jotta Jorma 59-v saa köyttää veljensä kanssa rööki huuleessa sen juuri ostetun jenkkikaapin asianmukaisesti kiinni?

Yrittäjät myös muistuttavat että Tampereella on kylmä ja terassikausi lyhyt, joten kävelykeskustalle ei ole edellytyksiä. He tietenkin viittaavat aivan suoraan vieläpä Keski-Eurooppaan, jossa homma toimii kuulemma vain ilmaston takia. Miksi yrittäjät sulkevat samalla silmänsä pohjoisemman Jyväskylän harvinaisen elinvoimaiseslta kävelykeskustalta, joka saa Tampereen näyttämään moukkamaiselta Neuvostokylältä Hämeenkatuprospekteineen. Vai onko keski-Suomessa vain niin paljon taitavampia ja innovativisiempia yrittäjiä, että homma saadaa toimimaan? Tässäkö se todellinen syy sille miksei Tampereella ei voida lisätä kävelykatuja, yrittäjien oma saamattomuus ja lahjattomuus liiketoiminnan saralla.

Lopuksi yrittäjät yrittävät löydä vyön alle:

"Keskustan liikkeet ovat myös turvallisuustekijä. Ei kai kukaan halua keskustaa, jossa on vain kaljakuppiloita ja seinän viereille rosikiva kaljaveikkoja."

Huh huh mitä uhkakuvien maalailua, vailla mitään todellisuuspohjaa. Eli näiden aitojen yrittäjäjärjestöjen mielestä autoton keskusta on turvaton kaljakuppiloiden täyttämä paikka, missä kustaan vain seinille. Olin viikonloppuna Jyväskylässä, ja olin jälleen aivan haltioissani siitä miten keskusta oli saatu ihmisten käyttöön aivan eri lailla. Kyllä, siellä oli kaljakuppiloita, mutta niitä on nytkin aivan älytön määrä autoliikenteelle uhratulla Hämeenkadulla. Kummalla oli enemmän kuseskelijoita ja kaljaveikkoja, no arvatkaapa. Hämeenkatu on yksi hörhömagneetti, autoliikenteestä huolimatta, mutta tätähän ei oman auton sisältä voi havainnoida. Jyväskylässä oli perheitä jonottamassa jäätelöä aurinkoisena päivänä, kirjakauppoja, ruokaravintoloita, vaatekauppoja (samat ketjut kuin Tampereella), Sokos, kahviloita yms. yms. eli kävelykadun tarjonta oli erittäin monipuolinen.

Kysymys onkin, miksi yrittäjien retoriikka ontuu, miks uhkakuvia pitää maalailla, kun niille ei ole mitään todellisuuspohjaa. Miksi esim. Jyväskylää ei mainita heidän kirjotuksissaan, vaan aina verrataan Tamperetta keski-Eurooppaan? Mihin he ylipäätään perustavat väitteensä?

Muistan kun takavuosina Lasikoisio tjsp. nimistä yritystä keskustorin laidalla pyörittänyt henkilö vaati lehdissä autoilun edellytysten parantamista keskustassa ja ilmeisesti muutti yrityksensä siksi Hämeenpuistoon, jossa autolla pääsi oven eteen mainiosti. Lasikoiso oli kiva myymälä, josta itsekin hain muutaman tavaran autoilumyönteisestä yrittäjästä huolimatta, mutta pärjäsikö Lasikoiso uudella autoilun edellytyksiä tukeneella paikallansa? Ei pärjännyt.

Bottom line - Jos yrityksen liike-idea ja toimintamalli on yksinkertaisesti niin hataralla pohjalla, että se ei kestä a) pientä muutosta liikennejärjestelyissä b) sitä ettei oven eteen voi pysäköidä - ei yrityksellä ole tulevaisuutta. Ei kukaan voi vuonna 2012 perustaa omaa liike-ideaansa sen varaan, että yrityksen oven eteen on päästävä omalla autolla, ja kuvitella pyörittävänsä yritystä kaupungin kalleimmassa ydinkeskustassa, jossa tila on jo valmiiksi kortilla.

Mainitaan nyt vielä loppuun ne Kuninkaankadun alkoholistit, nämähän ovat autoilijoiden suosikkiargumentteja joilla lytätään kävelykadut. Itsekään en pidä Kuninkaankatua onnistuneena kävelykatuna, koska se ei ole kovin yhtenäinen pätkä suhteessa muuhun kaupunkikeskustaan. Toisaalta, yrittäjien vaihtvuus ei ole mitenkään suurta kadulla, eikä niitä spurguja ole siellä sen enempää kuin missään tavallisessa automarketissa jonka yhteydessä on Alko. Vertailun vuoksi, Lielahden Citymarketissa ja sen ulkopuolella on aina spurguja, koska siellä on, arvastit oikein, Alko! Lielahden Prismassa ei ole Alkoa, eikä siellä koskaan ole remmejä hengaamassa sisällä, eikä ulkona.

Voi ei, pyhä Tamperelainen autoilu ei ole siis onnistunut karkoittamaan seinille kuseskelevia kaljaveikkoja, miten tässä näin on päässyt käymään!




torstai 3. toukokuuta 2012

Uuden pyöräilyfilosofian äärellä - havaintoja työmatkaliikenteestä

Edellisessä kotikaupungissani, liikuin aina pyörällä. Olihan kyseessä pyöräilykaupunki, jossa jokaisella kevyt väylällä sai ajaa pyörällä, ja ne joilla ei saanut olivat todellisia poikkeuksia, joita oli harvinaisen vähän. Minne vain, jopa sumusimmille teollisuusalueille, pääsi laadukkaita pyöräteitä pitkin. Ja ennen kesät olivat pidempiä ja miehet rautaa jne. jne. jne. Tampereella asiat ovat tietyissä paikoissa vähän päinvastaisia, pelkälle jalankululle pyhitettyjä, pyöräilyyn täysin turvallisia, tarpeeksi leveitä ja soveltuvia väyliä on runsaasti. Pyöräreitit eivät ole suorimpia mahdollisia, eikä kaikkialle ole pyöräily-yhteyksiä.

Pukeutuminen. Edellisessä kotikaupungissani, ajoin aina kaupunkiasiointini ihan normivaatteissani, farkuissa yms. enkä voinut kuvitellakaan että pistäisin pyöräilyvermeet niskaan mennäkseni kirjastoon. Miksi siis Tampereelle muuttaessani annoin itselleni uskotella, että pyöräily on parasta kun pistää trikoot päälle ja leikkiä olevansa Tour de France-ajaja, väärinymmärretty sankari jota autoilijat ja jalankulkijat vainoavat. 

Nykyiseen pyöräilyfilosofiaani ovat vaikuttaneet tietenkin pahamaineiset, pyöräilystä mitään tietämättömät Hollantilaiset ja Tanskalaiset pyöräblogit, joissa toinen toistaan tyylikkäämmät trendi-pellet hiihtelevät hitaahkosti, kiirettömän oloisesti laadukkaan infrastruktuurin keskellä, pystyasennossa ajaen. 

Huomasin, että farkuissa voi ajaa trekking-pyörää, vaikka sitten hitusen etunojassa. Eikä hikoileminen ole mikään ongelma, koska coolina herrasmies-cruisailijana, en tietenkään hikoile. Toisaalta, pohjakuntoni myös vaikuttaa tähän, ettei hikeä ihan heti ala pukkaamaan pyörän selässä. Olinhan jo pyöräilyvarustelukilpailu-ihmisenä toistellut itselleni, että samalla 10km matkalla voittaa ajallisesti 25km/h keskiarvolla (jolloin minullakin on hiki) vain 11 minuuttia verrattuna 17km/h keskivauhtiin, jolloin ei ole hiki ja voi mennä kivoilla kaupunkikuteilla rennosti. Itse yritin ajaa nyt 15km/h keskivauhteja, mutta noin hitaaseen pyöritykseen en edes cruisaamalla päässyt. 

Ajattelin myös, että ainut keino lännestä yliopistolle on mennä rantatien kautta, koska siellä voi nimenomaan ajaa kovaa verrattuna Pispalan valtatien reittiin, ja olihan Tammelan puistokatu mielestäni ainut selkeä reitti yliopiston suuntaan lännestä tultaessa. Nyt löysin itseni ajamasta Pispalan valtatien kautta keskustaan, ja huomasin että tämä reitti jota olen sorsinut on oikeasti toimiva, ja Pirkankadulle päätyy aamun myötätuulessa lähes itsestään. Ajattelin aina, että Hämeenpuisto-->Tampereen valtatie reitti olisi ihan epäreilu pyöräilijälle, koska silloin joutuu kiertämään hitusen enemmän. Kun sitten ennakkoluulottomasti lähdin tälle reitille, tajusin että säästän aikaa, reitti toimii, ja eihän tässä tarvitsekaan hikoilla ja ajaa kilpaa jokaista matkaa.

Olen ennenkin puolustanut kanssapyöräilijöitäni Tampereella, mutta en vain voi käsittää miten niin lukuisat pyöräilijät ensinnäkin, selvästi ajavat kilpaa toisiaan vastaan työmatkaliikenteessä (toimintaa joka autoilijoilta tuomittaisiin välittömästi hengenvaarallisena sekoiluna), ajavat yhdistetyillä väylillä joilla on paljon jalankulkijoita aivan järjettömiä vauhteja, eivät osaa käyttää jarrujansa taikka säätää tilannenopeutta tilanteen mukaan, ottavat jatkuvasti tarpeettomia riskejä risteyksissä, jättävät valoristeykset noudattamatta ihan järkiään. Pakko kysyä, että onko ihmekään jos pyöräily ei herätä hirveästi sympatioita joissakin ihmisissä, kun meidän sakista löytyy näitä Tour de France-mentaliteetillä jalankulkijoiden seassa painavia Road rage- sekopäitä, jotka kokevat infrastruktuurin puutteiden olevan sellainen laiminlyönti, joka vapauttaa heidät tieliikennelain noudattamisesta. 

Kyllä, kaikenlaiset keski-ikäiset naiset kiitivät ohitseni onnensa kukkuloilla kun ajoin harkitun hitaasti, mutta jos he noudattivat valoja, sain heidät aina kiinni seuraavassa valoristeyksessä. Joten hikihatussa ajamisesta ei todellakaan hyödy Tampereen valosumissa yhtikäs mitään, ellei tee kuten nuo lainsuojattomat ja mene päin punaisia jatkuvasti.

Haluaisinkin, että useampi ihminen antaisi itsellensä sen 10, tai peräti 20 minuuttia lisää matka-aikaa, jos se vain on mahdollista ja kokeilisi hitaamman pyöräilyn filosofiaa. Se vaatii keskittymiskykyä, ja nopeusmittaria, ettei vauhdit nouse yli 20km/h muualla kuin alamäissä (jos turvallista), mutta cruisaillessa näkee ja nauttii ympäristöstä aivan erilailla. Kaupungeissa pyöräily ei ole urheilua, ei se tarvitse olla aerobinen suoritus, se voi myös olla pelkkä tapa liikkua paikasta A paikkaan B.  Jätä trikoot kotiin, säästä ne maantielenkkejä varten, löydä uusi tapa pyöräillä. 

Rentoudu, liikenteessä ei tarvitse olla kiirettä ja stressiä. Hitaallakin vauhdilla, minäkin ohitin ne Pirkankadun päässä puuroutuvat Pispalasta päin tulevat autoletkat joka päivä tällä kiirettömällä filosofialla, ja iloisesti hymyilin paikallaan seisovalla autoletkalle. Tuodaan herrasmies/naispyöräily takaisin muotiin, ollaan kohteliaita ja harkittuja, noudatetaan sääntöjä ja varataan se pari lisäminuuttia. Ei olla hiestä valuvia vihaisia trikoomiehiä, paitsi sitten kun ollaan oikeasti lenkillä. Sitten päästetään se piru irti, ja otetaan kropasta irti viimeinkin pisara. 

tiistai 1. toukokuuta 2012

Uutisia länsirintamalta. . . .

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta joskus on pakko tehdä jotain opintopisteiden eteen, eli yliopisto pelkkä 5-7 vuotta jatkuva humalatila sentään ole.

Vaikkakin Tesomajärven kiertoliittymä heikentää (kaikesta suunnittelijoiden spinnistä) huolimatta kevyen liikentee olosuhteita Tesoman keskuksessa, kuuluu länsirintamalta myös jotain hyvää. Ylöjärventien uusi katusuunnitelma tuo massiivisen parannuksen Lamminpään pyöräilyolosuhteisiin ja luo loivan ja suoran reitin Ylöjärven loistavaan pyöräverkostoon.

Toisaalta, kokoojakadun statuksesta luopumisella ja aidolla liikenteen rauhoittamisella olisi luoto ajoradasta pyöräilylle suotuisa, mutta tämähän on utopistista ajattelua. Mihin Tampere tarvitsee tätä sisääntuloväylää? Vaasantien piti korvata se, muistaakseni aivan täysin. Mutta tien suosio on huikeaa, ja nopeudet myös yhtä huikeita. Yksi katusuunnitelmaa kommentoinut paikalllinen olikin vaatinut raskaan liikenteen läpiajokieltoa, mutta sehän ei kaupungille passannut, sama miten paljon vaurioita talojen rakenteille syntyy. Eihän rekkaliikenne voisi mitenkään ajaa Mäkkylään ja Vaasantielle ihan oikeasti Vaasantietä, koska se tarkoittaa kahta ylimääräistä valoristeystä. Kyllä olisi heti sorrettu ammatinharjoittajien vapautta ajaa ylinopeutta asutuksen halki. Yhdyskuntalautakunta myös hyväksyi erään kommentoijan vaatimuksen suojatien lisäämisestä Hiihtäjäntien kohdalla. Paikka on luonnollinen ylityspaikka, monet menevät tästä kirjastoon (jota ei kohta enää ole) ja harjulle metsään. Vielä kun joku kunnioittaisi suojateitä.

Ylöjärventien ensimmäinen osuus (Saarikorventie-->Vuorentaustantie) toteutetaan 2012, eli töiden pitäisi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Tesomajärven kiertoliittymää rakennetaan jo, valitettavasti. Idässä taas Teiskontien väylät jatkuvat pian Kalevaan saakka. Vaikka eroteltuja väyliä ei synnykään, niin ainakin Tampere rakentaa aivan tosissaan uutta infrastruktuuria ja parantaa vanhaansa, joten kyllä he jonkisortin kiitostakin ansaitsevat. Paitsi tuosta kiertoliittymästä. . . .

Katusuunnitelmat 23.1 (Ks. Ylöjärventie)
http://www.tampere.fi/liikennejakadut/katusuunnitelmat/23.1.-6.2.2012.html