Teivon ABC fillarilla (kuvitettu kertomus)

Teivon ABC:lle pääsee mm. Mikkolantien kevyen liikenteen väylältä, joka Teivon yrityskeskuksen viertä alikulkua pitkin, reittiä joka saapuu Ilmarinjärventien ja Hiitintien risteyksen kiertoliittymään. Ylöjärven suunnasta reittinä voi toimia ylikulku Mäkkylän suunnasta pelastuslaitokselle päin. Ylläolevassa kuvassa on vasta päällystetty kevyen liikenteen väylä, joka kulkee pelastusaseman ja ABC:n ohitse Hiitintietä. Vasemmalla kuvassa näkyy Teivon ABC:n parkkipaikan lävitse kulkeva hyvin merkitty ilmeinen jalankulkureitti (oletan että pyörien toivotaan taluttavan tuossa koska eihän niitä ajamista varten ole keksitty), joka vie suoraan ovelle ja pyörätelineille. Mutta Hiitintien kevyen liikenteen väylälle ei kyseiseltä parkkipaikan väylältä oltu tehty lainkaan yhteyttä. Välissä on viherkaistale. Miksi?

 Yllä olevassa kuvassa näkymä Hiitintien kevliltä kohti ABC:n parkkipaikkaa. Laatikkopyörällä ei tuosta ojasta enää mentykään kohti S-ryhmän kartelli-Salea.

Oikeasti kaikki jalankulku -ja pyöräily ABC:lle valitsee suorimman reitin, eli he oikaisevat nurmikon poikki kiertoliittymän nurkasta. Kummallista, ettei yhteyttä parkkipaikalle tehty tähän kohtaan, johon se loogisesti ajatellen kuuluisikin.

Lopuksi vielä näkymä pyörätelineiltä kohti Hiitintietä. Pisteitä parkkipaikan jalankulku-alueista.

Haluaisin uskoa, että tuo Hiitintien ja parkkipaikan välisten teiden yhteyden puuttuminen on pelkkä "unohdus", mutta eipä tässä väylien rakentamista lukuunottamatta ole loppuun asti haluttu ajatella, miten pyöräilijä tai jalankulkija saapuu kyseiselle asemalle. Ehkä väylien rakentaminen on nähty jo ihan tarpeeksi suureksi huomionosoitukseksi, moisille marginaalisille maksukyvyttömille ihmisille.

Koska parkkipaikan oikopolunkin päässä on aika paha pudotus kanttikiviltä (miksi näitä vieläkin viljellään, aivan liian korkeina vielä, pyöräteille), voi olla että laatikkopyörällä asiointi Salessa tai lasten vieminen silloin tällöin sinne "heseen" jäävät vähemmälle.

Aamulehti vetää johtopäätöksen

Tämän päivän Aamulehden (31.7.2013) etukirjoitussivulla on juttu ajokortin opetusluvan hinnan alentamisesta. Jutun lopun johtopäätös on:

"Autokoulut ovat hinnoittelullaan saaneet aikaiseksi sellaisen ilmiön, että kaupungeissa asuvat nuoret eivät enää edes hanki ajokorttia samassa määrin kuin ennen".

Bravo, Aamulehti. Hieno lehdellenne tyypillinen johtopäätös, sillä se, että joku valitsee autottoman elämän ja on vieläpä kaupunkilainen, ei voi olla tietoinen valinta, vaan selkeästi autokoulujen hinnoittelun tulosta. Se ei myöskään voi olla esim. valinta, pyöräilyn tai julkisen liikenteen käytön puolesta, koska välimatkat ovat lyhyitä eikä arjessa tarvita autoa. Autolehti iskee jälleen.

Pyhäjärven maisemareitillä ja uittotunnelissa

Kiersimme koko perheen voimin Pyhäjärven maisemareitin ajoneuvoina Christiania Light, sekä 7-vaihteinen ns. naistenpyörä. Itse reittiä seurasimme opasteisiin luottaen, ja niiden puuttuessa katsoimme puhelimella kaupungin kotisivuilta löytynyttä karttaa. Valitettavasti joitakin opastetarroja oli revitty pois, tämän huomasimme jo aiemmin Pirkkalan suuntaan mennessämme, koska parista tarrasta oli ns. jämät jäljellä.

Reitti on nimensä veroinen, eli maisemia riittää ja useimmiten se mukailee järveä hyvin miellyttävästi. Lämpimänä päivänä olisimme kiertäneet uimarantoja, tutustuen niihin. Valitettavasti lauantaiksi osui vähemmän uintiin innostava sää, joten tyydyimme kiertämään reitin pitäen evästaukoja leikkipuistoissa. Reitti soveltuukin parhaiten kiirettömälle sunnuntai-ajelijalle, kunto-urheilupyöräilijät eivät saa tästä reitistä irti mitään, koska tarkoitus on nimenomaan hidastella ja ihastella. Eikä kapeat hiekkatiet ole maantiepyöräilyyn soveltuvia, joten suosittelen maanteillä ajelua maisemareittien sijaan, jos liikuntaa halajaa. Mutta sofistikoituneelle sunnuntai-ajelijalle tämä reitti on ihan passeli.

Toisaalta, vähän itseäni harmittaa ettei rantojen yhteydessä ole aitoa toimintaa tarpeeksi. Pirkkalassakin taukopaikkana sai toimia Teboil. Enkä halua mitenkään parjata Teboilia, mutta mieluummin ostaisin kahvini vaikka rantaraitille karauttaneesta kahvila-autosta. Englannissa ollessani totuin siihen, että puistoissa kiersi jäätelöä ja virvoikkeita myyviä kauppa-autoja tuon tuosta, jotka viettivät sen tietyn ajan pysäköitynä puiston reunaan ja menivät nimenomaan sinne missä potentiaalisia asiakkaita oli. Voitte ajatella minkälaisen vastaantoton saa lämpimänä päivänä puistoon hitaasti lipuva pakettiauto, jossa on pehmistä, juotavaa ja purtavaa. Harmillisesti tämänlainen toiminta uupuu Suomesta. Ehkä moinen yritystoiminta on tehty kannattamattomaksi. Monesti mietinkin matkan aikana, että voisinko itse ryhtyä myymään (tätä varten luin maisteriksi?) pyörän laatikosta kahvia ja pikkupurtavaa (jäätelön kylmänä pitäminen lienee vähän vaativampi tehtävä fillarilla... ) kiertäen uimarantoja, joista puuttuu kaikenlainen kioskitoiminta, mutta kävijöitä riittää.
Vai onko omien eväiden kulttuuri rantojen suhteen liian voimakas, ettei markkinarakoa ole? Silti ikävöin näitä hassuja jäätelöautoja ja niiden usein lähi-itätaustaisen oloisia myyjiä. Pyöräilybloggaaja, joka liputtaa jäätelöAUTOJEN puolesta? Hassua kenties, mutta olen myös ihan oikeasti realisti.

Jokseenkin väli Pereen loppuessa, Härmälästä aina Arboretumiin on vähän tylsähkö. Toisaalta matka on lyhyt, vaikkakin Härmälässä teiden kunto on välillä vaatimattomalla tasolla.  Samalla tavalla länteen takaisin tullessa (asumme lännessä, joten aloitimme sieltä) ei Tahmelassa, aina Villilään saakka ole järkeviä taukopaikkoja rannan puolella. Itsellä oli hirveä kahvihampaan kolotus Tahmelan rannassa ja Pispalan valtatielle asti olisi saanut ylämäkeen rullailla, jotta asialle olisi voitu tehdä jotakin. Mainitsinko jo tarpeeksi monta kertaa, että joku voisi tehdä rahaa rannoilla myymällä ulkoilijoille kahvia yms.? :)

Tahmelassa tajusimme, että uittotunneli olisi auki, joten talutimme kiltisti laatikon ja toisen fillarin tunnelin läpi. Chstitiania meni ihan kivasti taluttamalla tunnelista, kunhan varoi keskellä olevaa ilkeää railoa. Tunnelissa oli lauantaiana todella vilkkaasti kävelijöitä, veneenkuljetustoimintaa en havainnut juuri tällä hetkellä, sillä olisin varmasti huomannut moisen jos traktori vastaan olisi tullut. Toivottavasti paikallislehdessä mainittu liikennevalosysteemi saadaan aikaiseksi ja tunneli on auki jatkossakin.

Tunnelille olisi selkeästi tilausta kevyen liikenteen käytössä, jos silmiinsä on uskominen. Itsekin jo mielessäni ajattelin, kuinka mielikuvituksellisia juoksulenkkejä, tai sunnuntaipyöräilyä saisin keksittyä kun voisin käyttää uittotunntelia ja siirtyä siitä jouhevasti vaikka joskus sitten hamassa tulevaisuudessa rakennettavalle Näsijärven rantaraitille.

Valitettavasti uittotunnelin Näsijärven puolella olikin sitten muutama ongelmakohta, jotka haluan mainita. Jos haluaa poistua takaisin länteen päin, joutuu kulkemaan pitkän matkan takaisin itään aina Santalahden seudulle asti ylittääkseen Paasikiventien. Havaitsimmekin ihmisiä talsimassa itään päin pitkin vilkkaan tien piennarta. Mietinkin, että olisinko voinut rullata laatikolla piennarta Lielahteen vähän matkaa, toisaalta lapsia kyydittäessä vältän moisia kokeiluja. Tunnelin suuaukolla Näsijärven puolella tulisikin olla alikulku, joka yhdistäisi rannan kevyen liikenteen verkostoon järkevästi. Tilaa alitukselle näyttäisi olevan hyvin.

Ehkä yllättävintä uittotunnelissa on se, kuinka lyhyt se on. Jotenkin näiden maantieteellisten esteiden kanssa (harjut) hämärtyy se tosiasia, että kannas jolla kuljemme on hyvin kapea. Sanoisin, että tarvitsemme lisää tunneleita, jolloin nämä harjujen erottamat paikat tulevat lähemmäksi toisiaan. Samalla lailla Epilä on Lielahdesta harjun erottamana ns. erillään, vaikka maantieteellisesti paikat ovat vierekkäin.

Lisää tunneleita, kiitos.

Laatikkopyörä - kolme viikkoa takana

Kolme viikkoa sitten pyöräily-elämämme mullistui lopullisesti, kun saimme viimeinkin Christiania Light-laatikkopyörän. Päädyimme sähköavusteiseen malliin, luettuamme muiden ihmisten kokemuksia ja olimmehan polkeneet itseämme harjun päälle kotiin jo monta vuotta. 

Pakko myöntää, että ensimmäinen tieliikennekokemus oli jännittävä, hartiat jäykkänä ohjasin fillaria, jossa oli kyydissä kaksi lasta (2v ja 4v) kohti hypermarketteja. Teiden jyrkät kallistumat tulivat turhankin tutuiksi, samoin routavaurioiden laatiikkoon aiheuttamat pienet tömähdykset.

Ensimmäistä ajokertaa ennen olin testannut pyörää ennen tilauksen tekoa aivan pikaisesti, ja kieltämättä siinä on parempi vain uskoa, että tämänkin homman oppii kyllä, jos se ei heti tunnukaan aivoissa miellyttävältä. Onhan laatikon ohjaaminen hyvin erilaista kuin kaksipyöräisen, laatikko kääntyy ja sinä niinsanotusti itse et.

Kolmannella ajokerralla aivot olivat virittyneet jo uuteen liikuntamuotoon, kallistumat eivät jännittäneet, koska pyörä ei todellakaan kaadu. Routavaurioita varten on tietenkin oltava hereillä, väistettävä ja hiljennettävä vauhtia, jos moisia osuu kohdalle. Sitten kun kroppa omaksui uuden ohjauksen ja pyörän käyttäytymisen, alkoi ajamisesta nauttimaan. Kuinka kätevää olikaan päästä fillaroimaan lasten kanssa, ja vieläpä lastata mukaan kauppakasseja. Ennen suosin isompien ostosten hakuun kahta 20l pyörälaukkua (ei lapsia mukana), sekä etukoria ja tarakalla jotain, + 35l reppu selässä. Nyt tämä hikinen pyörälaukku-ostosretkien tekeminen saisi jäädä. Miten sitten jaksoin polkea laatikkoa ja lapsia kotiin, ylämäkeen lähes koko paluumatkan? Naurettavan helposti! Sähkön kanssa homma sujuu, ilman sitä se olisi lievästi sanottuna hankalaa, peräti mahdotonta tiettyjä reittejä käyttäen. On niin helppo vääntää kahvasta sähkömoottori päälle ja polkea, sähkö antaa sopivasti lisäpoweria, että mäet rullaantuvat kuin itsestään. Normaalilla kauppakuormalla sai kuitenkin hikoilla aika kivasti kun yritti vetää kuormaa pyöränsä mukana, nyt laatikko työntää kuorman kätevästi kotiin.

Pyörällä on ehditty ajamaan myös keski-Suomalaisessa pikkukaupungissa (huomio oli taattua, suhtautuminen positiivista) jonne matkustimme VR:n pikajunakalustolla, matkat ja pyörän saaminen junaan sujuivat odotettua helpommin. Tänään kiersimme Pyhäjärven ympäri, tosin sadetta karkuun mennen, joten iso-osa rantareitistä jäi näkemättä. Huomasimme myös sen valitettavan eron Pirkkalan kevyen liikenteen väylien, ja Tampereen väylien kunnon välillä. Tamperelaiset kevyen liikenteen väylät on jätetty aivan hunningolle, routavauriot ovat niin yleisiä, että niiden vähäisyys Pirkkalassa (paikkoja oli, sekä paljon uusittuja kohtia) oli jokseenkin huomionarvoista. Ilmeisesti Tampereella aiotaan päästää tiet nurmettumaan, tai kenties päällystetyt väylät poistetaan pyöräilyltä. 

Lapsilla on kivaa laatikossa, kuomon alla on kiva olla (kuten tänään sateella), piirrellä vaikka kuvia, syödä eväitä, nukkua (tosin nukkuminen ei vielä ihan suju laatikossa kummaltakaan, vaikka hyväunisia ovatkin). 

Mitä muuta olen huomannut laatikkopyörän ohjaajana? Kapeimmat pyöräväylät ovat järkyttävän kapeita, pidänkin enemmän hiljaisista ajoradoista jos sellaisen käytöön on mahdollisuus. Puutarhakadulla mahduin juuri ja juuri ajamanaa laatikolla omaan suuntaan kulkevien puolella. Mutta yleensä tilanpuute ei ole estänyt kulkemista, paitsi tieremonttien kohdalla, jolloin on saatettu jättää pyöräilijöille metrin verran tilaa josta pujahtaa remontin läpi, tällöin on itse päätynyt kiertotielle.

Pyörä ei myöskään mahdu pyörävarastoon, koska varaston ovi on erittäin kapea. Onneksi asuntokohtainen autopaikka kelpaa hyvin pyörän säilyttämiseen. 

Jälkikäteen ajatellen olisi ollut syytä miettiä enemmän, mitä lisävarusteita pyörän kanssa tulisi tilata. Nythän tajusimme, että pyörässämme ei ole lainkaan valoja. Syksyn pimeneviin iltoihin tulemme kuitenkin tarvitsemaan valaistusta. Toinen lisävaruste, jota retkipyörässäni rakastan, on peili. Sellaisen olisin myös halunnut Christianiaan, koska ajoradalla ajaessa on aina hyvä nähdä takaa tuleva auto ilman pään kääntämistä. 

Tänään Aamulehdessä silmääni pisti lyhyt artikkeli laatikkopyörien yleistymisestä, ilmeisesti sama uutinen oli julkaistu monissa Alma Median julkaisuissa. Huvittavinta oli, että Aamulehden artikkelissa ei tultu lainkaan esiin laatikkopyöräilijöiden näkökulmaa, sen sijaan Liikenneturva-nimisen autoilun edistämisjärjestön pelottelukampanjalle, ja harhatiedon levittämiselle annettiin tilaa. Liikenneturvan Varpu Tavastjärnan mukaan pyörien kyydissä näkee usein turvavyöttömiä irtolapsia, kypärättömiäkin vielä. Ottaen huomioon laatikkopyörien harvinaisuuden Suomessa, olen kovin ihmeissäni mihin Varpu Tavaststjärna Liikenneturvasta perustaa tietonsa irtonaisista matkustajista laatikkopyörissä. Artikkelissa kerrottiinkin vain kaikista potentiaalisista vaaroista, joita pyöräilyyn liittyy. Toivonkin tuleviin auto-arvioihin autosivuille listauksen niistä kaikista potentiaalisista kuolemansyistä, joita seuraa kun autot törmäävät tiellä. Tasapuolisuutta tähän pelottelukulttuurin levittämiseen, kiitos.

,

Aamulehdelle tyypilliseen tapaan, artikkelissa ei tuotu lainkaan esille mitään hyviä puolia laatikkopyöristä. Vain henkilöautoista voidaan ilmeisesti kirjoittaa positiiviseen sävyyn, ja puhua "ajamisen nautinnosta" ja "helppoudesta", vaikka samat termit sopivat hyvin laatikkopyörään.

Kauhulla odotan lähestyvää ensihuoltoa, jonka takia joudun olemaan ilman laatikkoa jonkin aikaa. Tältäkö niistä ilman ilman autoa hetkeksi jäävistä mahtaa tuntua?