Talvi ja laatikko rullaa

Tunnelmakuvia Lielahdesta päivän lumi/räntä/vesisateen jälkeen.

Ajoin samaa reittiä tänään ensin Christianian tavarafillarilla, joka kulki pehmeässä lumessa kuin unelma. Kaksi pyörää edessä, sekä painoa kuormana (lapsi) tekevät ajamisesta äärettömän vakaata. Laatikko ei lähde luistelemaan sileillä Schwalbe Big Apple-renkaillakaan. Tunsin liukkauden vain silloin kun ajoin jyrkempää ylämäkeä tai lähdin liikkeelle, jolloin takapyörä sutaisi tyhjää. Koskaan ei ole ollut niin helppoa ajaa näissä sohjoisissa perunapelto-olosuhteissa, kuin tänään laatikolla. Kolmipyöräinen pesee kaksipyöräisen tässä suhteessa 100-0.

Ajoin nimittäin samaista pätkää omalla kesärenkaisella retkipyörälläni. Meinasin lähteä täyteen sivuluisuun aivan hitaista vauhdeista n. viisi kertaa, ja olin erittäin varovainen liukkaiden olosuhteiden kanssa. Muutenkin, kun pyörän eturenkaalle ei tule mitään järkevää tasapainottavaa painoa, on ajaminen yhtä luistelua.

Ero kolmipyöräiseen samalla kelillä oli järkyttävä, suorastaan murskaava. Kotiin päästyäni kirosin, etten ottanut laatikkoa, vaan kuvittelin ajavani näissäkin olosuhteissa "kovempaa" yksin omalla pyörälläni. Olin totaalisen väärässä, ja lähellä kaatumista. Risteysalueet, joissa ajoradan autojen pakkaaamaa sohjoliukasta piti ylittää, olivat erityisen hankalia kahdella pyörällä.

Nastarenkaan asennus helpottanee kaksipyöräisen ajamista taas kerran, mutta missään tapauksessa samanlaiseen varmuuteen ja jämäkkyyteen en sillä pääse, kuin mitä laatikolla pääsin. Olen erittäin positiivisesti yllättynyt kolmipyöräisen talviajo-ominaisuuksista.

En ole taase yhtään yllättynyt siitä, että mitään talvihoitoa ei tänään suoritettu lumiolosuhteista huolimatta. Voin vain kuvitella, kuinka järjettömän liukasta kevleillä on huomisaamuna.

Ainut negatiivinen asia laatikon talvikäytöstä on ollut tähän asti vaihteiden reistailu pienilläkin pakkasilla, mielestäni tämä on tässä hintaluokassa aika kehnoa, ottaen huomioon että esim. Crescentin napavaihteet (taitavat olla myös Shimanoja) eivät ole läheskään yhtä herkkiä sään vaihtelulle.

Voisikohan laatikkoon virittää oman pienen aurauskärjen, jotta saisi sohjoa edestä pois? Tai harjasysteemin...

Tapaus Tiikonraitti

Tapaus Tiikonraitti tuntuu olevan Tampereella jostain syystä unohduksissa, vain eräs aamulehden bloggaaja
tuntuu pitävän puheenaihetta esillä. Edes itse kärjistelyn ja vastakkainasettelujen äiti, isä, eno ja serkkupuoli, eli Aamulehti ei ole räväyttänyt tilanteesta tunteita kuumentavaa reportaasia.

Mistä Tiikonraitissa on kyse? Kyse on Tohloppijärven rannassa Tohlopinrannasta Nahkatehtaankadun ja Epilänkadun nykyisen leikkipuiston nurkille asemakaavan mukaan kulkevasta rantaraitista, joka on jostain syystä "unohdettu" rakentaa.

Tässä ajantasa-asemakaava karttapaikasta, jossa Tiikonraitti selkeästi merkittynä.



Tässä sama asemakaava tiedostona.

Raittia ei ole koskaan rakenettu, netin blogi- ja huhupuheiden mukaan jotkin tuntemattomat tahot ovat torpanneet rakentamisen, oletetusti nimby-periatteella ja asia on Tampereen kokoisessa kylässä kuopattu.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että itse ranta, on ollut vuosikausia läheisten taloyhtiöiden haltuunottama, paikalla sijaitsee ainakin venepaikkoja ja huvimajakin siellä valokuvan perusteella taisi olla.
Yleiseen käyttöön suunniteltu ranta on siis kaikessa hiljaisuudessa yksityistetty.

Kaavoista selviää, että nämä taloyhtiöt, jotka rannan ovat haltuunsa ottaneet eivät lainkaan rajaudu veteen. Asemakaavassa näkyy selvästi, että Tohloppijärvellä on yksi omarantainen tontti.

Havainnollistaakseni omarantaiset tontinrajat, linkkaan asemakaavakuvan kyseisestä tontista.


Kuinka Tiikonraitti on noin vain "päästetty" tapahtumaan, ja jätetty rakentamatta? Jos rannan käyttöön otto on laillinen toimenpide, voisiko tämä toimia ennakkotapauksena muillekin tontinrajojansa siirtäville? Haluaisin uskoa, että pelisäännöt ovat näissä asioissa yhteisiä, eikä niistä lipsuta.

En näe mitään järkiperusteisia syitä, joiden vuoksi kerran jo kaavaan piirrettyä raittia ei viimein voitaisi toteuttaa. Kun Tohlopinrantaan viimein saneerataan paljon kaivattu kevyen liikenteen väylä, tai jokin vastaava toteutus (pyöräkaistat?), voitaisiin tämä raitti viimeinkin toteuttaa, kuten joskus kauan sitten suunniteltiin. Uittotunnelin avaaminen ja käyttöönotto kesti ikuisuuden, ei tehdä samaa Tiikonraitille.

Mistä löytyy se poliittinen tekijä, jonka kantti kestää nostaa tämä kissa pöydälle? Kenellä on selkärankaa lähteä ajamaan tätä asiaa?

Jatkoa - Pyöräilyyn käytetyt eurot

Kuin tilauksesta eteeni pöllähti mm. Aamulehden ja Ilkka.fi uutinen STT:n selvityksestä, jonka mukaan kaupungit käyttävät vaihtelevasti rahaa pyöräilyyn. Edellisessä kirjoituksessani, esitin summan 3-5 miljoonaa, joka oli mainittu Aamulehden vuoden pyöräilykuntaa käsitelleessä uutisessa. STT:n selvityksen mukaan Tampere käyttää siis 4 miljoonaa euroa pyöräilyyn, mutta Helsinki käyttää 5 miljoonaa.

Tampereen lukema on siis jaettuna 219 624 asukkaalla 18,2 euroa per asukas. Helsingin kaupungin isompi budjetti, suhteutettuna väkilukuun 610 601 on vain 8,1 euroa per asukas. Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, Hollannissa pistetään 30 euroa per asukas.

Vähemmän yllättäen Aamulehden uutiskommenteissa on jo monia valituksia, joissa koetaan pyöräilyn saama neljä miljoonaa kohtuuttoman suureksi summaksi. Kyse on naurettavan pienistä summista, ja se hetki kun pyöräilyn kulkutapaosuuden lisääminen otetaan tosissaan, korreloituu siihen kun pääsemme Hollannin tasolle rahoituksessa. Elänkö nähdäkseni sellaisen päivän? Jätetään yksi risteysremontti tekemättä, tajutaan ettei ne autoilijoiden lisäkaistat ole kuin väliaikainen helpotus, joka vain lisää pitkällä aikavälillä liikenneruuhkia, ja annetaan pyöräilylle rahaa.

Näihin rahasummiin (ja sääoloihin) suhteutettuna nykyiset kulkutapaosuudet ovat suorastaan mainioita. Siinä on ajattelemisen aihetta.

Autoilija - tuo hemmoteltu kitisevä kakara - (Aamulehti strikes again)

Vuoden pyöräilykunnaksi valittu Tampere käyttää pyöräilyyn 3-5 miljoonaa euroa (Aamulehti), tänä vuonna lukema on ollut vain 3 miljoonaa euroa. Tampereen asukasluvuksi ilmoitetaan 219 624, joten 5 miljoonan budjetilla laskettaessa Tampere käyttää pyöräilyyn vuodessa 22,7 euroa per asukas. Nykyisellä 3 miljoonan budjetilla sama lukema on 13,6 euroa per asukas.

Vertailun vuoksi, monissa kaupungeissa 30-50% kulkutapaosuuksiin pyöräilyssä pääsevä Hollanti käyttää vuodessa rahaa pyöräilyyn 487 miljoonaa euroa, joka tekee 16 miljoonan asukkaan Hollannissa n. 30 euroa per asukas (Fietsberaad ja Hembrow). Voisimmeko siis vetää johtopäätöksen, että käyttämällä rahaa enemmän per asukas pyöräilyyn, lähemmäs Hollannin määriä, voimme jopa edistää pyöräilyä ja päästä asteen lähemmäksi isompia kulkutapaosuuksia? Tietenkin tämä vaatii myös laadukasta ja taidokasta väyläsuunnittelua, joka Hollannissa on opittu vuosien saatossa, mutta Suomessa asioissa ollaan vähän hakoteillä. Päästäkseen 30 euroo per asukas, Tampereen tulisi käyttää 6,58 miljoonaa euroa pyöräilyyn vuodessa. Tämä on siis tuplasti se määrä, mikä nyt menee (3 miljonaa euroa).

Kuulostaako kalliilta? Katsotaanpa muutamia valikoituja yksityisautoilua edistäviä hankkeita.

Ratapihankadun, Satakunnankadun ja Naistenlahdenkadun kokonaisuuden rakentamiskustannukset ovat yhteensä 14 150 000 € (Tampereen kaupunki). Ratapihankatu tehdään osaksi keskustan kehää, jolla ohjataan keskustan yksityisautojen läpiajoliikennettä pois mm. Hämeenkadulta.

Viinikan liittymän sujuvoittamiseen ollaan käyttämässä kahdessa vaiheessa yhteensä 11m euroa.
Unohtamatta, että erään tunnelin hintalappuna on alustavasti 185 miljoonaa euroa, mutta olisi aivan liian helppoa vetää tämä suurhanke tähän samalle viivalle (Tunnelikorttia ei käytetä). Mutta kuten huomaamme, jo kahdesta hankkeesta tulee 25 miljoonan potti. Entä jos kerran vuodessa saisi puolet tuosta kahden hankkeen viemästä summasta kaikkien pyöräväylien, päällysteiden ja perusparannusten tekoon?

Sitä en tietenkään tiedä, meneekö Tampereellakin pyöräilybudjetista ne rahat, jotka käytetään tiesaneerauksiin, joissa esim. saneerataan vesijohdot ja tehdään samalla uusi kevyen liikenteen väylä. Esimerkkinä Lamminpäähän rakennettava Kortesuontien varsin tarpeeton kevyen liikenteen väylä, jossa katusaneerauksen hintalappuna on 300 000 euroa, joista suurin osa menee muuhun kuin itse pyöräväylään. Olisi kiva tietää, onko tämä summa ns. pyöräilyn edistämiseksi laskettu, vaikka itse väylä vie saneerauksen hinnasta vain murto-osan.

Tarkastellen muutamia autoilun edistämishankkeita, jotka ovat vain osa suurempaa kokonaisuutta (investointeja autoväyliin tehdään siis huomattavasti enemmän kuin mitä minä tässä mainitsen, unohtamatta jatkuvaa ylläpitoa), on perin hassua lukea paikallisen lehteä etäisesti muistuttavan julkaisun
kirjoittelua ja kauhukuvien maalaamista siitä, kuinka kammottavat vaikutukset
ovatkaan tulevalla Hämeenkadun rajaamisesta 370 metrin matkalta pelkälle joukko- ja kevyelle liikenteelle.

Aamulehden yksityisautoilumyönteisyys, ja autoilijoita mielistelevät valheelliset otsikoinnit, sekä
puolustuspuheenvuorot ovat yhtä tarpeellisia kuin hetero-pride paraatit. Faktahan on, että autoilijat
ovat vieläkin hemmotelluin, eniten tilaa ja prioriteettia saava liikkujaryhmä, vaikka koko Hämeenkatu
Hämeenpuistosta aina Rautatienkadulle suljettaisiin heidän tarpeettomalta läpiajoltansa. Valitettavasti, moista
faktaa ei paikallinen hupilehdistö voi painaa lehteensä. Sitäkään ei voida ääneen sanoa, että eniten käytetty kulkumuoto korreloi kulkumuotoon käytettyä rahasummaa per asukas, ja eniten rahaa käytetään yllättäen autoiluun.

Viestini on yksinkertainen, autoilija, ole hiljaa ja nauti kunnallisveromiljoonista joilla kaikki sinun kaupunkiväyläsi on rakennettu ja ylläpidetty, ja mieti kaksi kertaa kun valitat pyöräilyn saamasta rahamäärästä, tai yhden pienen tieosuuden sulkemisesta. Aamulehden linjan perusteella yksityisautoilija on ilmeisesti kuin hemmoteltu kakara, jolla on jo kaikkea, mutta vieläkin kehtaa saatuaan kaiken ja enemmän vain valittaa ja itkeä.

Aamulehti - verkkoversio
http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194800253949/artikkeli/yllatysvoitto+tampere+on+vuoden+pyorailykunta.html

Fietsberaad - Pyöräily Hollannissa v. 2009
http://www.fietsberaad.nl/library/repository/bestanden/CyclingintheNetherlands2009.pdf

Hembrow, David - A View From the Cycle Path -verkkoblogi

http://www.aviewfromthecyclepath.com/2010/05/487-million-euros-for-cycling.html

Tampereen kaupunki - Ratapihankatu
http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/nahtavillaolevat/8100/8100liite4.pdf

Tampereen kaupunki - Viinikan liittymä
http://www.tampere.fi/liikennejakadut/ajankohtaista/68iJtr8cO.html

Hämeenkatu - Streetmix hahmotuksia

Hämeenkadun itäpään katusuunnitelma on nyt nähtävillä, ja sitä voi ja pitääkin kommentoida.
http://www.tampere.fi/liikennejakadut/katusuunnitelmat/16.9.-30.9.2013.html

Katu ollaan siis muuttamassa joukkoliikennekaduksi välillä Hatanpään valtatie-Rautatienkatu, joka kaikinpuolin kuulostaa positiiviselta kehitykseltä. Mutta onko itse suunnitelma lupauksia lunastava, vai karvasta kalkkia?

Ensimmäiseksi tarkastelen huomionarvoisia seikkoja suunnitelmaselostuksesta:

"Kadun ja jalkakäytävien pintamateriaaleihin ja reunakivilinjoihin ei suunnitelmassa esitetä muutoksia."

Ymmärrän, että suunnitelma on väliaikainen ratkaisu, mutta jos joukkoliikenteen käyttömukavuus merkitsee yhtään mitään, luovutaan nykyisestä pintamateriaalista hiljaisen asfaltin hyväksi.

"Polkupyörille on osoitettu lisää pysäköintipaikkoja Hämeenkadun pohjoispuolen jalkakäytävälle."
Kaupunkikaan ei tunnu muistavan väylien olevan yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä.

Pyöräilylle ei tehdä mitään myönnytyksiä tässä suunnitelmassa, vaikka joukkoliikennekadun tulo, ja henkilöautoliikenteen poistumisen luulisi heijastuvan positiivisesti pyöräilyn olosuhteisiin. Kadun käyttö pyöräilyyn ei ole tällä hetkellä erityisen helppoa, joten ilmeisesti tarkoitus on taluttaa pyörät näille uusille pyörätelineille, koska ajaminen niiden luokse lienee riskaabelia puuhaa jatkossakin.

Toiseksi, en ymmärrä miksi kadulle tarvitaan yksi keskisaarekkeellinen suojatie, ja yksi suojatie ja valot peräti poistetaan? Onko joukkoliikenteen sujuvuus näin pienistä seikoista kiinni?

Hahmottelin hyvin nopeasti Streetmix-palvelulla muutaman vaihtoehtoisen toteutuksen Hämeenkadulle. En ole suunnittelija, enkä halua kyseenalaistaa heidän ammattitaitoaan, mutta olen jotenkin vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että liikennesuunnittelijat eivät kaikesta suunnittelutaidostaan huolimatta osaa a) tehdä viihtyisää kaupunkitilaa ja b) tehdä katuja, jotka välittäisivät maksimaalisen määrän ihmisiä (ei moottoriajoneuvoja).

Kuva 1 - Suunnittelijan poikkileikkaus keskisaarekkeen kohdalta (johon muut hahmotelmat perustuvat)

Kuvassa tosin ei näy, että jalkakäytävää kaventavat puut, pyöräpysäköinti, huoltopysäköinti yms. uudessakin suunnitelmassa.

Kuva 2 - Nopea joukkoliikennekatu ratikalla (toimii myös nyssellä)

Pysäköinti ja puut eivät tietenkään jatkuvia elementtejä, joten kohdissa joissa niitä ei ole, tilaa muulle. Eli jalankulkutilaa puineen ja pyörätelineineen olisi karvan alle 6m tämän leikkauksen mukaan, ja kaksisuuntaiset pyöräkaistat molemmin puolin. Kyllä, uskon pyöräilijöiden väistävän laiturille käveleviä ihmisiä ja päinvastoin, tää on nykyajan city, nääs. Minne huoltoajo pysäköi? Jalkakäytävälle, niin kuin nykyäänkin... ja tällä osoitan arvostavani Tamperelaisia perinteitä. 3m on muuten Tampereella yhdistetyn kevyen liikenteen väylän normileveys, ja nytkin se olisi jalankululle yksinomaan varattuna. Tosin, Streetmix voisi antaa piirtää terasseja sekaan kesä-simulaatiota varten.

Kuva 3 - Kävelykatu (jossa voisin siemailla lattea viherpeukalo pystyssä....)

Laitoin penkkejä runsaasti, pitäähän ihmisten jossain saada nukkua (vitsivitsivitsi!).
Tämä vaihtoehto ei välitä ihmisiä yhtä paljon kuin joukkoliikennekatu, mutta se on kieltämättä viihtyisin vaihtoehto.

Kuva 4 - Tamperelaisen unelma

Alatyyliseen kielenkäyttöön sortuva voisi sanoa tämän olevan varsinainen märkä uni. Veikkaanpa, että suunnitelmaa kiitettäisiin ja kehuttaisiin laajalti Aamulehden lukijoiden keskuudessa, kerrankin kunnollinen suunnitelma jossa on otettu huomioon tärkein, eli autoileva ihminen jonka maksukyky ei kestä parin euron parkkimaksua. Huomioikaa siis, että nuo pysäköintipaikat ovat ihan ilmaisia sitten...

Tämä vaihtoehto ei myöskään välitä suurta ihmismäärää, mutta moottoriajoneuvojen välityskyvyltänsä se lienee ylivertainen vaihtoehto. Tosin, ovatkohan nuo jalkakäytävät sittenkin liian leveät, ja mitä ihmettä tuolla puurivillä tehdään? Kun eihän tuossa tarvita tilaa edes parkkilippuautomaatille.

Vakavasti ottaen, ymmärrän Hämeenkadun suunnitelman olevan väliaikainen, ja paljon riippuu raitiotien rakentamisesta, tai rakentamatta jättämisestä (jos ihan pahin skenaario toteutuu). Mutta silti, en pääse yli siitä tosiasiasta että mitää niinkin yksinkertaista, kuin pyöräiliöiden ohjaamista omalle väylälle, ei saada aikaan henkilöautoliikenteen loputtua tuolta osuudelta. Kertakaikkisen hämmentävää touhua.

Nolo-kaupunkilehti: Liian suuri Hämpille? (parodia-varoitus)

Parodia-varoitus, seuraa huonoa parodiaa...

Autoilu: Yli 5 metriä pitkät ja 2 metriä leveät autot yleistyvät Tampereella. Nolo testasi, mahtuuko niillä ajamaan keskustassa.

WWW. Katso video Hummerin pysäköinnistä Puutarhakadun pyörätielle!

ÄÄNESTÄ! Pitäisikö arvorakennuksia purkaa keskustapysäköinnin helpottamiseksi.

POIS ALTA, täältä tulee hummeri!

Autoilu: Nolo testasi leveää autoa Tampereen ka0peassa kaupunkiympäristössä. 

Autojen väärinpysäköinti, ylinopeudet, ja niiden viemä kaupunkitila närästävät monia kaupunkilaisia. Entä jos auto onkin panssarivaunun kokoinen? Leveät autot ovat yleistyneet Tampereella. Nolon lukijoiden mukaan niillä ajellaan missä tykätään, ja ne pysäköidään jalkakäytävälle tai pyörätielle, tai minne ikinä tykätään.

Nolon hutkimusryhmä testasi, miten hyvin Hummerilla (Hummer H2) pärjää Tampereen keskustassa.

Tietenkin ensimmäiseksi kurvaan autoni parkkiin Stockmannin edustalle Hämeenkadulle bussipysäkille, ihan vain saadakseni osaksi bussikuskien vihat, ja jalankulkijoiden haukut. Tyrmistykseltänsä kaupunkilaiset unohtavat vihastua minulle, kun tulen takaisin alkosta hakemani putelin kera autolleni. Lappuliisakin sattuu paikalle ja kehuu kuina näppärä menopeli minulla on. Tästä lempeydestä suivaantuneena päätän lisätä vettä myllyyn, ja lähden kyntämään yksisuuntaista Tuomiokirkonkatua ja Suvantokatua vastavirtaan. Vastaan tulevat autot hymyilevät vaivaantuneesti, mutta eivät tunnu välittävän oudosta liikennesääntövalinnastani.  Päätän myös kääntyä Hatanpään valtatieltä kiellettyyn suuntaan Hämeenkadulle, ja teen tämän ns. omalla vuorollani valoista välittämättä. Vieläkään kukaan ei huutele perääni, eivätkä torvet soi. 

Pidän pienen tauon ajemalla Koskipuistossa naisia katsellen, vähän ihmiset hämmentyvät kun Hummeri ilmestyy puistotielle, mutta sopu tuntuu aina antavan sijaa. Lopulta päätän provosoida ihmisiä ja alan ajamaan Hämeensillan kevyen liikenteen väylää torvea soittaen, aina Viistokadun jämiä pitkin oikaisten Aleksis Kiven kadulle. Sueraavaksi käännyn Puutarhakadulle ja pysäköin pyörätielle, pysäköinti onnistuu todella näppärästi. Pidän tupakan mittaisen tauon.

Sitten jatkamme torvea soittaen Puutarhakadun Siwan kohdalle, jossa autoni meinaa kaatua ja pyörähtää ympäri, koska vauhtini oli 100km/h ja yritin nopeaa käännöstä. Selkeästi tämä auto on vaarallinen peli, koska sillä ei voi tehdä moisia normaaleja ohjausliikkeitä.

Ajeltuamme autolla päivän pitkin väyliä joilla sillä ei todellakaan saisi ajaa, pysäköityämme sen jatkuvasti pyöräteille ja jalkakäytäville, voimme todeta että tämä 5m pitkä ja 2m leveä auto sopii mitä mainioimmin Tampereen keskustaan, toisin kuin 85cm leveät tavarafillarit, jotka ovat LIIAN leveitä ja sopivat paremmin lähiöiden pyöräteille...

Aamulehden moro tavarafillareista (varoitus, huonoa journalismia taas kerran)

En voi kuin taas kerran ihmetellä Aamulehden tapaa uutisoida pyöräilyä koskevia ilmiöitä. Viimeisin noteeraus tavarafillareista (1.8.2013) oli jälleen pohjanoteeraus.

Aloitetaan jutun ruotiminen etusivun otsikosta:

"Tavarapyörä
Leveä kuljetuspyörä
vie lähes metrin tilaa
kapeilla kävelyteillä"

Täh? Kävelyteillä, miksi kukaan pyöräilee kävelyteillä, ylipäätään, saatikka tavarafillarilla. Haiskahtaa jo nyt provosoinnilta ja lukijalle halutaan sanavalinnoin levittää mielikuvaa, että näitä kulkupelejä oikeasti löytää "kapeilta kävelyteiltä". Tiesittekö muuten, että jalankulkijat ja pysäköidyt autot vievät tilaa alimitoitetuilta pyöräkaistoilta, mutta tämäpä ei taida ollakaan kiinnostavaa. Tosin, edellä mainitut ovat todellinen ongelma, toisin kuin laatikkopyörät, joita Tampereella lienee arviolta alle 20 kappaletta? (täysin mutu-arvio)

No, avataanpa Moro, tuo junttimaisten kaupunkilehtien kruunaamaton prinssinakki ja vilkaistaan artikkelia tarkemmin.

Ennen kuin pääsen käsiksi juttuun, löydän ilokseni linkin nettiäänestykseen, jossa provosointi jatkuu. Moro kysyy suoraan: "[p]itäisikö leveät polkupyörät häätää Hämeenkadun jalkakäytäviltä". Huomatkaa taas sanavalinnat, heti ollaan häätämässä, jolloin viitataan äänestykseen osallistujalle että "omistamme" kadut ja meillä on valtaa tehdä asialle jotain, joten voimme "häätää" omistajen elkein jonkun toisen liikkujaryhmän. Toinen diskursiivinen sanavalinta, on "jalkakäytäviltä", joita ei tietenkään kesäkaudella ole Hämeenkadulla, vaan siellä on yhdistetyt kevyen liikenteen väylät. Lapsikin, (paitsi lapsentasoiset Aamulehden toimittajat) tietävät, että jalkakäytävillä ei saa pyöräillä kuin alle 12vuotiaat. Väitän heidän jatkuvia, virheellisiä ja pyöräilyä negatiivisesti kuvaavia sanavalintoja, joilla konstruoidaan diskurssiin pyöräilijöistä vahvaa viholliskuvaa, luodaan toiseutta, ja eräänlaista kuvaa tunkeilijoista jotka voi "häätää", 100% harkituiksi sanavalinnoiksi. Näiden sanavalintojen, ja vihollismielikuvien luomisen vuoksi, Aamulehti on ansainnut kaikki haukkunsa. Tämä on kaikinpuolin huonoa journalismia.

Viimeinkin pääsen käsiksi itse artikkeliin. "Moro testasi kuljetuspyörää Tampereen kapeilla väylillä". No, miksi mentiin kapeille väylille, oliko tämä jotenkin tarkoitushakuista kenties, hakivatko he tahallista reaktiota. Luettuani juttua eteenpäin, tajuan heidän halunneenkin saada aikaan närkästystä jalankulkijoissa. Varsin erikoista puuhaa.

Moron lukijoiden mukaan "niitä [leveitä kuljetuspyöriä ja perässä vedettäviä kärryjä] näkee nykyisin myös jalkakäytävillä". Olipa luotettava lähde väitteelle. No, olen minäkin nähnyt ihan oikealla jalankulkuväylällä perässä vedettäviä trailereita, siinä missä olen nähnyt myös jatkuvasti tavallisia fillaristeja kaksipyöräisillä rikkomassa lakia, mutta en yhtään laatikkopyörää. Onko tässäkin kyse taas siitä, että kaikkia kulkuväyliä kutsutaan jalkakäytäviksi, vaikka kyse olisi yhdistetyistä väylistä. Kenties Moro jatkossa alkaa nimittämään Puutarhakadun pyöräkaistojakin jalkakäytäviksi, kosiskellakseen junttilukijoidensa suosiota.

Palataan itse artikkeliin. Moro siis lähti tarkoituksellisesti herättämään laatikkopyörässä pahennusta, ei siis suinkaan testaamaan pyörää tai tekemään siitä objektiivista arviota. Merkki journalistisesta luotettavuudesta.
Pyörän käsiteltävyydestä annetut kommentit lienevät toimittajan omia kokemattoman ajajan ensihavaintoja, ja myös pyörämallista riippuvaisia. Jos jutussa haluttaisiin levittää faktatietoa pyöristä, tai niiden ajettavuudesta, näin voitaisiin tehdä. Nyt tyydytään toimittajan varsin pelonsekaiseen: "[l]iian rohkea käännös lähes kaataa koko pyörän"-kommenttiin. Aika vastuuton (reckless rider) saa olla, että onnistuu kaatamaan kolmipyörän.
Mutta, tähänhän artikkeli tähtääkin, eli vahvistamaan mielikuvia tai luomaan niitä. Kenties Moron testitoimittaja nyt loikin ihmisille negatiivisen mielikuvan laatikkopyöristä, omalla tahallisella provosoivalla käytöksellänsä? Hieno suoritus. Hidastetut aploodit hänelle.

Odottaessaan ihmisten provoisoitumista, Moron testaaja ilmaisee pettymyksensä "lempeisiin kaupunkilaisiin", jotka eivät reagoi hänen Hämeenkadun kevyen liikenteen väylällä ajamaansa laatikkopyöräänsä korostetun provosoidusta. Toimittaja päättää "käyttää kovempia keinoja" ja alkaa polkemaan tarkoituksellisesti kovempaa ja rinkuttamaan kelloa, jota kuvaillaan "ärsyttävän kovaääniseksi". Miksi näin on päätetty toimia?

Artikkelissa todetaan myös, että "[k]aupunkilaisten suopeus yllättää, mutta siitä huolimatta laatikkomainen pyörä sopii parhaiten keskustan ulkopuolelle, leveille pyöräteille". Ei, ei ja ei. Tämä pyörä kun sopii nimenomaan myös kaupunkikeskustoihin, mutta eihän tässä voidakaan sanallakaan miettiä sitä, miten Tampereen keskustan pyöräilyinfrastruktuuria voisi parantaa. Itse olen ajanut keskustassa vain Puutarhakatu-Rongankatu, sekä Amurissa ja Tammelassa ja mitään ongelmia en ole kohdannut, kanttikiviä lukuunottamatta matkalla. Enkä ole metriäkään kulkenut jalkakäytävillä, kuten en kulje tavallisella pyörällänikään. Mitä tulee pyöräkaistan valtaamiseen, niin ei samansuuntaista kaistaa mahdu ohittamaan toista pyörää normifillarillakaan, joten laatikon leveys ei ole ongelma, koska ohitukset jokatapauksessa tapahtuvat aina vastaantulijan kaistan kautta. Mitä tulee kaupunkilaisten "yllättävään suopeuteen", niin lienee yllätys ettei hiljainen enemmistö ole Aamulehden nettisivuille kommentteja kirjoittavia pyöräilynvihaajia.

Artikkelissa ei myöskään puhuta esim. laatikkopyörän ajamisesta ja kanttikivistä, miten ne vaikeuttavat kulkua, eikä testaajalla ole kyydissä esim. lapsia, joita varten nykyään useimmiten kyseisiä pyöriä hankitaan.
Testaaja ei myöskään kerro, tai ole tietoinen, että laatikkopyörällä ei ole tarkoitus ajaa yhtä kovaa kuin kaksipyöräisellä. Mutta, eihän kukaan olettanutkaan että Aamulehdessä tehtäisiin oikeasti objektiivista journalismia edustava katsaus laatikkopyöriin, johon haastateltaisiin vaikka paikallisia fillarityypin aktiivikäyttäjiä. Silloinhan voisi syntyä vaikka hyviä lehtijuttuja, ja heillä ei valitettavasti ole historiaa, joka tukisi moista kehitystä.

Muistakaa äänestää laatikkopyörien häädön puolesta Moron nettisivulla.

PS. Jalankulkijoiden työntämät kaksostenrattaat ovat mallista riippuen lähes- tai yhtä leveitä kuin laatikkopyörät. Toivottavasti Moron sivulla on äänestys niiden häätämiseksi busseista ja väitetyiltä "jalkakäytäviltä". Tasapuolisuutta huonoon journalismiin, NÄÄS. MORO.

Teivon ABC fillarilla (kuvitettu kertomus)

Teivon ABC:lle pääsee mm. Mikkolantien kevyen liikenteen väylältä, joka Teivon yrityskeskuksen viertä alikulkua pitkin, reittiä joka saapuu Ilmarinjärventien ja Hiitintien risteyksen kiertoliittymään. Ylöjärven suunnasta reittinä voi toimia ylikulku Mäkkylän suunnasta pelastuslaitokselle päin. Ylläolevassa kuvassa on vasta päällystetty kevyen liikenteen väylä, joka kulkee pelastusaseman ja ABC:n ohitse Hiitintietä. Vasemmalla kuvassa näkyy Teivon ABC:n parkkipaikan lävitse kulkeva hyvin merkitty ilmeinen jalankulkureitti (oletan että pyörien toivotaan taluttavan tuossa koska eihän niitä ajamista varten ole keksitty), joka vie suoraan ovelle ja pyörätelineille. Mutta Hiitintien kevyen liikenteen väylälle ei kyseiseltä parkkipaikan väylältä oltu tehty lainkaan yhteyttä. Välissä on viherkaistale. Miksi?

 Yllä olevassa kuvassa näkymä Hiitintien kevliltä kohti ABC:n parkkipaikkaa. Laatikkopyörällä ei tuosta ojasta enää mentykään kohti S-ryhmän kartelli-Salea.

Oikeasti kaikki jalankulku -ja pyöräily ABC:lle valitsee suorimman reitin, eli he oikaisevat nurmikon poikki kiertoliittymän nurkasta. Kummallista, ettei yhteyttä parkkipaikalle tehty tähän kohtaan, johon se loogisesti ajatellen kuuluisikin.

Lopuksi vielä näkymä pyörätelineiltä kohti Hiitintietä. Pisteitä parkkipaikan jalankulku-alueista.

Haluaisin uskoa, että tuo Hiitintien ja parkkipaikan välisten teiden yhteyden puuttuminen on pelkkä "unohdus", mutta eipä tässä väylien rakentamista lukuunottamatta ole loppuun asti haluttu ajatella, miten pyöräilijä tai jalankulkija saapuu kyseiselle asemalle. Ehkä väylien rakentaminen on nähty jo ihan tarpeeksi suureksi huomionosoitukseksi, moisille marginaalisille maksukyvyttömille ihmisille.

Koska parkkipaikan oikopolunkin päässä on aika paha pudotus kanttikiviltä (miksi näitä vieläkin viljellään, aivan liian korkeina vielä, pyöräteille), voi olla että laatikkopyörällä asiointi Salessa tai lasten vieminen silloin tällöin sinne "heseen" jäävät vähemmälle.

Aamulehti vetää johtopäätöksen

Tämän päivän Aamulehden (31.7.2013) etukirjoitussivulla on juttu ajokortin opetusluvan hinnan alentamisesta. Jutun lopun johtopäätös on:

"Autokoulut ovat hinnoittelullaan saaneet aikaiseksi sellaisen ilmiön, että kaupungeissa asuvat nuoret eivät enää edes hanki ajokorttia samassa määrin kuin ennen".

Bravo, Aamulehti. Hieno lehdellenne tyypillinen johtopäätös, sillä se, että joku valitsee autottoman elämän ja on vieläpä kaupunkilainen, ei voi olla tietoinen valinta, vaan selkeästi autokoulujen hinnoittelun tulosta. Se ei myöskään voi olla esim. valinta, pyöräilyn tai julkisen liikenteen käytön puolesta, koska välimatkat ovat lyhyitä eikä arjessa tarvita autoa. Autolehti iskee jälleen.

Pyhäjärven maisemareitillä ja uittotunnelissa

Kiersimme koko perheen voimin Pyhäjärven maisemareitin ajoneuvoina Christiania Light, sekä 7-vaihteinen ns. naistenpyörä. Itse reittiä seurasimme opasteisiin luottaen, ja niiden puuttuessa katsoimme puhelimella kaupungin kotisivuilta löytynyttä karttaa. Valitettavasti joitakin opastetarroja oli revitty pois, tämän huomasimme jo aiemmin Pirkkalan suuntaan mennessämme, koska parista tarrasta oli ns. jämät jäljellä.

Reitti on nimensä veroinen, eli maisemia riittää ja useimmiten se mukailee järveä hyvin miellyttävästi. Lämpimänä päivänä olisimme kiertäneet uimarantoja, tutustuen niihin. Valitettavasti lauantaiksi osui vähemmän uintiin innostava sää, joten tyydyimme kiertämään reitin pitäen evästaukoja leikkipuistoissa. Reitti soveltuukin parhaiten kiirettömälle sunnuntai-ajelijalle, kunto-urheilupyöräilijät eivät saa tästä reitistä irti mitään, koska tarkoitus on nimenomaan hidastella ja ihastella. Eikä kapeat hiekkatiet ole maantiepyöräilyyn soveltuvia, joten suosittelen maanteillä ajelua maisemareittien sijaan, jos liikuntaa halajaa. Mutta sofistikoituneelle sunnuntai-ajelijalle tämä reitti on ihan passeli.

Toisaalta, vähän itseäni harmittaa ettei rantojen yhteydessä ole aitoa toimintaa tarpeeksi. Pirkkalassakin taukopaikkana sai toimia Teboil. Enkä halua mitenkään parjata Teboilia, mutta mieluummin ostaisin kahvini vaikka rantaraitille karauttaneesta kahvila-autosta. Englannissa ollessani totuin siihen, että puistoissa kiersi jäätelöä ja virvoikkeita myyviä kauppa-autoja tuon tuosta, jotka viettivät sen tietyn ajan pysäköitynä puiston reunaan ja menivät nimenomaan sinne missä potentiaalisia asiakkaita oli. Voitte ajatella minkälaisen vastaantoton saa lämpimänä päivänä puistoon hitaasti lipuva pakettiauto, jossa on pehmistä, juotavaa ja purtavaa. Harmillisesti tämänlainen toiminta uupuu Suomesta. Ehkä moinen yritystoiminta on tehty kannattamattomaksi. Monesti mietinkin matkan aikana, että voisinko itse ryhtyä myymään (tätä varten luin maisteriksi?) pyörän laatikosta kahvia ja pikkupurtavaa (jäätelön kylmänä pitäminen lienee vähän vaativampi tehtävä fillarilla... ) kiertäen uimarantoja, joista puuttuu kaikenlainen kioskitoiminta, mutta kävijöitä riittää.
Vai onko omien eväiden kulttuuri rantojen suhteen liian voimakas, ettei markkinarakoa ole? Silti ikävöin näitä hassuja jäätelöautoja ja niiden usein lähi-itätaustaisen oloisia myyjiä. Pyöräilybloggaaja, joka liputtaa jäätelöAUTOJEN puolesta? Hassua kenties, mutta olen myös ihan oikeasti realisti.

Jokseenkin väli Pereen loppuessa, Härmälästä aina Arboretumiin on vähän tylsähkö. Toisaalta matka on lyhyt, vaikkakin Härmälässä teiden kunto on välillä vaatimattomalla tasolla.  Samalla tavalla länteen takaisin tullessa (asumme lännessä, joten aloitimme sieltä) ei Tahmelassa, aina Villilään saakka ole järkeviä taukopaikkoja rannan puolella. Itsellä oli hirveä kahvihampaan kolotus Tahmelan rannassa ja Pispalan valtatielle asti olisi saanut ylämäkeen rullailla, jotta asialle olisi voitu tehdä jotakin. Mainitsinko jo tarpeeksi monta kertaa, että joku voisi tehdä rahaa rannoilla myymällä ulkoilijoille kahvia yms.? :)

Tahmelassa tajusimme, että uittotunneli olisi auki, joten talutimme kiltisti laatikon ja toisen fillarin tunnelin läpi. Chstitiania meni ihan kivasti taluttamalla tunnelista, kunhan varoi keskellä olevaa ilkeää railoa. Tunnelissa oli lauantaiana todella vilkkaasti kävelijöitä, veneenkuljetustoimintaa en havainnut juuri tällä hetkellä, sillä olisin varmasti huomannut moisen jos traktori vastaan olisi tullut. Toivottavasti paikallislehdessä mainittu liikennevalosysteemi saadaan aikaiseksi ja tunneli on auki jatkossakin.

Tunnelille olisi selkeästi tilausta kevyen liikenteen käytössä, jos silmiinsä on uskominen. Itsekin jo mielessäni ajattelin, kuinka mielikuvituksellisia juoksulenkkejä, tai sunnuntaipyöräilyä saisin keksittyä kun voisin käyttää uittotunntelia ja siirtyä siitä jouhevasti vaikka joskus sitten hamassa tulevaisuudessa rakennettavalle Näsijärven rantaraitille.

Valitettavasti uittotunnelin Näsijärven puolella olikin sitten muutama ongelmakohta, jotka haluan mainita. Jos haluaa poistua takaisin länteen päin, joutuu kulkemaan pitkän matkan takaisin itään aina Santalahden seudulle asti ylittääkseen Paasikiventien. Havaitsimmekin ihmisiä talsimassa itään päin pitkin vilkkaan tien piennarta. Mietinkin, että olisinko voinut rullata laatikolla piennarta Lielahteen vähän matkaa, toisaalta lapsia kyydittäessä vältän moisia kokeiluja. Tunnelin suuaukolla Näsijärven puolella tulisikin olla alikulku, joka yhdistäisi rannan kevyen liikenteen verkostoon järkevästi. Tilaa alitukselle näyttäisi olevan hyvin.

Ehkä yllättävintä uittotunnelissa on se, kuinka lyhyt se on. Jotenkin näiden maantieteellisten esteiden kanssa (harjut) hämärtyy se tosiasia, että kannas jolla kuljemme on hyvin kapea. Sanoisin, että tarvitsemme lisää tunneleita, jolloin nämä harjujen erottamat paikat tulevat lähemmäksi toisiaan. Samalla lailla Epilä on Lielahdesta harjun erottamana ns. erillään, vaikka maantieteellisesti paikat ovat vierekkäin.

Lisää tunneleita, kiitos.

Laatikkopyörä - kolme viikkoa takana

Kolme viikkoa sitten pyöräily-elämämme mullistui lopullisesti, kun saimme viimeinkin Christiania Light-laatikkopyörän. Päädyimme sähköavusteiseen malliin, luettuamme muiden ihmisten kokemuksia ja olimmehan polkeneet itseämme harjun päälle kotiin jo monta vuotta. 

Pakko myöntää, että ensimmäinen tieliikennekokemus oli jännittävä, hartiat jäykkänä ohjasin fillaria, jossa oli kyydissä kaksi lasta (2v ja 4v) kohti hypermarketteja. Teiden jyrkät kallistumat tulivat turhankin tutuiksi, samoin routavaurioiden laatiikkoon aiheuttamat pienet tömähdykset.

Ensimmäistä ajokertaa ennen olin testannut pyörää ennen tilauksen tekoa aivan pikaisesti, ja kieltämättä siinä on parempi vain uskoa, että tämänkin homman oppii kyllä, jos se ei heti tunnukaan aivoissa miellyttävältä. Onhan laatikon ohjaaminen hyvin erilaista kuin kaksipyöräisen, laatikko kääntyy ja sinä niinsanotusti itse et.

Kolmannella ajokerralla aivot olivat virittyneet jo uuteen liikuntamuotoon, kallistumat eivät jännittäneet, koska pyörä ei todellakaan kaadu. Routavaurioita varten on tietenkin oltava hereillä, väistettävä ja hiljennettävä vauhtia, jos moisia osuu kohdalle. Sitten kun kroppa omaksui uuden ohjauksen ja pyörän käyttäytymisen, alkoi ajamisesta nauttimaan. Kuinka kätevää olikaan päästä fillaroimaan lasten kanssa, ja vieläpä lastata mukaan kauppakasseja. Ennen suosin isompien ostosten hakuun kahta 20l pyörälaukkua (ei lapsia mukana), sekä etukoria ja tarakalla jotain, + 35l reppu selässä. Nyt tämä hikinen pyörälaukku-ostosretkien tekeminen saisi jäädä. Miten sitten jaksoin polkea laatikkoa ja lapsia kotiin, ylämäkeen lähes koko paluumatkan? Naurettavan helposti! Sähkön kanssa homma sujuu, ilman sitä se olisi lievästi sanottuna hankalaa, peräti mahdotonta tiettyjä reittejä käyttäen. On niin helppo vääntää kahvasta sähkömoottori päälle ja polkea, sähkö antaa sopivasti lisäpoweria, että mäet rullaantuvat kuin itsestään. Normaalilla kauppakuormalla sai kuitenkin hikoilla aika kivasti kun yritti vetää kuormaa pyöränsä mukana, nyt laatikko työntää kuorman kätevästi kotiin.

Pyörällä on ehditty ajamaan myös keski-Suomalaisessa pikkukaupungissa (huomio oli taattua, suhtautuminen positiivista) jonne matkustimme VR:n pikajunakalustolla, matkat ja pyörän saaminen junaan sujuivat odotettua helpommin. Tänään kiersimme Pyhäjärven ympäri, tosin sadetta karkuun mennen, joten iso-osa rantareitistä jäi näkemättä. Huomasimme myös sen valitettavan eron Pirkkalan kevyen liikenteen väylien, ja Tampereen väylien kunnon välillä. Tamperelaiset kevyen liikenteen väylät on jätetty aivan hunningolle, routavauriot ovat niin yleisiä, että niiden vähäisyys Pirkkalassa (paikkoja oli, sekä paljon uusittuja kohtia) oli jokseenkin huomionarvoista. Ilmeisesti Tampereella aiotaan päästää tiet nurmettumaan, tai kenties päällystetyt väylät poistetaan pyöräilyltä. 

Lapsilla on kivaa laatikossa, kuomon alla on kiva olla (kuten tänään sateella), piirrellä vaikka kuvia, syödä eväitä, nukkua (tosin nukkuminen ei vielä ihan suju laatikossa kummaltakaan, vaikka hyväunisia ovatkin). 

Mitä muuta olen huomannut laatikkopyörän ohjaajana? Kapeimmat pyöräväylät ovat järkyttävän kapeita, pidänkin enemmän hiljaisista ajoradoista jos sellaisen käytöön on mahdollisuus. Puutarhakadulla mahduin juuri ja juuri ajamanaa laatikolla omaan suuntaan kulkevien puolella. Mutta yleensä tilanpuute ei ole estänyt kulkemista, paitsi tieremonttien kohdalla, jolloin on saatettu jättää pyöräilijöille metrin verran tilaa josta pujahtaa remontin läpi, tällöin on itse päätynyt kiertotielle.

Pyörä ei myöskään mahdu pyörävarastoon, koska varaston ovi on erittäin kapea. Onneksi asuntokohtainen autopaikka kelpaa hyvin pyörän säilyttämiseen. 

Jälkikäteen ajatellen olisi ollut syytä miettiä enemmän, mitä lisävarusteita pyörän kanssa tulisi tilata. Nythän tajusimme, että pyörässämme ei ole lainkaan valoja. Syksyn pimeneviin iltoihin tulemme kuitenkin tarvitsemaan valaistusta. Toinen lisävaruste, jota retkipyörässäni rakastan, on peili. Sellaisen olisin myös halunnut Christianiaan, koska ajoradalla ajaessa on aina hyvä nähdä takaa tuleva auto ilman pään kääntämistä. 

Tänään Aamulehdessä silmääni pisti lyhyt artikkeli laatikkopyörien yleistymisestä, ilmeisesti sama uutinen oli julkaistu monissa Alma Median julkaisuissa. Huvittavinta oli, että Aamulehden artikkelissa ei tultu lainkaan esiin laatikkopyöräilijöiden näkökulmaa, sen sijaan Liikenneturva-nimisen autoilun edistämisjärjestön pelottelukampanjalle, ja harhatiedon levittämiselle annettiin tilaa. Liikenneturvan Varpu Tavastjärnan mukaan pyörien kyydissä näkee usein turvavyöttömiä irtolapsia, kypärättömiäkin vielä. Ottaen huomioon laatikkopyörien harvinaisuuden Suomessa, olen kovin ihmeissäni mihin Varpu Tavaststjärna Liikenneturvasta perustaa tietonsa irtonaisista matkustajista laatikkopyörissä. Artikkelissa kerrottiinkin vain kaikista potentiaalisista vaaroista, joita pyöräilyyn liittyy. Toivonkin tuleviin auto-arvioihin autosivuille listauksen niistä kaikista potentiaalisista kuolemansyistä, joita seuraa kun autot törmäävät tiellä. Tasapuolisuutta tähän pelottelukulttuurin levittämiseen, kiitos.

,

Aamulehdelle tyypilliseen tapaan, artikkelissa ei tuotu lainkaan esille mitään hyviä puolia laatikkopyöristä. Vain henkilöautoista voidaan ilmeisesti kirjoittaa positiiviseen sävyyn, ja puhua "ajamisen nautinnosta" ja "helppoudesta", vaikka samat termit sopivat hyvin laatikkopyörään.

Kauhulla odotan lähestyvää ensihuoltoa, jonka takia joudun olemaan ilman laatikkoa jonkin aikaa. Tältäkö niistä ilman ilman autoa hetkeksi jäävistä mahtaa tuntua?

Kevät toi, kevät toi... routavaurion

LISÄYS 31.7 - nämä alkukevään Vaasantien routavauriot olivat 29.7 vielä täysin paikkaamattomia. Olen itsekin kirjoittanut kysymyksen paikkaamisesta teiden ylläpidosta ilmeisesti vastaavalle Ely-keskuselle, mutta vastausta en saanut. Nämä vauriot ovat todellakin iltojen pimetessä vaarallisia, paikoin kahden renkaan mitan levyisiä. En ymmärrä miksei ongelmia hoideta heti, tekisi mieli väittää, että ajoradalla samat vauriot olisi hoidettu heti, vaikka autoilijat selviävät niistä helpommin, eivätkä vauriot uhkaa kenenkään henkeä.

Talvikausin on pyöräilty, palautetta virallisille tahoille annettu ja päivitän vielä talvihoitokirjoitusta, jos puhelimesta löytyy kuvia joita en ole pistänyt blogiin. Samoin aion kirjoittaa yleisen subjektiivisen summauksen talvihoidon tiimoilta.

Mutta kevät tuo mukanaan routavauriot, jotka ovatkin nyt erityisen mehukkaita ja suuria. Johtuneeko siitä, että ne pienet repeämät jätetään hoitamatta, ja näitä pieniä repeämiä on monet tiet täynnä.

Ylöjärven puolella Ilmarijärventien ensimmäisellä alamäellä lähellä Vaasantietä ollaan jo paikattu huikea railo, harmi kun en ehtinyt kuvaamaan vaurion leveyttä. Paikka epätasainen, selkeästi korkeampi kuin tuo muu asfaltti.

Teivaalantiellä oli vime kesänä railoa täytetty hiekantapaisella täytteellä,  toimiva ja pysyvä ratkaisu.

Teivaalantiellä

Suonsivunkadun/Myllypuronkadun/Vaasantien välillä menevä väylä

Sama kuin ed. 

Lähes kaksi renkaanmittaa leveä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Aurauskeppien sijoittelusta johtuen haluaisin uskoa, että Vaasantien alueen halkeamat ovat tien ylläpidosta vastaavien tiedossa. Muistaakseni tämäkin pätkä päällystettiin ihan hiljattain uudella hyvällä päällysteellä. Vai muistanko aivan väärin. Nämä suurimmat halkeamat löytyivät siis Myllypuronkatu-kaupungin raja väliseltä osiolta Vaasantien varrelta. Aivan pienimmät ns. normihalkeamat jätin kuvaamatta, koska valitettavasti tiet ovat täynnä niitä. Nämä halkeamat siis hyvin pieneltä alueelta, laajempi kuva teiden kunnosta lienee toisenlainen

Pyöräilyasiointi - Osa 4

Jatkuvajuoninen pyöräilyasiointia ja pyöräilypysäköinnin edellytyksiä seuraava kirjoitussarjani etenee kevään kunniaksi neljänteen osaan, tosin tällä kertaa ilman visuaalista materiaalia.

Lielahden urheilukauppavalikoima on kasvanut Budget Sportilla, ja jo talvella avatulla Stadiumilla. Stadium ei ainakaan viime näkemältä ollut mahdollistanut pyöräpysäköintiä. Budget Sport jatkaa samalla linjalla, ei pyörätelineitä. Tavallinen, erittäin käyttökelpoinen pyöräteline (ei tarvitse olla epäkäytännöllinen design-teline) maksaa rautakaupoissa alle 50€, joten rahasta asian ei pitäisi olla kiinni. En jaksa ymmärtää urheilukauppoja, joissa ei ajatella kauppaan saavuttavan pyörällä. Imagollisesti tämä on noloa, mutta ehkä maksukykyisimmät asiakkaat ovatkin niitä jotka eivät harrasta hyötyliikuntaa?

Lielahden Expertin oven edessä paraatipaikalla on pyöräteline, ja kyseessä on sentään kodinkoneliike. Oli muuten jälleen kerran erinomainen palvelu expertillä.

Pyynnöistä huolimatta Lielahden Lidl ei ole investoinut pyöräpysäköintiin tarvittavaa huikeaa rahasummaa. He ovat saaneet aikaiseksi paistopisteen (kirotut herkulliset goudasämpylät), rakentaneet jopa ulkokatoksen ostoskärryille,  mutta pyörätelineen hankkiminen tuottaa ongelmia.

Talvihoitohuomioita - kokoelma havaintoja (päivitetään säännöllisesti)

Jotkut pitävät pilkkipäiväkirjaa, jotkut lenkkejänsä, mutta entäs talvihoitopäiväkirja? Olisiko siinä aineksia uudeksi trendiksi. Kun tilaaja (kaupunki) ostaa talvihoitopalveluja yrityksiltä, olisi hyvä jos joku taho tekisi laadunarviointia hoidon tasosta jatkuvalla seurannalla, miten muuten ostopalvelun laadusta saadaan luotettava kuva ellei kerätä empiiristä aineistoa? Etenkin kun kaupungin säännöllisesti keräämä palaute ei ole viimeiseen viiteen vuoteen vaikuttanut missään määrin talvihoidon tasoon, eli se on säilynyt tasaisen puutteellisena.

Perjantai 7.12 - Ylöjärventien ja Vuorentaustantien jalkakäytävät (jotka eivät kiinteistöjen, vaan kaupungin vastuulla) aurattu täyteen röpyliäistä lumimassaa, ajorata siis puhdas. Lastenvaunujen työntäminen lumessa 7:15 aamulla mahdotonta. Sivukadut, joilla pelkät ajoradat, tietenkin aurattu. Mitä tästä voi oppia? Kaupunki haluaa ihmisten vievän lapsensa hoitoon aina autolla lyhyetkin matkat, koska vain ajoradat on hoidettu, suorin mahdollinen reitti tehty käyttökelvottomaksi ammattitaidottomalla välinpitämättömällä auraamisella. 

Lisäys: +5h myöhemmin jalkakäytävät yhä käyttökelvottomia. Ei ole tikkua pantu ristiin väylien hyväksi. Lunta ei ole satanut lisää. Arvosana 0/10 kevyen liikenteen hoidosta, 10/10 ajoradoista, muullahan ei ole väliä?

Lisäys +6h myöhemmin, jalkakäytävä aurattu.

Tämän jälkeen lunta satoi uusi kerros. Aura aurasi ajoradalta lumen jalkakäytävälle. Eli jalkakäytävät hoidetaan vain jotta niille mahtuisi lisää ajoradan lunta. Todella mukavaa palvelua.

Perjantaina 7.12 Lieladehen ja Lamminpään kevyen liikenteen väylät hoitamattomia, lumen alla liukkaita kohtia. 

Lauantaina 7.12, Lamminpää kauttaaltaan hoitamatta, myös ajoradat, Myllypuronkadun, Epilänkadun ja Ylöjärventien risteys pahassa kunnossa, kääntyvät autot römpsyttelivät risteykseen pakkautuneen lumen yli. Myllypuronkadun kevyen liikenteen väyläy täysin hoitamattomia 10-12 välisenä aikana, tiehallinnon hoitama Vaasantien varren pätkä aurattu aivan fantastisesti, aivan sileäksi ja tasaiseksi, 10/10 suoritus. Perjantai-iltana tosin heidänkään väylänsä ei ollut kunnossa.

Lielahdenkadun väylät aurattu, muta jälki todella hutiloitua verrattuna Vaasantien varteen. Aura auraa jostain syystä niin, että toiseen reunaan tiestä jää pehmeän lumen kerros, josta kaluston rengas kulkee kyntäen siihen  uran. Tiestä on siis hätäisesti puolet ajokelpoista, upottavan lumen puolelle jossa on traktorin rengasura ei voi mennä pyörällä, ei edes omalla yliampuvalla nastarenkaalla.

Lamminpään Hätiläntien päässä oleva lyhyt kevyt väylä jälleen hoitamaton, oli ilman talvihoitoa koko viime talven, (aiemmin hoidettu), mitään merkkiä talvihoidottomuudesta ei ole. Alueellisen talvihoidon hoitava yritys ei vain halua tehdä töitään kunnolla. Jalkakäytävillä upottavassa lumiseoksessa pystyi kävelemään, mutta ei esim. työntämään lastenvaunuja. Aikooko kaupunki seuraavaksi todeta, että lastenvaunujen kaltaiset laitteet on tarkoitettu vain kesäkäyttään (vähän kuten fillarit joidenkin mielestä) ja niiden kulku talvella ei ole mitenkään tärkeää.

Jatketaan huomoita kun ehditään.. asteen paremmalla älypuhelimella saisi aina kuvan talvihoidon laadusta talteen.

Maanantai 10.12, aura veti aamuvarhain seitseämän aikaan) ajoradalta moskat jalkakäytäville. Jalkakäytävät lastenvaunujen kanssa käyttökelvottomat. Sivutiet auraamatta. Iltapäivällä jalkakäytäviä aurattu , aurausjälki epätasaista, lunta kerros joka upottaa ja mössääntyy, kävelemiseen ok, lastenvaunuilla meno vaikeaa ja rengas jumittuu lumipaakkuun jatkuvasti. Sivutiet hoidettu. Suurin osa pyöräilijöistä ajoi ajoradalla mahdollisuuksien mukaan, viisas valinta, sillä kevyen liikenteen väylien talvihoidon aurausjälki on todella erikoista laadultansa. Miksi tiehallinnon pätkille saadaan tasainen auraus, mutta muualle ei? 

Tiistai 18.12, laitetaan nyt kuvapäivityksenä. Nämä ovat nyt ihan lastenvaunullisen jalankulkijan vinkkelistä, koska pyöräily tapahtuu näillä kuvatuilla osuuksilla ajoradalla (toistaiseksi) on todetta, että ajoradan pyöräilyolosuhteet ovat (tien kapeus lukuunottamatta) ihan hyvät. Nämä näkyvät väylät on siis kaupunki (ja niitä hoitaa alueellisen urakan hoitava yhtiö) ottanut hoitoonsa ja ne toimivat paikallisten kokoojakatujen ainoina kevyen liikenteen yhteyksinä. Ajoradalla kulkee useampi tuhat ajoneuvoa vuorokaudessa, vauhdit ovat usein harmillisen korkeita (rajoitus 40km/h Vuorentaustantie, jota ei noudateta, Ylöjärventie 50km/h jota ajavat vain "mamerot ja amatöörit").

Yllä Vuorentaustantien jalkakäytävä, aura ottaa reunasta sellaiset 50cm tai siis, työntää ajoradan lumia tällä menetelmällä kauemmas. Jalkakäytävän reuna menee kuvan aidan reunassa, todellisuudessa siis jalkakäytävä on täysin lumen alla, käveltävää uraa menee aivan ajoradan (ks. autonrenkaan kohta) vieressä. Kauempana myös koko jalkakäytävän tukkiva lumikinos, jonka kuvassa näkyvän taloyhtiön huolto on ystävällisyyttään kasannut estämään kulkua.

Kinos tukkii jalkakäytävän, kiitokset kinoksen tehneelle talohuollolle. Takana suosituksenomainen aluenopeusrajoitusmerkki, jota ensimmäisenä historiassa noudattava autoilija palkittakoon välittömästi.

Saman kadun toinen puoli, tältä päivältä. Piirsin mustat viivat näyttämään missä kohtaa lastenvaunun renkaat kulkivat, autot kirjaimellisesti tulivat iholle. Yksi lapsi rattaissa, toinen kävelee itse. Hullujen hommaa, tämän vuoksi kaikki kulkevat lyhyetkin matkat autolla. Huomatkaa kuinka raja ajoradan ja jalkakäytävän välillä on totaalisen hämärtynyt, monet autoilijat ajavatkin aika surutta jalkakäytävää osan matkaa etenkin kääntyessään. Terveisiä Näsin-yhtiön pakettiautolle, joka kurvasi pakettiautonkuljettajille jokseenkin tyypillistä ylinopeutta jalkakäytävän puolelta kun kuljimme sillä, onneksi et tappanut meitä tänään. Älä tee niin jatkossakaan.

Ylläolevassa kuvassa on oikeasti jalkakäytävä, jota voi kävellä. On on, kyllä se sieltä löytyy. 

Lopuksi Ylöjärventien talvicharmia, aura ei todellakaan edes viitsi aurata niin leveästi kuin voisi. Niin kauan kun jalkakäytävälle mahtuu vielä ajoradan lunta auraamaan, ei jalkakäytävän lunta siirretä sivummalle.

Onneksi olkoon tilaaja-tuottajamalli, jo vuosia ****** olematonta talvihoitoa Tampereella. On vain niin kovin vähän sanoja, jotka enää osuvasti kuvaisivat Tamperelaisen talvihoidon olemattomuutta ja todellisuutta. Sitten on kiva taas keväällä kerätä palautetta talvihoidosta, ja antaa sitä, ja todeta ettei mikää muuttunut, vuodesta toiseen. Jospa laitatte vaan sen "ei talvihoitoa" kyltin joka nurkkaan ettei pääse mielensäpahoittajat purnaamaan.

21.12 - ennen lomareissua, kaupungin hoitaman vuorentaustantien jalkakäytävän talvihoito jälleen kerran liikuttavan olematonta. Iloista kävelyä vaan, ajorata hoidettu ja kynnetty.

27.12 - Usko teitä auraaviin laitteisiin ja ihmisiin palasi, käytyäni keski-Suomen J-kaupungissa (ei siinä suureessa pyöräilykylässä), tiet oli aina sileitä kuin asfaltti ja aurat kolisivat aamusta. Kokoojakadut hoidettiin, totta kai, mutta nämä Tampereella pyöräteistä ohi menevät asuinkadut joiden katumaasturiasukkaat pääsevät kotoaan hangessakin pois, jätettiin toimenpiteissä selvästi toiselle sijalle, heidän kaduillansa oli samaan aikaan se muutama sentti lunta, kun taas pyöräteitä höylättiin sileiksi. Kumma kun ei samaan kyetä isommalla paikkakunnalla. Tänäänkinn aurausjälki pyöräillessäni Lielahteen aivan uskomatonta kynnöspeltoa paikoitellen, ja kyllä, nämä tiet oli juuri aurattu. Aura jätti jälleen tielle lunta sentin, mössäsi sen omilla renkaillaan ja pyörän kumi sai luistella muotutuneella pellolla ees-taas etsiessään sopivaa uraa tai koskematonta lunta jossa rullata. Kerta kaikkiaan outoa tämä aurausjälki, miten se saadaankin noin huonoksi?

Kuvia 27.12

Loman aikana tilanne Vuorentaustantien jalkakäytävällä ei ole muuttunut, jalkakäytävää ei ole.

Hätiläntien ja Äijänahteentien/Saarikorventien yhdistävä kevyen liikenteen väylä valmistui toissakesänä. Kuten olen joskus mainostanut blogissani, kyseistä pätkää talvihoidettiin sen ollessa pelkkä kävelypolku. Saneerauksen jälkeen, väylän muututtua kevyen liikenteen väyläksi, on viime talvena, sekä tänä talvena väylä jätetty täysin vaille talvihoitoa.

Äijänahteentien ja Hätiläntien välinen väylä jätetään hoitamatta  taas...

29.12 - fillaroin asioille Lielahteen ja takaisin, hyytävä sumuinen pakkasilma, perin erikoinen keli kertakaikkiaan. Tässä päivän talvihoitohavainnot kuvina:

Vuorentaustantiellä ei ole vieläkään jalkakäytävää, lastenvaunujen käyttäminen mahdotonta. Joku voisi ajatella, että onneksi pyöräilijän paikka tässä on ajoradalla, koska se on hoidettu, mutta kokemus autoilijoista tällä osuudella (sekä tien kapeus) vievät kyllä viimeisetkin onnellisuuden rippeet.

Hyvin kulkisi kärryt tässä läjässä.

Tottakai niitä talvihoidetaan jos niin ollaan ilmoitettu, terv. kaupunki :)

Mutta mitä, Saarikorventien päässä oleva lyhyt kevyen liikenteen väylä, joka nykyisillä liikennemerkeillä johtaa "ei minnekään" oli aurattu, tosin aurausjälki oli laatutasoa "Tampere".

Myllypuronkadulla (pääväylä) auraus tehty, harmillisen  epätasainen jälki täälläkin, vaikka  asteen parempaan suuntaan.

Vaasantielle vievän rampin viereinen väylä, tässä oli vähän "rapatessa roiskunut" taas kerran, eli puolet väylästä saatu peitettyä kyntämällä ajorataa. Great success! 

Ely-keskuksen ilmeisesti hallinnoima osuus yllättäen epätasainen kauttaaltaan, yleensä  ainut hyvin aurattu osuus matkalla.

Lomakaupungissani tätä olisi pidetty hoitamattomana tienä, lienee kuitenkin Tamperelaisella mittapuulla hoidettu väylä, ei ollut mitenkään mukava pyöräillä, seitsemänvaihteinen hyytyi pahasti  pyörälaukkujen täytyttyä ja ylämäet menin seisaaltani ylös. Nyt ne pari lisävaihdetta olisivat olleet tarpeen.

3.1.2013 pari kuvaa ja havaintoa jalankulusta ja pyöräilystä

Ylöjärven puolella tiet aivan superhyvin aurattuja, tosin sepeliäkin superpaljon, mutta tie mennyt todella liukkaaseen kuntoon (Mikkolantien yhdistetty väylä), paikoitellen ilman hiekkaa olisi voinut luistella jäällä.
Pisteet Ylöjärveläisille talvihoidosta. Mutta jottei mene ihan ruusuiseksi koko kirjoitus, niin pari kuvaa Tampereelta rajan pinnasta.

Hei, Lamminpäässä on hyvin aurattu pyö... ai se onkin helkkarin ylileveä jalkakäytävä, ilmankos sitä aurataan.  Kyseessä siis Isoahonkujan jatke Vaasantien kevyelle väylälle.

Ylöjärventien keskeneräisen yhdistetyn väylän auraus on mallia, ajoradalta käsin  aurataan se mikä saadaan, ajaen toisella renkaalla väylää pitkin jättäen siihen syvän lumisen uran. Väylän efektiivinen reuna on tuon kokkarekasan alla, tätä on koko matkalta kaupungin rajalta Vuorentaustantien risteykseen (jonne ei ole vieläkään saatu liikennemerkkiä alkavasta väylästä)

Toisen puolen jalkakäytävä, josta kaupunki siis tällä alueella huolehtii, jätetään koskematta. Kalusto lienee liiaan isoa näiden talojen vierustoja kulkevien kohtien ottamiseen. Jotenkin mietityttää kuinka paljon suunnitteluvaiheessa edes ajatellaan lumenpoistoa ja talvihoitoa.

11.1

Jo pari päivää sitten Ylöjärventien toinen puoli oli aurattu käyttökelpoisen leveäksi kävelijöille, lastenvaunujen käyttö oli taas mahdollista. Tänään pyöräilyllä Lielahteen tuli tehtyä seuraavat huomiot:

Ylöjärventiellä ja Vuorentaustantiellä suoritettu tänään  lumenpoistoa, nyt lumikasoja ei ole viemässä väylän leveyttä ja homma näyttää ainakin hetkellisesti oikein mukavalta.

Vuorentaustantie oli käyttökelpoinen ja vaunuillakin mahtui, lumet oli poistettu kaluston kokoon nähden tarkasti. 

Vuorentaustantie.

Vuorentaustantie.

Saarikorventien hukkapätkä kevlin alkuun oli pysäköity traktori, liekkö sama joka on yleensä asukaspysäköitynä tien varressa. 

Saarikorventien hukkapätkä kevli aurattu, epätasainen. Järkevämpää pysyä ajoradalla matkalla Myllypuronkatua.

Lielahden Harjuntaustan kevyen liikenteen väylä on kaventunut reilusti.

Yleisiä havaintoja, Saarikorventien ajorata sileä ja huolellisesti aurattu pääosin, erinomainen ajokokemus, talven parhaimmistoa. Kevyen liikenteen väylien taso ei sitten ollutkaan ajoradan vertainen, kaupungin osuudet oli kyllä aurattu mutta jälki oli röpyliäistä. Eron huomaa etenkin kun vaihtaa sileästä ajoradasta kevyt väylälle samalla matkalla. Ely-keskuksen osuus vähemmällä auraamisella, lunta pakkaantunut paikoitellen. Kritiikistä huolimatta, kaikki väylät täysin ajokelpoisia, ainakin raskaalla telaketjulla varustetulla retkipyörällä.
Paluumatkalla vilkaisin Hätiläntien ja Äijänahteen/Saarikorventien yhdistävää kevyt väylää, todetakseni ettei siihen ollut kukaan vieläkään koskenut. Mutta, hatunnoston arvoinen parannus lumenpoiston ansioista jalankulkuyhteyksiin.

Ajoradan kadunvarsipysäköinti on talvisin aika ongelmallista, esimerkkinä Saarikorventie. Talvisin katu kapenee jonkin verran, jolloin kadunvarteen satunnaisesti ripotellut autot voivat aiheuttaa harmaita hiuksia ja jännittäviä tilanteita kulkijoille. Toisaalta, ne myös hillitsevät jossain määrin raskaimpia kaasujalkoja, kyseisellä kadulla on kuitenkin ajoittain varsin valopäisiä kuskeja jotka ajavat katua kuin se olisi etuoikeutettu kokoojakatu, vauhtina reipas 50 km/h vähintään.

Toivottavasit lunta ei nyt sataisi hirveän paljoa lisää, kenties ihmiset ehtivät nauttia hyvälaatuisista väylistä.


7.2 päivitys

Tänään 7.2 ei lännessä aurattu kevyen liikenteen väyliä, vaikka lunta oli satanut. Ely-keskus sai (ei aamulla tosin) omansa sileäksi, mutta kaupungin reitit jätettiin surkeaan jamaan. Kaikki talvihoito oli keskitetty asuinkatujen ajoratoihin, joita olikin hartaasti aurattu (mm. lenkkeilykohteeni Ryydynkatu) vaikka autoilijoiden liikkumista lumimäärä ei haittaa lainkaan, sama määrä valitettavasti rampauttaa pyöräilyä.

Keskiviikkona 6.2 oli lännessä Myllypuronkadun kevyt väylät auraamatta, mutta jostain syystä Tohlopinkadun väylät oli aurattu. Erikoista prioritisointia.

Sitten kuvakoostetta, ja ajassa taaksepäin (kun on päivitysväli venynyt):

Traktori pysäköidään iltasaikaan vieläkin Saarikorventien päiväkodin läheisen kevytväylän hukkapätkälle, tehokkaasti estäen siirtymisen ajoradalta väylälle. Ennen väylän rakentamista työkone oli ajoradalla ilmeisesti omistavan tahon tontin edessä. (kuvattu 17.1)

1.2 kuvattuna sama kohta, eli toistuva tapa käyttää kevyen liikenteen väylää pysäköintipaikkana.  Voinko vastedes omia pyöräpysäköintiin palan ajorataa (viedä sinne oman telineenkin), koska ei fillari mahdu varastoon/tontille?

17.1 Myllypuronkatu , Starkin suunnalla. Ei kehumista.

17.1 Turvesuonkatu (K-Raudan seutu), epätasaista kuin pellossa ajaisi.

1.2 Lielahdenkatu (entisen S-Marketin kohdalla, ennen  radan ja Vaasantien alitusta), plussakelien aikana  teiden annettiin mennä surkeaan kuntoon, vaikeakulkuisia syviä uria kaikkialla. Kiitos epätasaiselle aurausjäljelle ja hälläväliä-asenteelle.

1.2 Vaasantielle Myllypuronkadulta vievä ramppi vieressä, kuten kuvasta näkyy, plussakelien aikaan suolattiin pääväylät, pyörätiet taasen...  no aurattiinhan niille paljon loskaa piristämään pyöräilijöitä, ettei olisi elämä liian helppoa. Tässä kohtaa saatiin aikaan mestarisuoritus, kun väylä kaventuu yhtäkkiä poluksi. Vaatii varsinaista keskittymistä saada yhteen kohtaan dumpattua tuommoinen loskakasa.

Vuorentaustantiellä 1.2, väylät taas täytetty aurauslumella! 11.1 tehtyjen lumienpoiskuljetusten luoman hetkittäisen huuman jälkeen aurat aurasivat entistä tarmokkaammin ajoratoja Vuorentaustantiellä ja Ylöjärventiellä, täyttäen juuri tyhjennetyt väylät uudestaan lumella. Ei mennyt kauaa kun väylät olivat jälleen kaventuneet niin että lastenvaunuilla on turha yrittää kulkua. Mutta, kieltämättä tuo ajorata on ihan hyvässä kunnossa, sen verran on harrasta sen olemattoman kerrostuman jyrsintä.

6.2 Lamminpään koulun edustan kevyen liikenteen väylä Kortesuontiellä on monena talvena jätetty surkeaan jamaan, joten siihen kinttupolkumeininkiin verrattuna tämä hoitotaso on hyvää, mutta todellisuudessa tämä on kehnoa jälkeä. Väylä on kapea ennestään ja nyt se on saatu kapeammaksi. Pyörällä tykkään pysytellä ajoradalla tällä kohtaa, koska väylä on kapea ja koululaisia kellonajasta riippuen paljon. Talvisin talvihoidon vähyys vie väylän käytöltä viimeisenkin pohjan pois. Kuvan olen ottanut lasten kanssa kävellessäni, en kai muuten tuohon eksyisi.