maanantai 13. helmikuuta 2017

PS:n kuntavaaliohjelma ja liikenne yms.

Kuntavaaliohjelmien liikennepoliittiset linjaukset olisi aika ottaa tarkasteluun, mutta aika on niin häilyvää ja sormien välistä lipuvaa luonteeltaan. Aika on sitä mitä vietät tankoon nojaten, tai rattia taputtaen, ratikassa, junassa, bussissa, todennäköisesti puhelintasi niska vinossa näpelöiden.

Emme elä hetkessä, kulkiessamme elämän teitä on mielemme aina siellä missä meidän pitäisi olla.

PS:n kuntavaaliohjelma on nimeltään "Suomalainen Tampere", joka sinänsä on tietysti mitä erikoisin valinta otsikoksi. Mutta eipä nyt tartuta siihen sen enempää, puhtaan liikennepoliittisen katsauksen luominen on itsessään niin haasteellista, kun koko kirjanen sisältää enemmän ideologista marinaadia kuin itse tuotetta, tai siltä ainakin tuntui.

Tietenkin aluksi PS haluaa perua ratikan rakentamispäätöksen, koska "[e]mme tue kaupunkiraitiotien kaltaisia verovaroilla kustannettja kalliita ja tarpeettomia investointeja". Mutta toisaalta samaan hengenvetoon myöhemmin todetaan, että "[t]oimiva ja houkutteleva joukkoliikenne on kaupunkiseudun elinvoimaisuuden edellytys" ja tarjoavat sähköbusseja vaihtoehdoksi ratikalle, kuin henkilöautollekin. Mielenkiintoista, että tästähän melkein saa kuvan että henkilöautoille olisi PS universumissa olemassa vaihtoehtoja.

PS:n rakkaussuhden sähköbusseihin on mielenkiintoinen, koska myöhemmin ilmastonmuutosta pidetään ideologiana (!!!!) puhuessa rakentamisesta: ""[r]akentamisen kustannuksia ei pidä lisätä ideologisilla ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja energiatehokkuusvaatimuksilla".

Tässä jotenkin katkeaa looginen jatkumo sen välillä, että PS:lle tuntuu kovasti olevan väliä kulkevatko bussimme jatkossa sähköllä, vai dieselillä, mutta sitten ilmastonmuutos haukutaan ideologiseksi luonteeltaan. Miksi niin rakastetaan sähköbusseja jos toisaalta rakentamisen yhteydessä ilmastonmuutos teilataan suoraan?

Hyvänä asiana totean, että jopa PS haluaa kehittää Tesoman junaseisakkeen käyttöön ottoa. Tesoman junaseisake ei ole ajatuksena PS-lähtöinen vaan näitä alueemme ikuisuusprojekteja, joiden toteuttamiseen tarvittaisiin vakaata tahtoa ja valtion yhteistyötä.  Onko PS:llä vankat kannatusluvut Tesomalla?

Busseihin PS palaa myöhemmin ehdottamalla nopeita pikavuoroja mm. Lielahti-Hervanta välille (koska ratikkaahan ei tehdä heidän maailmankuvassaan). Muistini mukaan pikavuorokokeiluja olisi ollutkin joillain linjoilla, mutta en halua mennä muistin varassa. PS kovasti koettaa rakentaa vaihtoehtoista skenaariota, jossa bussit täyttäisivät täysin raitiotien roolin, jolloin herää kysymys miksei samantien tehtäisi totanoinniinku raitiotietä eikä sen huonompilaatuista hidasta bussisimulaatiota. Mutta kun kerran on jotain päättänyt ideologisista syistä vastustaa...

Minusta tuntuu, että PS uskottelee, että Tampereen keskustassa on jotenkin ongelmallista pysäköidä auto ja vaatii lisää kadunvarsipysäköintiä: "[m]aanpäällisiä pysäköintipaikkoja on palautettava", perusteluna lyhytaikainen asiointi keskustan alueella. Mitään järkiperustaisia perusteluja kadunvarsipysäköinnin lisäämiselle keskustassa ei todellisuudessa ole, pysäköintitalojen käyttöasteet ovat alhaisia, eikä yhteiskunnan pidä vuokrata kallista katutilaa puoli-ilmaiseksi autojen säilytykseen paraatipaikoilla.

Jos pysäköintitaloon ajaminen on jännittävää, voisivat autokoulut tarjota erillistä pysäköintitalossa-asiointiin kohdistettua ajokoulutusta. Pysäköintitaloon ajaminen = vaikeaa, taskuparkkeeraus = onnistuu, vai miten se meni? 

PS tahtoo viivästyttää Kunkunparkin rakentamista, mikä mielestäni sinänsä on ihan käypä juttu. Pysäköintitarpeella tuota hanketta on vaikea todistella. Tietenkin hanke on naimisissa Näsinkallion eritasoliittymän kanssa, joten eiköhän se toteudu halusimme tai emme.

Mainittavaa on myös PS:n halu kehittää TRE-Pirkkalan lentokenttää, josta herääkin kysymys mitä PS tuumaa siitä, että suuressa maailmassa matkailijat pääsevät junalla lentokentältä vaivattomasti kaupunkikeskuksiin. Missä kiskovastaisus päättyy?

PS toteaa, että "[k]unnostaan huolehtiva väestö säästää terveydenhoitokuluja", mistä voimme tietenkin olla aivan samaa mieltä. Mutta huolestuttavinta on, että PS:n kuntavaaliohjelmassa ei mainita kertaakaan sanoja "PYÖRÄILY" tai "JALANKULKU" missään muodossa. 

Jos vielä katsotaan nopeasti muutamia heidän ei-liikenteellisiä linjauksiaan ohjelmasta, niin kyllähän siellä liikutaan foliohattupäässä ristiriitojen tiheässä viidakossa ilman veistä.

"Tampereen katukuvassa näkyy EU:n voimistunut tavoite muuttaa jäsenvaltioidensa etnis-uskonnollista rakennetta" on lausuntona ihan suoraan jostain alt-facts sivustojen pöpiläosaston houruisimmilta puolelta.

PS tietenkin antaa ideologisista syistä kasvisruoalle höykytystä. Myönnettäköön, että laitoskeittiöiden ajatus kasvisruoasta on kasvisruokailijoillekin sietämätön, mutta eipä sitä lihansyönnillä ratkaista.

"Niin päiväkodeissa, kouluissa kuin vanhusten ateriapalveluissakin on tarjottava monipuolista ja ravinteikasta ruokaa. Ketään ei pidä pakottaa pärjäämään porkkananapeilla, vaan kaikilla aterioilla on oltava tarjolla lihaa tai kalaa."

Tietenkin suurin poliittinen ratsu millä PS ratsastaa on rasismi ja ulkomaalaisvastaisuus. Itsehän he eivät käytä näitä nimiä, koska nykypäivänä rasistin mimosan hipiälle käy eniten se kun joku kutsuu rasistiksi. Loogista, jälleen kerran.

"Kaupungin pakolaiskiintiö on nollattava" sekä liuta muita ksenofobiaa tihkuvia heittoja.

PS toisaalta antaa ihan järkeviäkin koulutusmyönteisiä kannanottoja ohjelmassaan, mutta päivähoito-oikeutta vastaan on päätetty käydä syystä että ööö...

"Subjektiivinen oikeus on rajattava lain sallimalle tasolle"
"Kaupungin on tarjottava riittävästi vaihtoehtoista sosiaalistavaa
toimintaa, kuten kerhoja tai leikkipuistoryhmiä".

Erityisen ongelmalliseksi PS:n vision varhaiskasvatuksesta tekee sen, että PS oikeasti kirkkain silmin ajattelee, että laadukkaalle varhaiskasvatukselle on jotenkin verrannollista ja korvaavaa jokin kerhotoiminta tai leikkipuistoryhmät. Ikävää, että PS ei koe tarvetta arvostaa varhaiskasvatuksemme ammattitaitoa, koulutusta, sekä pitkäjänteistä lasten hyväksi tekemää työtä.

Toisaalta opetukseen halutaan panostaa ja turvata mahdollisuus
käydä koko ala-aste lähikoulussa. Eli PS:n suhde koulutukseen, kuten liikenteellisiin vaihtoehtoihinikin ilmentyy kovin epäloogisena ja epärationaalisena. Yhteistä punaista lankaa tämän ajatusmaailman välillä ei tunnu olevan, se on kuin kokooma hyvin irrallisia erilaisia palasia, joista on parsittu kasaan ohjelma joka pyrkii populistisesti vetoamaan äänestäjään, kantavana liimanaan ulkomaalaisvastaisuus.

Tietysti, on hienoa että PS:n mielestä
"[m]onipuoliset kirjastopalvelut on oltava jokaisen saatavilla", koska lukeva ihminen ei äänestä P... ovatkohan he miettineet tämän asian loppuun asti. PS siis aidosti tuntuu haluavan, että ihmiset kävisivät koulunsa ja lukisivat. Olettehan te siellä PS:ssä huomanneet, että suurin uhka teidän vaalimenestyksellenne taitaa olla sivistys, yleistieto, ja kyky ajatella omilla aivoilla. Olettekohan te ihan varmoja että te kannatatte koulutuksen laadun parantamista, vai onko tavoitteena jonkinlainen koulutusreformi missä kouluista tehdään oikeistomaailmankuvaa saarnaavia temppeleitä?

PS:n asuntopoliittiset visiot penäävät edullisia omakotiasumismahdollisuuksia, mikä tietenkin johtaa hajautettuun kaupunkirakenteeseen. Toisaalta, myös edullisia vuokra-asuntoja halutaan lisää. Eli kaikkea kaikille, tai vähän sinnepäin tuntuu olevan tässä kantavana ajatuksena.

"Kohtuuhintaisen ja laadukkaan omakotiasumisen on oltava
mahdollista Tampereella"+ "Edullista vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä..."

Ai niin, tietenkin ruotsin opiskelua vastustetaan. Yllätys...

En oikein tiedä, mikä on se tyypittelyn jälkeen ilmenevä keskivertoäänestäjä johon PS haluaa vedota. Onko se sähköbussin pikavuoroon menevä koulutusta arvostava rasisti, vai se perinteinen lihaa syövä ilmastonmuutosskeptikko joka ajaa kaikkialle koska voi.

Toisaalta, jos itse vaaliohjelma on pääosin hirveää luettavaa ulkomaalaisvastaisuudessan, niin eiköhän lopullinen deal breaker ole nämä kaikenmaailman Kiemungit. Itseasiassa, vaikka ohjelma sisältäisi liikennepoliittisesti mitä parhaimmat ideat (tosin nyt se ei sisällä), niin eihän näitä halvatun tampioita voi edes harkita äänestävänsä. Liikenteellisesti erityisen huonoksi PS:n ohjelman tekee se ettei pyöräilijöitä, eikä jalankulkijoita taida heille olla olemassa.

Puolue joka kokee ratikan tarpeettomaksi investoinniksi voisi myös säästää miljoonia tarpeettomien autoiluinfrainvestointien estämisessä, mutta sellaiseen ei kykene edes Vihreät. Valitettavasti yksikään puolue ei tule aktiivisesti estämään autoilun pohjattomaan kaivoon kaadettavan rahan tuhlailua, jota on harrastettu jo vuosikymmeniä huonoin tuloksin.

Olen myös hieman pettynyt, että PS ei ottanut herkullisen populistiksei asiakseen ajaa tulevien aluenopeusrajoitusmuutosten torppausta, mutta kai he kentällä ehtivät haukkua nämäkin "ideologisiksi" ratkaisuiksi. Ideology! cried the ArseFinn.








torstai 30. huhtikuuta 2015

Tampere - koskaan et muuttua saa osa #10010002 jne.

Hämeenkadun kokeilu junnaa paikallaan, kiitokset tästä saa yhdyskuntalautakunta, joka kaatoi elävöittämiskokeilun äänin 6-5.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194977101846/artikkeli/hameenkadun+elavoittamiskokeilusta+tehtiin+paatos+katso+miten+aanestettiin.html

Aleksanterinkadulla toimiva turkisliike oli kerännyt addressin yrittäjiltä, jossa vastustettiin elävöittämiskokeilua.

Vastustavia yrityksiä olivat:

Nappari 
Parturi-Kampaamo Paakki Taru Hakkarainen, Kyttälänk 8-10 
Antiikkiliike Anna-Stiina 
Bistro Naapuri 
Kosmetiikka 32 
Kello ja Kultak Auranen Tuomiokirkonk 32 
Matka- ja Nahkatavara Tuomiokirkonk 32 
Leena Tuomiokirkonk 34 
Kahvisalonki Tuomiokirkonk 34 
Vohvelikahvila Tuomiokirkonk 34 
Pikkukiinalainen Tuomiokirkonk 34 
Korulähde Tuomiokirkonk 17 
Lasipaja Kuunsäde Tuomiokirkonk 17 
Kalevan kello Tuomiokirkonk 17 
Pieni Saippuakauppa 
Harraste Oy Tuomiokirkonk 21 
Hämeen mattokulma Rautatienk 20 
Huonekalut Tuomiokirkonk 17 
Boutique Oona Aleksanterink 26 A 
Erämies Aleksanterink 26 
Fizzi Verkatehtaank 7 
Marja Einola Hammaslääket. lis. Hämeenkatu 3 A 
Miraakkeli Aleksanterink 28 
Kampaamo Arja Aleksanterink 17 
lina 
Kehyshelmi 
Pizzeria Napoli 
Minnan salonki Aleksanterink 24 
Kauneushoitola Talent 
Tampereen Sähkö Ojakatu 1 
Iloiset silmät Ojakatu 3 
Tammerkosken kukka ja hautauspalvelu 
Ravintola Katmandu Hämeenk 10 
Glo Hair Aleksanterink 28 
Pirkanmaan Hammaspalvelu Tuomiokirkonk 34 A 
Tampereen tupakkakauppa Verkatehtaank 7 
Hervannan vanha bensis Tieteenkatu 24 
Celeste 
Asianajotoimisto Olavi Moisio 
Onnela Design Aleksanterink 28 
Ståhlbergin kahvila Aleksanterink 30 
Parturiliike Sevilja Aleksanterink 31 
Midway?s Aleksanterink 22 
Saneeraus Sila"


Olisi kiva tietää yksittäisiä perusteluja yrityksiltä, mutta oletetaan polemisoivan bloggauksen henkeen, että heidänkin liikevisionsa perustuu oletukseen, että suurin osa heidän asiakkaistansa saapuu paikalle omalla autolla. Väitänpä, että Ståhlbergilla olisi aika hiljaista kahvittelun suhteen jos he olisivat 80% autoilevien asiakkaiden varassa. Blogisti Janne Takala onkin kirjoittanut aiheesta oivan kirjoituksen: "Mielikuvat liikenteestä eivät aina vastaa todellisuutta", joten jätetään aihe käsittelemättä tässä kirjoituksessa uudelleen.


Näiden addressien, kuten "ei polkupyöriä näyteikkunan eteen"-tarrojen hieno puoli on se, että tästä voi jatkossa jättää kahvittelematta nelihenkisen perheensä kanssa Ståhlbergilla. Sanoisin, että kyseiset ravintola -ja kahvilayrittäjät voivat sitten ilmoittaa julkisesti kun taas pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden/bussimatkustajien rahat kelpaa. Onneksi lapset ovat jo niin isoja, ettei Miraakkeliinkaan ole enää asiaa. Napolin Pizzoista on aika ja laatu ajanut ohi, eikä sinnekään kukaan ruokajuomana oluen nauttiva omalla autolla tule, tai jos tulee niin huonompi juttu.

Mutta hyvät Tamperelaiset yrittäjät, jatkakaa vain sitä "maksukykyisiä autoilevia asiakkaita"-mantraa, ja unohtakaa että se auton ylläpito on aina pois ihmisen maksukyvystä. Älkää vain pyrkikö uudistamaan omaa toimintaanne, miettimään liike-ideanne ongelmia muuttuvassa globaalissa markkinataloudessa. Valittakaa ja mankukaa ja ennen kaikkea, osoittakaa syyttävällä sormella aina muita kun ei salaatit mene kaupaksi, kuten esim. liikennesuunnittelua, koska peiliin katsominen ja rehellinen reflektion hetki olisi aivan liikaa pyydetty. 

Hiljaista jatkoa kaikille yrityksille niiden autoilla saapuvien "maksukykyisten" kahvila-ja parturi jne. asiakkaidenne kanssa. Onpahan sitten tyhjää liiketilaa vuokrata niille yrityksille, jotka oikeasti osaavat ajatella toimintamallinsa jättikokoisen maanalaisen parkkihallin (mutta mutta, sehän maksaa rahaa! ei meidän asiakkailla ole varaa parkkimaksuihin, ne on "maksukykyisiä" autoilijoita)  ja kävelykeskustan mukaiseksi. 





torstai 3. heinäkuuta 2014

Mainio Manu - Eräänlainen representaatio polkupyöräilystä Yhdysvalloissa?

Yle Tv2 näytti 26.6 lastenohjelman nimeltä "Disney esittää: Mainio Manu". Kaksi jaksoa sisältänyt ohjelmakohta, sisälsi mm. jakson, jonka suomenkielinen nimi oli "Pyörien päällä".  Mainio Manu (Handy Manny) on taitava korjaaja, joka antropomorfisten työkalujensa kanssa korjaa ja ratkaisee erinäisä ongelmia.
26.6 esitetyssä jaksossa oli selkeänä teemana valistus polkupyöräkypärän käytöstä.

Manu isoisä antaa Manulle hänen vanhan polkupyöränsä, jonka he tietenkin hetkessä korjaavat uudenkarheaksi. Kun pyörä on korjattu, yksi työkaluista toteaa: " nyt voidaan lähteä ulos ja Manu saa ajaa pyörällä" (aika 4:50). Manu epäröi ja toteaa: "En voi lähteä, minulla ei ole kypärää, eikä pyöräily ole turvallista ilman sitä" (4:57).

Viesti on kuin suoraan auteollisuuden liikenneturvallisuuslobbarien kynästä "... eikä pyöräily ole turvallista ilman sitä" (4:57). Pyöräilyn vaarallisuutta korostetaan, ja siihen liitetään korostetun vaaran leima. Tätä voisi myös kutsua pelon kulttuurin lietsomiseksi, ilman mitään todellisuuspohjaa.

Manu päättää välittömästi hankkia kypärän, ja toteaa: "ja kun saadaan kypärä, mennään puistoon ja kokeillaan pyörää" (5:09). Näin ollen, pyöräilyä ei vain tyydytä leimaamaan vaaralliseksi extreme-urheiluksi, vaan päätetään vielä korostaa, että pyöräily on soveliasta suljetussa ympäristössä, kuten puistossa.

Tämän todettuaan, Manu lastaakin polkupyörän Amerikkalaiseen tapaan autonsa taakse, siirtyäkseen kohti rautakauppaa (josta hankkii kypärän), ja siitä puistoon. Polkupyörää ei siis koeta välineeksi, jolla voisi kulkea liikenteessä. Olisi ilmeisesti ennenkuulumatonata, jos Manu ajaisi pyörällänsä paikasta toiseen.



Rautakauppakäynnin jälkeen Manu ja työkalut saapuvat puistoon, pysäköityään autonsa puiston reunaan.

Puistossa Manu ja työkalut kohtaavat hot dog-myyjän, joka aikoo jäädä eläkkeelle, koska ei enää jaksa työntää vaunujansa. Tästä innostuneena, Manu työkaluineen muuttaa pyöränsä eräänlaiseksi taakkapyöräksi, yhdistämällä pyörän Hot Dog-kärryihin. Lopuksi hot dog-myyjä lupaa jatkaa myyntiä, saatuaan poljettavan nakkisämpylävaunun, ja tietenkin tämäkin kauppias pitää kypärää ajaessaan puistossa, koska pyöräily on ....(tässä vaiheessa kohderyhmäkin on jo oppinut vaaramantran ulkoa).


Positiivisinta jaksossa onkin tämä hot dog-episodi, jossa pyöräily tuodaan esille myös hyötyajona. Tosin, tässäkin tapauksessa kyse ei ole pyöräilystä aitona kulkuneuvona, vaan suljetussa ympäristössä tapahtuvana aktiviteettina.

Avautuuko jakson kautta eräänlainen Amerikkalainen mielikuva ja asenne pyöräilystä? Pyöräilyä pidetään korostetun vaarallisena, ja kypärän käyttö on välttämätöntä. Vaarallisuuden lisäksi pyörää ei käytetä kulkuneuvona, jolla siirryttäisiin paikasta toiseen, vaan pyörä kuljetetaan puistoon autolla. Nämä asenteet ja mielikuvat ovat vieraita, mutta ilmeisesti heijastavat hyvinkin pyöräilyn statusta, ja siihen liittyviä mielikuvia Yhdysvalloissa. Pyöräily ei ole liikennettä, se on liikuntaa, extreme-harrastus, jota harrastetaan jossain suljetussa ympäristössä, päätänsä varjellen. Toinen yleinen mielikuva lienee, että pyörä on lasten lelu, joten siihen mielikuvaan nähden Mainion Manun representaatio pyöräilystä on lähes progressiivinen. Mutta valitettavasti jakso keskittyy pelon lietsomiseen ja muistuttaa lähinnä autolobbareiden liikenneturvallisuuskampanjoita, joiden tarkoitus lienee pyöräilyn suosion hillitseminen, korostamalla sen vaarallisuutta ja yleiseksi liikenteeksi soveltumattomuutta.

Toivottavasti yleisradio esittää jatkossa uusintoina vanhoja kotimaisia lasten -ja nuorten ohjelmia, joissa pyöräillään päät paljaana. Tosin, olisi hienoa jos autoilijoille tarkoitettujen, aidosti hyödyllisten motoristikypärien promotoimiseksi tehtäisiin faktapohjaista kolarikuolleisuus tietoa korostava piirrossarja, siitä olisi pelonlietsominen kaukana, kun ihmiset oikeasti kuolevat päävammoihin niiden peltikehikkojen sisällä. Mutta tämänkaltaista todellisuuttahan ei voi tuoda esiin lastenohjelmissa, nehän ovat satua, kuten pyöräilyn vaarallisuuskin.





maanantai 9. kesäkuuta 2014

IS - Autoliitto itkee ja heittää lelunsa rattaista

Autoliiton aiheettoman älähdyksen vuoksi tämä kirjoitukseni pyöräilyyn käytetyistä euroista on taas aiheellinen.

Autoliitto osoittaa olevansa perillä pyöräilyyn käytettävistä finansseista, koska jaksavat kitistä pyöräilyn suosimisesta. Pyöräilyyn käytetyllä rahalla (josta iso osa ohjataan esim. vesijotorempan tekoon katuosuudella jonne pyörätie tehdään) ei tehdä yhtäkään auto-infran risteysremonttia, joiden hinnat naurettavan suuria (maallikon silmin). Tampereen käyttämä 3milj. pyöräilyyn on pisara meressä, ja kuten aiemmin on todettu, maksavat autoiluhankkeet huomattavasti enemmän. Vanhasta kirjoituksesta voi ihailla lukuja lähteineen.

Kuten todettua, olisi aivan helppo tuplata pyöräilyyn käytetyt rahat, päästäisiin edes hieman lähemmäs pyöräilyn suurmaiden euroa per asukas - pyöräilyyn käyttämiin summiin. Autoliiton kitinä on aiheetonta, ja haluaisin uskoa heidän kritisoivan pyöräilyn rahoitusta tarkoin tietäen, että siihen käytetään murto-osa autoiluun verrattuna rahaa, mutta tämä valittu faktoista välittämätön ignorantti-retoriikka vetoaa autoliiton potentiaalisiin jäseniin ja olemassaoleviin jäseniin ilmeisesti hyvin. Populistista, sanoisi politiikan toimittaja.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Kyynel Tamperelaiselle journalismille ja keskustan varaosaliikkeille

Tamperelaisten lehtien "yksityisautoilijoita sorretaan"-teeman mukaisesti, on paikallislehdykkä Tamperelainen päättänyt antaa jälleen kerran äänen ja näkyvyyden yhdelle "sorretulle yksityisautoilijalle".


Autovaraosien tukkulikettä pyörittävän mielestä, maanpäällinen pysäköinti on parempaa, kun hän ei ehdi kävellä maan alta, jonne on tehty 972 pysäköintipaikkaa yksityisautoille. Hän tosin mystisesti ehtii etsimään itsellensä maanpäällistä pysäköintipaikkaa, jonka hän "aina" jutun perusteella on löytänyt.

Jutussa siteerattu toimitusjohtaja, toteaa että: "[n]yt syrjitään yksityisautoilijaa ja karsitaan iso joukko potentiaalisia asiakkaita keskustasta, tilittää Kaartinen". Syrjintää hänen mielestään on siiis maanpäällisten lyhytaikaisten pysäköintipaikkojen karsiminen. Syrjintää on siis myös ilmeisesti 972 maanalaista pysäköintipaikkaa, jotka on tehty vain ja ainostaan yksityisautoilijoita varten.

Toimitusjohtaja näkee keskustassa asioinnin vaikeuttamisen lopputuloksen synkeänä: "[n]ormaalit yritykset lähtevät. Vain syöttölät ja juottolat jäävät, visioi yrittäjä.". Jännittävä näkemys, jälleen kerran ravintola, kahvilat ja baarit eivät ole "normaaleja yrityksiä", eivätkä niiden yrittäjät kuulu tähän itse autojen varaosia kauppaavan marginaalisen erikoistavarakaupan yrittäjän määritelmään "normaalista yrityksestä". Perusteluja tälle väitteelle epänormaaliudesta ei anneta. Mutta, kieltämättä 9-17 tai 10-18 jne. auki olevat liikkeitä täynnä oleva keskusta on varmasti todella eloisa paikka etenkin klo 18 jälkeen.

Toimitusjohtaja myös surkuttelee, että Rautatienkadun pysäköintitalo tappo varaosaliikkeet kyseiseltä kadulta. Ensinnäkin, mistä se kertoo että Tampereen ydinkeskustassa on ennen voinut toimia noin monta autojen varaosiin erikoistunutta liikettä? Siitä, että keskusta on ollut autojen temmellyskentäksi pyhitetty, epäviihtyisä paikka. Luojan kiitos tästä on päästy eteenpäin, ja kyseiset yritykset sijaitsevat jossain muualla kuin kaupungin paraatipaikoilla.

Toiseksi, en ole varaosayrittäjä, enkä alan ammattilainen, mutta osaan päätellä muutaman seikan kyseisen alan realiteeteistä. Ensinnnäkin, voisiko olla että varaosien kysyntä on laskenut huomattavasti? Yhä harvempi ihminen osaa itse korjata autoja, tai haluaa itse korjata autonsa, tai ylipäätään saa itse korjata autoaan. Merkkihuollot on keksitty, joten miksi varaosaliikkeille olisi erityistä kysyntää? Toiseksi, isot ketjut ovat ottaneet varaosamyynnin haltuunsa, ja oletttaisin ihmisten siirtyneen Motonettien ja Bilteman yms. asiakkaiksi. Mutta nämä tosiasiathan on syytä jättää mainitsematta, kun syytetään kaupunkisuunnittelua, ja pysäköintilaitoksien tuloa liiketoiminnan hiipumisesta.

Kuinka monta "ennen pääsin autolla oven eteen" ja "juottolat eivät ole normaaleja yrityksiä"-tyylisiä epäonnistuneiden yrittäjien avautumisia Tamperelaiset lehdet aikovat vielä julkaista? Keskusta ei tule ikinä enää olemaan se 70-80-90kin luvun autoiluhelvetti, josta te päivänokosillanne haavailette, eikä esim. autojen rassaajat tule elättämään pieniä ketjuun kuulumattomia varaosaliikkeitä, sama vaikka niille annettaisiin Tampereen keskustorilta drive-in myymäläpaikka ja 100 ilmaista pysäköintiruutua.

Tervetuloa nykyisyyteen, nauttikaa tulevaisuudesta, kehitystä ette voi jarruttaa, eikä uusia jarrupaloja saa ydinkeskustasta oven eteen ajamalla.


tiistai 28. tammikuuta 2014

Merja Kyllönen - yksityisautoilun puolesta - suojateitäkö liikaa?

http://yle.fi/uutiset/ministeri_suojateita_ehka_liikaa/7056580

Kun liikenneministeri lähtee aprikoimaan, että "suojateitä on EHKÄ liikaa", voidaan vain todeta henkilön erehtyneen toimenkuvastaan, jonka ilmeisesti hän on mieltänyt autoiluministerin pestiksi.

Mitä pitäisi ajatella, kun ministeritason ihminen, liikenneasioiden korkein virkaihminen, ehdottaa julkisesti että : "voidaanko me miettiä, että (olisi) vähemmän suojateitä, mutta niillä on isompi painoarvo," Tämä on siis ministeritason ehdotus ongelmaan, joka johtuu tasan tarkkaan löperöistä olemattomista rangaistuksista, autoilijoiden päänsilittelystä (jota Kyllönenkin vain haluaa jatkaa, maine kai jo mennyt), sekä täysin retuperällä olevasta välinpitämättömästä liikennekulttuurista. Sen sijaan, että pyrittäisiin parantamaan autoilijoiden asenteita ja liikennekäyttäytymistä, sekä korostamaan heidän vastuuta "isompana" ja lain määrittelemiä velvollisuuksia, päädytäänkin loogiseen päättelyketjuun, johon vain ministeritasolla Suomessa voidaan päätyä. Jos x autoilijat, eivät noudata y:tä, vaikka se olisi kaikkien etu, on y poistettava...

Aploodien paikka, tämä on siis meidän liikenneministeri. Siis, entinen sellainen aika nopeasti.

Hei, muuten. Vinkkinä, rikolliset tekee murtoja ja ei noudata lakia, voitaisiinko siis murtovarkaudet laillistaa, jotta ongelma katoaisi? Loogisesti yhtä edistynyt ajatus kuin se, että suojateiden kunnioitus maagisesti löytyisi jos niitä ei olisikaan kuin muutamia. Meillä oli iso liikennerikkomusongelma, joten laillistimme liikennerikkomukset ja ongelma katosi.

Britanniassa on harrastettu tätä suojateiden poistoa, pyhän moottoriliikenteen liikennevirran sujuvoittamiseksi. Tulokset ovat olleet odotetun surkeita, koska siellä vieläkin suurempia jalankulkijamassaja. Haluammeko olla taantumuksen eturintamassa, vai rakentaa kestävää jalankulkua -ja pyöräilyä kaupungeissamme edistävää kulttuuria ja olla kuin Hollanti ja Tanska. Taitaa liikenneministerillekin ihanteena olla liikenteellisesti se, että olemme jatkossakin vain liikennekäyttäytymiseltämme pikku-Venäjä.








torstai 21. marraskuuta 2013

Talvi ja laatikko rullaa

Tunnelmakuvia Lielahdesta päivän lumi/räntä/vesisateen jälkeen.

Ajoin samaa reittiä tänään ensin Christianian tavarafillarilla, joka kulki pehmeässä lumessa kuin unelma. Kaksi pyörää edessä, sekä painoa kuormana (lapsi) tekevät ajamisesta äärettömän vakaata. Laatikko ei lähde luistelemaan sileillä Schwalbe Big Apple-renkaillakaan. Tunsin liukkauden vain silloin kun ajoin jyrkempää ylämäkeä tai lähdin liikkeelle, jolloin takapyörä sutaisi tyhjää. Koskaan ei ole ollut niin helppoa ajaa näissä sohjoisissa perunapelto-olosuhteissa, kuin tänään laatikolla. Kolmipyöräinen pesee kaksipyöräisen tässä suhteessa 100-0.

Ajoin nimittäin samaista pätkää omalla kesärenkaisella retkipyörälläni. Meinasin lähteä täyteen sivuluisuun aivan hitaista vauhdeista n. viisi kertaa, ja olin erittäin varovainen liukkaiden olosuhteiden kanssa. Muutenkin, kun pyörän eturenkaalle ei tule mitään järkevää tasapainottavaa painoa, on ajaminen yhtä luistelua.

Ero kolmipyöräiseen samalla kelillä oli järkyttävä, suorastaan murskaava. Kotiin päästyäni kirosin, etten ottanut laatikkoa, vaan kuvittelin ajavani näissäkin olosuhteissa "kovempaa" yksin omalla pyörälläni. Olin totaalisen väärässä, ja lähellä kaatumista. Risteysalueet, joissa ajoradan autojen pakkaaamaa sohjoliukasta piti ylittää, olivat erityisen hankalia kahdella pyörällä.

Nastarenkaan asennus helpottanee kaksipyöräisen ajamista taas kerran, mutta missään tapauksessa samanlaiseen varmuuteen ja jämäkkyyteen en sillä pääse, kuin mitä laatikolla pääsin. Olen erittäin positiivisesti yllättynyt kolmipyöräisen talviajo-ominaisuuksista.

En ole taase yhtään yllättynyt siitä, että mitään talvihoitoa ei tänään suoritettu lumiolosuhteista huolimatta. Voin vain kuvitella, kuinka järjettömän liukasta kevleillä on huomisaamuna.

Ainut negatiivinen asia laatikon talvikäytöstä on ollut tähän asti vaihteiden reistailu pienilläkin pakkasilla, mielestäni tämä on tässä hintaluokassa aika kehnoa, ottaen huomioon että esim. Crescentin napavaihteet (taitavat olla myös Shimanoja) eivät ole läheskään yhtä herkkiä sään vaihtelulle.

Voisikohan laatikkoon virittää oman pienen aurauskärjen, jotta saisi sohjoa edestä pois? Tai harjasysteemin...


maanantai 30. syyskuuta 2013

Tapaus Tiikonraitti

Tapaus Tiikonraitti tuntuu olevan Tampereella jostain syystä unohduksissa, vain eräs aamulehden bloggaaja
tuntuu pitävän puheenaihetta esillä. Edes itse kärjistelyn ja vastakkainasettelujen äiti, isä, eno ja serkkupuoli, eli Aamulehti ei ole räväyttänyt tilanteesta tunteita kuumentavaa reportaasia.

Mistä Tiikonraitissa on kyse? Kyse on Tohloppijärven rannassa Tohlopinrannasta Nahkatehtaankadun ja Epilänkadun nykyisen leikkipuiston nurkille asemakaavan mukaan kulkevasta rantaraitista, joka on jostain syystä "unohdettu" rakentaa.

Tässä ajantasa-asemakaava karttapaikasta, jossa Tiikonraitti selkeästi merkittynä.



Tässä sama asemakaava tiedostona.

Raittia ei ole koskaan rakenettu, netin blogi- ja huhupuheiden mukaan jotkin tuntemattomat tahot ovat torpanneet rakentamisen, oletetusti nimby-periatteella ja asia on Tampereen kokoisessa kylässä kuopattu.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että itse ranta, on ollut vuosikausia läheisten taloyhtiöiden haltuunottama, paikalla sijaitsee ainakin venepaikkoja ja huvimajakin siellä valokuvan perusteella taisi olla.
Yleiseen käyttöön suunniteltu ranta on siis kaikessa hiljaisuudessa yksityistetty.

Kaavoista selviää, että nämä taloyhtiöt, jotka rannan ovat haltuunsa ottaneet eivät lainkaan rajaudu veteen. Asemakaavassa näkyy selvästi, että Tohloppijärvellä on yksi omarantainen tontti.

Havainnollistaakseni omarantaiset tontinrajat, linkkaan asemakaavakuvan kyseisestä tontista.


Kuinka Tiikonraitti on noin vain "päästetty" tapahtumaan, ja jätetty rakentamatta? Jos rannan käyttöön otto on laillinen toimenpide, voisiko tämä toimia ennakkotapauksena muillekin tontinrajojansa siirtäville? Haluaisin uskoa, että pelisäännöt ovat näissä asioissa yhteisiä, eikä niistä lipsuta.

En näe mitään järkiperusteisia syitä, joiden vuoksi kerran jo kaavaan piirrettyä raittia ei viimein voitaisi toteuttaa. Kun Tohlopinrantaan viimein saneerataan paljon kaivattu kevyen liikenteen väylä, tai jokin vastaava toteutus (pyöräkaistat?), voitaisiin tämä raitti viimeinkin toteuttaa, kuten joskus kauan sitten suunniteltiin. Uittotunnelin avaaminen ja käyttöönotto kesti ikuisuuden, ei tehdä samaa Tiikonraitille.

Mistä löytyy se poliittinen tekijä, jonka kantti kestää nostaa tämä kissa pöydälle? Kenellä on selkärankaa lähteä ajamaan tätä asiaa?

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Jatkoa - Pyöräilyyn käytetyt eurot

Kuin tilauksesta eteeni pöllähti mm. Aamulehden ja Ilkka.fi uutinen STT:n selvityksestä, jonka mukaan kaupungit käyttävät vaihtelevasti rahaa pyöräilyyn. Edellisessä kirjoituksessani, esitin summan 3-5 miljoonaa, joka oli mainittu Aamulehden vuoden pyöräilykuntaa käsitelleessä uutisessa. STT:n selvityksen mukaan Tampere käyttää siis 4 miljoonaa euroa pyöräilyyn, mutta Helsinki käyttää 5 miljoonaa.

Tampereen lukema on siis jaettuna 219 624 asukkaalla 18,2 euroa per asukas. Helsingin kaupungin isompi budjetti, suhteutettuna väkilukuun 610 601 on vain 8,1 euroa per asukas. Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, Hollannissa pistetään 30 euroa per asukas.

Vähemmän yllättäen Aamulehden uutiskommenteissa on jo monia valituksia, joissa koetaan pyöräilyn saama neljä miljoonaa kohtuuttoman suureksi summaksi. Kyse on naurettavan pienistä summista, ja se hetki kun pyöräilyn kulkutapaosuuden lisääminen otetaan tosissaan, korreloituu siihen kun pääsemme Hollannin tasolle rahoituksessa. Elänkö nähdäkseni sellaisen päivän? Jätetään yksi risteysremontti tekemättä, tajutaan ettei ne autoilijoiden lisäkaistat ole kuin väliaikainen helpotus, joka vain lisää pitkällä aikavälillä liikenneruuhkia, ja annetaan pyöräilylle rahaa.

Näihin rahasummiin (ja sääoloihin) suhteutettuna nykyiset kulkutapaosuudet ovat suorastaan mainioita. Siinä on ajattelemisen aihetta.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Autoilija - tuo hemmoteltu kitisevä kakara - (Aamulehti strikes again)

Vuoden pyöräilykunnaksi valittu Tampere käyttää pyöräilyyn 3-5 miljoonaa euroa (Aamulehti), tänä vuonna lukema on ollut vain 3 miljoonaa euroa. Tampereen asukasluvuksi ilmoitetaan 219 624, joten 5 miljoonan budjetilla laskettaessa Tampere käyttää pyöräilyyn vuodessa 22,7 euroa per asukas. Nykyisellä 3 miljoonan budjetilla sama lukema on 13,6 euroa per asukas.

Vertailun vuoksi, monissa kaupungeissa 30-50% kulkutapaosuuksiin pyöräilyssä pääsevä Hollanti käyttää vuodessa rahaa pyöräilyyn 487 miljoonaa euroa, joka tekee 16 miljoonan asukkaan Hollannissa n. 30 euroa per asukas (Fietsberaad ja Hembrow). Voisimmeko siis vetää johtopäätöksen, että käyttämällä rahaa enemmän per asukas pyöräilyyn, lähemmäs Hollannin määriä, voimme jopa edistää pyöräilyä ja päästä asteen lähemmäksi isompia kulkutapaosuuksia? Tietenkin tämä vaatii myös laadukasta ja taidokasta väyläsuunnittelua, joka Hollannissa on opittu vuosien saatossa, mutta Suomessa asioissa ollaan vähän hakoteillä. Päästäkseen 30 euroo per asukas, Tampereen tulisi käyttää 6,58 miljoonaa euroa pyöräilyyn vuodessa. Tämä on siis tuplasti se määrä, mikä nyt menee (3 miljonaa euroa).

Kuulostaako kalliilta? Katsotaanpa muutamia valikoituja yksityisautoilua edistäviä hankkeita.

Ratapihankadun, Satakunnankadun ja Naistenlahdenkadun kokonaisuuden rakentamiskustannukset ovat yhteensä 14 150 000 € (Tampereen kaupunki). Ratapihankatu tehdään osaksi keskustan kehää, jolla ohjataan keskustan yksityisautojen läpiajoliikennettä pois mm. Hämeenkadulta.

Viinikan liittymän sujuvoittamiseen ollaan käyttämässä kahdessa vaiheessa yhteensä 11m euroa.
Unohtamatta, että erään tunnelin hintalappuna on alustavasti 185 miljoonaa euroa, mutta olisi aivan liian helppoa vetää tämä suurhanke tähän samalle viivalle (Tunnelikorttia ei käytetä). Mutta kuten huomaamme, jo kahdesta hankkeesta tulee 25 miljoonan potti. Entä jos kerran vuodessa saisi puolet tuosta kahden hankkeen viemästä summasta kaikkien pyöräväylien, päällysteiden ja perusparannusten tekoon?

Sitä en tietenkään tiedä, meneekö Tampereellakin pyöräilybudjetista ne rahat, jotka käytetään tiesaneerauksiin, joissa esim. saneerataan vesijohdot ja tehdään samalla uusi kevyen liikenteen väylä. Esimerkkinä Lamminpäähän rakennettava Kortesuontien varsin tarpeeton kevyen liikenteen väylä, jossa katusaneerauksen hintalappuna on 300 000 euroa, joista suurin osa menee muuhun kuin itse pyöräväylään. Olisi kiva tietää, onko tämä summa ns. pyöräilyn edistämiseksi laskettu, vaikka itse väylä vie saneerauksen hinnasta vain murto-osan.

Tarkastellen muutamia autoilun edistämishankkeita, jotka ovat vain osa suurempaa kokonaisuutta (investointeja autoväyliin tehdään siis huomattavasti enemmän kuin mitä minä tässä mainitsen, unohtamatta jatkuvaa ylläpitoa), on perin hassua lukea paikallisen lehteä etäisesti muistuttavan julkaisun
kirjoittelua ja kauhukuvien maalaamista siitä, kuinka kammottavat vaikutukset
ovatkaan tulevalla Hämeenkadun rajaamisesta 370 metrin matkalta pelkälle joukko- ja kevyelle liikenteelle.

Aamulehden yksityisautoilumyönteisyys, ja autoilijoita mielistelevät valheelliset otsikoinnit, sekä
puolustuspuheenvuorot ovat yhtä tarpeellisia kuin hetero-pride paraatit. Faktahan on, että autoilijat
ovat vieläkin hemmotelluin, eniten tilaa ja prioriteettia saava liikkujaryhmä, vaikka koko Hämeenkatu
Hämeenpuistosta aina Rautatienkadulle suljettaisiin heidän tarpeettomalta läpiajoltansa. Valitettavasti, moista
faktaa ei paikallinen hupilehdistö voi painaa lehteensä. Sitäkään ei voida ääneen sanoa, että eniten käytetty kulkumuoto korreloi kulkumuotoon käytettyä rahasummaa per asukas, ja eniten rahaa käytetään yllättäen autoiluun.

Viestini on yksinkertainen, autoilija, ole hiljaa ja nauti kunnallisveromiljoonista joilla kaikki sinun kaupunkiväyläsi on rakennettu ja ylläpidetty, ja mieti kaksi kertaa kun valitat pyöräilyn saamasta rahamäärästä, tai yhden pienen tieosuuden sulkemisesta. Aamulehden linjan perusteella yksityisautoilija on ilmeisesti kuin hemmoteltu kakara, jolla on jo kaikkea, mutta vieläkin kehtaa saatuaan kaiken ja enemmän vain valittaa ja itkeä.



Aamulehti - verkkoversio
http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194800253949/artikkeli/yllatysvoitto+tampere+on+vuoden+pyorailykunta.html

Fietsberaad - Pyöräily Hollannissa v. 2009
http://www.fietsberaad.nl/library/repository/bestanden/CyclingintheNetherlands2009.pdf

Hembrow, David - A View From the Cycle Path -verkkoblogi
http://www.aviewfromthecyclepath.com/2010/05/487-million-euros-for-cycling.html

Tampereen kaupunki - Ratapihankatu
http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/nahtavillaolevat/8100/8100liite4.pdf


tiistai 17. syyskuuta 2013

Hämeenkatu - Streetmix hahmotuksia

Hämeenkadun itäpään katusuunnitelma on nyt nähtävillä, ja sitä voi ja pitääkin kommentoida.
http://www.tampere.fi/liikennejakadut/katusuunnitelmat/16.9.-30.9.2013.html

Katu ollaan siis muuttamassa joukkoliikennekaduksi välillä Hatanpään valtatie-Rautatienkatu, joka kaikinpuolin kuulostaa positiiviselta kehitykseltä. Mutta onko itse suunnitelma lupauksia lunastava, vai karvasta kalkkia?

Ensimmäiseksi tarkastelen huomionarvoisia seikkoja suunnitelmaselostuksesta:

"Kadun ja jalkakäytävien pintamateriaaleihin ja reunakivilinjoihin ei suunnitelmassa esitetä muutoksia."

Ymmärrän, että suunnitelma on väliaikainen ratkaisu, mutta jos joukkoliikenteen käyttömukavuus merkitsee yhtään mitään, luovutaan nykyisestä pintamateriaalista hiljaisen asfaltin hyväksi.

"Polkupyörille on osoitettu lisää pysäköintipaikkoja Hämeenkadun pohjoispuolen jalkakäytävälle."
Kaupunkikaan ei tunnu muistavan väylien olevan yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä.

Pyöräilylle ei tehdä mitään myönnytyksiä tässä suunnitelmassa, vaikka joukkoliikennekadun tulo, ja henkilöautoliikenteen poistumisen luulisi heijastuvan positiivisesti pyöräilyn olosuhteisiin. Kadun käyttö pyöräilyyn ei ole tällä hetkellä erityisen helppoa, joten ilmeisesti tarkoitus on taluttaa pyörät näille uusille pyörätelineille, koska ajaminen niiden luokse lienee riskaabelia puuhaa jatkossakin.

Toiseksi, en ymmärrä miksi kadulle tarvitaan yksi keskisaarekkeellinen suojatie, ja yksi suojatie ja valot peräti poistetaan? Onko joukkoliikenteen sujuvuus näin pienistä seikoista kiinni?

Hahmottelin hyvin nopeasti Streetmix-palvelulla muutaman vaihtoehtoisen toteutuksen Hämeenkadulle. En ole suunnittelija, enkä halua kyseenalaistaa heidän ammattitaitoaan, mutta olen jotenkin vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että liikennesuunnittelijat eivät kaikesta suunnittelutaidostaan huolimatta osaa a) tehdä viihtyisää kaupunkitilaa ja b) tehdä katuja, jotka välittäisivät maksimaalisen määrän ihmisiä (ei moottoriajoneuvoja).

Kuva 1 - Suunnittelijan poikkileikkaus keskisaarekkeen kohdalta (johon muut hahmotelmat perustuvat)


Kuvassa tosin ei näy, että jalkakäytävää kaventavat puut, pyöräpysäköinti, huoltopysäköinti yms. uudessakin suunnitelmassa.

Kuva 2 - Nopea joukkoliikennekatu ratikalla (toimii myös nyssellä)


Pysäköinti ja puut eivät tietenkään jatkuvia elementtejä, joten kohdissa joissa niitä ei ole, tilaa muulle. Eli jalankulkutilaa puineen ja pyörätelineineen olisi karvan alle 6m tämän leikkauksen mukaan, ja kaksisuuntaiset pyöräkaistat molemmin puolin. Kyllä, uskon pyöräilijöiden väistävän laiturille käveleviä ihmisiä ja päinvastoin, tää on nykyajan city, nääs. Minne huoltoajo pysäköi? Jalkakäytävälle, niin kuin nykyäänkin... ja tällä osoitan arvostavani Tamperelaisia perinteitä. 3m on muuten Tampereella yhdistetyn kevyen liikenteen väylän normileveys, ja nytkin se olisi jalankululle yksinomaan varattuna. Tosin, Streetmix voisi antaa piirtää terasseja sekaan kesä-simulaatiota varten.

Kuva 3 - Kävelykatu (jossa voisin siemailla lattea viherpeukalo pystyssä....)


Laitoin penkkejä runsaasti, pitäähän ihmisten jossain saada nukkua (vitsivitsivitsi!).
Tämä vaihtoehto ei välitä ihmisiä yhtä paljon kuin joukkoliikennekatu, mutta se on kieltämättä viihtyisin vaihtoehto.

Kuva 4 - Tamperelaisen unelma



Alatyyliseen kielenkäyttöön sortuva voisi sanoa tämän olevan varsinainen märkä uni. Veikkaanpa, että suunnitelmaa kiitettäisiin ja kehuttaisiin laajalti Aamulehden lukijoiden keskuudessa, kerrankin kunnollinen suunnitelma jossa on otettu huomioon tärkein, eli autoileva ihminen jonka maksukyky ei kestä parin euron parkkimaksua. Huomioikaa siis, että nuo pysäköintipaikat ovat ihan ilmaisia sitten...

Tämä vaihtoehto ei myöskään välitä suurta ihmismäärää, mutta moottoriajoneuvojen välityskyvyltänsä se lienee ylivertainen vaihtoehto. Tosin, ovatkohan nuo jalkakäytävät sittenkin liian leveät, ja mitä ihmettä tuolla puurivillä tehdään? Kun eihän tuossa tarvita tilaa edes parkkilippuautomaatille.

Vakavasti ottaen, ymmärrän Hämeenkadun suunnitelman olevan väliaikainen, ja paljon riippuu raitiotien rakentamisesta, tai rakentamatta jättämisestä (jos ihan pahin skenaario toteutuu). Mutta silti, en pääse yli siitä tosiasiasta että mitää niinkin yksinkertaista, kuin pyöräiliöiden ohjaamista omalle väylälle, ei saada aikaan henkilöautoliikenteen loputtua tuolta osuudelta. Kertakaikkisen hämmentävää touhua.





torstai 1. elokuuta 2013

Nolo-kaupunkilehti: Liian suuri Hämpille? (parodia-varoitus)

Parodia-varoitus, seuraa huonoa parodiaa...

Autoilu: Yli 5 metriä pitkät ja 2 metriä leveät autot yleistyvät Tampereella. Nolo testasi, mahtuuko niillä ajamaan keskustassa.

WWW. Katso video Hummerin pysäköinnistä Puutarhakadun pyörätielle!
ÄÄNESTÄ! Pitäisikö arvorakennuksia purkaa keskustapysäköinnin helpottamiseksi.

POIS ALTA, täältä tulee hummeri!

Autoilu: Nolo testasi leveää autoa Tampereen ka0peassa kaupunkiympäristössä. 

Autojen väärinpysäköinti, ylinopeudet, ja niiden viemä kaupunkitila närästävät monia kaupunkilaisia. Entä jos auto onkin panssarivaunun kokoinen? Leveät autot ovat yleistyneet Tampereella. Nolon lukijoiden mukaan niillä ajellaan missä tykätään, ja ne pysäköidään jalkakäytävälle tai pyörätielle, tai minne ikinä tykätään.

Nolon hutkimusryhmä testasi, miten hyvin Hummerilla (Hummer H2) pärjää Tampereen keskustassa.
Tietenkin ensimmäiseksi kurvaan autoni parkkiin Stockmannin edustalle Hämeenkadulle bussipysäkille, ihan vain saadakseni osaksi bussikuskien vihat, ja jalankulkijoiden haukut. Tyrmistykseltänsä kaupunkilaiset unohtavat vihastua minulle, kun tulen takaisin alkosta hakemani putelin kera autolleni. Lappuliisakin sattuu paikalle ja kehuu kuina näppärä menopeli minulla on. Tästä lempeydestä suivaantuneena päätän lisätä vettä myllyyn, ja lähden kyntämään yksisuuntaista Tuomiokirkonkatua ja Suvantokatua vastavirtaan. Vastaan tulevat autot hymyilevät vaivaantuneesti, mutta eivät tunnu välittävän oudosta liikennesääntövalinnastani.  Päätän myös kääntyä Hatanpään valtatieltä kiellettyyn suuntaan Hämeenkadulle, ja teen tämän ns. omalla vuorollani valoista välittämättä. Vieläkään kukaan ei huutele perääni, eivätkä torvet soi. 

Pidän pienen tauon ajemalla Koskipuistossa naisia katsellen, vähän ihmiset hämmentyvät kun Hummeri ilmestyy puistotielle, mutta sopu tuntuu aina antavan sijaa. Lopulta päätän provosoida ihmisiä ja alan ajamaan Hämeensillan kevyen liikenteen väylää torvea soittaen, aina Viistokadun jämiä pitkin oikaisten Aleksis Kiven kadulle. Sueraavaksi käännyn Puutarhakadulle ja pysäköin pyörätielle, pysäköinti onnistuu todella näppärästi. Pidän tupakan mittaisen tauon.

Sitten jatkamme torvea soittaen Puutarhakadun Siwan kohdalle, jossa autoni meinaa kaatua ja pyörähtää ympäri, koska vauhtini oli 100km/h ja yritin nopeaa käännöstä. Selkeästi tämä auto on vaarallinen peli, koska sillä ei voi tehdä moisia normaaleja ohjausliikkeitä.

Ajeltuamme autolla päivän pitkin väyliä joilla sillä ei todellakaan saisi ajaa, pysäköityämme sen jatkuvasti pyöräteille ja jalkakäytäville, voimme todeta että tämä 5m pitkä ja 2m leveä auto sopii mitä mainioimmin Tampereen keskustaan, toisin kuin 85cm leveät tavarafillarit, jotka ovat LIIAN leveitä ja sopivat paremmin lähiöiden pyöräteille...



Aamulehden moro tavarafillareista (varoitus, huonoa journalismia taas kerran)

En voi kuin taas kerran ihmetellä Aamulehden tapaa uutisoida pyöräilyä koskevia ilmiöitä. Viimeisin noteeraus tavarafillareista (1.8.2013) oli jälleen pohjanoteeraus.

Aloitetaan jutun ruotiminen etusivun otsikosta:

"Tavarapyörä
Leveä kuljetuspyörä
vie lähes metrin tilaa
kapeilla kävelyteillä"

Täh? Kävelyteillä, miksi kukaan pyöräilee kävelyteillä, ylipäätään, saatikka tavarafillarilla. Haiskahtaa jo nyt provosoinnilta ja lukijalle halutaan sanavalinnoin levittää mielikuvaa, että näitä kulkupelejä oikeasti löytää "kapeilta kävelyteiltä". Tiesittekö muuten, että jalankulkijat ja pysäköidyt autot vievät tilaa alimitoitetuilta pyöräkaistoilta, mutta tämäpä ei taida ollakaan kiinnostavaa. Tosin, edellä mainitut ovat todellinen ongelma, toisin kuin laatikkopyörät, joita Tampereella lienee arviolta alle 20 kappaletta? (täysin mutu-arvio)

No, avataanpa Moro, tuo junttimaisten kaupunkilehtien kruunaamaton prinssinakki ja vilkaistaan artikkelia tarkemmin.

Ennen kuin pääsen käsiksi juttuun, löydän ilokseni linkin nettiäänestykseen, jossa provosointi jatkuu. Moro kysyy suoraan: "[p]itäisikö leveät polkupyörät häätää Hämeenkadun jalkakäytäviltä". Huomatkaa taas sanavalinnat, heti ollaan häätämässä, jolloin viitataan äänestykseen osallistujalle että "omistamme" kadut ja meillä on valtaa tehdä asialle jotain, joten voimme "häätää" omistajen elkein jonkun toisen liikkujaryhmän. Toinen diskursiivinen sanavalinta, on "jalkakäytäviltä", joita ei tietenkään kesäkaudella ole Hämeenkadulla, vaan siellä on yhdistetyt kevyen liikenteen väylät. Lapsikin, (paitsi lapsentasoiset Aamulehden toimittajat) tietävät, että jalkakäytävillä ei saa pyöräillä kuin alle 12vuotiaat. Väitän heidän jatkuvia, virheellisiä ja pyöräilyä negatiivisesti kuvaavia sanavalintoja, joilla konstruoidaan diskurssiin pyöräilijöistä vahvaa viholliskuvaa, luodaan toiseutta, ja eräänlaista kuvaa tunkeilijoista jotka voi "häätää", 100% harkituiksi sanavalinnoiksi. Näiden sanavalintojen, ja vihollismielikuvien luomisen vuoksi, Aamulehti on ansainnut kaikki haukkunsa. Tämä on kaikinpuolin huonoa journalismia.

Viimeinkin pääsen käsiksi itse artikkeliin. "Moro testasi kuljetuspyörää Tampereen kapeilla väylillä". No, miksi mentiin kapeille väylille, oliko tämä jotenkin tarkoitushakuista kenties, hakivatko he tahallista reaktiota. Luettuani juttua eteenpäin, tajuan heidän halunneenkin saada aikaan närkästystä jalankulkijoissa. Varsin erikoista puuhaa.

Moron lukijoiden mukaan "niitä [leveitä kuljetuspyöriä ja perässä vedettäviä kärryjä] näkee nykyisin myös jalkakäytävillä". Olipa luotettava lähde väitteelle. No, olen minäkin nähnyt ihan oikealla jalankulkuväylällä perässä vedettäviä trailereita, siinä missä olen nähnyt myös jatkuvasti tavallisia fillaristeja kaksipyöräisillä rikkomassa lakia, mutta en yhtään laatikkopyörää. Onko tässäkin kyse taas siitä, että kaikkia kulkuväyliä kutsutaan jalkakäytäviksi, vaikka kyse olisi yhdistetyistä väylistä. Kenties Moro jatkossa alkaa nimittämään Puutarhakadun pyöräkaistojakin jalkakäytäviksi, kosiskellakseen junttilukijoidensa suosiota.

Palataan itse artikkeliin. Moro siis lähti tarkoituksellisesti herättämään laatikkopyörässä pahennusta, ei siis suinkaan testaamaan pyörää tai tekemään siitä objektiivista arviota. Merkki journalistisesta luotettavuudesta.
Pyörän käsiteltävyydestä annetut kommentit lienevät toimittajan omia kokemattoman ajajan ensihavaintoja, ja myös pyörämallista riippuvaisia. Jos jutussa haluttaisiin levittää faktatietoa pyöristä, tai niiden ajettavuudesta, näin voitaisiin tehdä. Nyt tyydytään toimittajan varsin pelonsekaiseen: "[l]iian rohkea käännös lähes kaataa koko pyörän"-kommenttiin. Aika vastuuton (reckless rider) saa olla, että onnistuu kaatamaan kolmipyörän.
Mutta, tähänhän artikkeli tähtääkin, eli vahvistamaan mielikuvia tai luomaan niitä. Kenties Moron testitoimittaja nyt loikin ihmisille negatiivisen mielikuvan laatikkopyöristä, omalla tahallisella provosoivalla käytöksellänsä? Hieno suoritus. Hidastetut aploodit hänelle.

Odottaessaan ihmisten provoisoitumista, Moron testaaja ilmaisee pettymyksensä "lempeisiin kaupunkilaisiin", jotka eivät reagoi hänen Hämeenkadun kevyen liikenteen väylällä ajamaansa laatikkopyöräänsä korostetun provosoidusta. Toimittaja päättää "käyttää kovempia keinoja" ja alkaa polkemaan tarkoituksellisesti kovempaa ja rinkuttamaan kelloa, jota kuvaillaan "ärsyttävän kovaääniseksi". Miksi näin on päätetty toimia?

Artikkelissa todetaan myös, että "[k]aupunkilaisten suopeus yllättää, mutta siitä huolimatta laatikkomainen pyörä sopii parhaiten keskustan ulkopuolelle, leveille pyöräteille". Ei, ei ja ei. Tämä pyörä kun sopii nimenomaan myös kaupunkikeskustoihin, mutta eihän tässä voidakaan sanallakaan miettiä sitä, miten Tampereen keskustan pyöräilyinfrastruktuuria voisi parantaa. Itse olen ajanut keskustassa vain Puutarhakatu-Rongankatu, sekä Amurissa ja Tammelassa ja mitään ongelmia en ole kohdannut, kanttikiviä lukuunottamatta matkalla. Enkä ole metriäkään kulkenut jalkakäytävillä, kuten en kulje tavallisella pyörällänikään. Mitä tulee pyöräkaistan valtaamiseen, niin ei samansuuntaista kaistaa mahdu ohittamaan toista pyörää normifillarillakaan, joten laatikon leveys ei ole ongelma, koska ohitukset jokatapauksessa tapahtuvat aina vastaantulijan kaistan kautta. Mitä tulee kaupunkilaisten "yllättävään suopeuteen", niin lienee yllätys ettei hiljainen enemmistö ole Aamulehden nettisivuille kommentteja kirjoittavia pyöräilynvihaajia.

Artikkelissa ei myöskään puhuta esim. laatikkopyörän ajamisesta ja kanttikivistä, miten ne vaikeuttavat kulkua, eikä testaajalla ole kyydissä esim. lapsia, joita varten nykyään useimmiten kyseisiä pyöriä hankitaan.
Testaaja ei myöskään kerro, tai ole tietoinen, että laatikkopyörällä ei ole tarkoitus ajaa yhtä kovaa kuin kaksipyöräisellä. Mutta, eihän kukaan olettanutkaan että Aamulehdessä tehtäisiin oikeasti objektiivista journalismia edustava katsaus laatikkopyöriin, johon haastateltaisiin vaikka paikallisia fillarityypin aktiivikäyttäjiä. Silloinhan voisi syntyä vaikka hyviä lehtijuttuja, ja heillä ei valitettavasti ole historiaa, joka tukisi moista kehitystä.

Muistakaa äänestää laatikkopyörien häädön puolesta Moron nettisivulla.

PS. Jalankulkijoiden työntämät kaksostenrattaat ovat mallista riippuen lähes- tai yhtä leveitä kuin laatikkopyörät. Toivottavasti Moron sivulla on äänestys niiden häätämiseksi busseista ja väitetyiltä "jalkakäytäviltä". Tasapuolisuutta huonoon journalismiin, NÄÄS. MORO.




keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Teivon ABC fillarilla (kuvitettu kertomus)

Teivon ABC:lle pääsee mm. Mikkolantien kevyen liikenteen väylältä, joka Teivon yrityskeskuksen viertä alikulkua pitkin, reittiä joka saapuu Ilmarinjärventien ja Hiitintien risteyksen kiertoliittymään. Ylöjärven suunnasta reittinä voi toimia ylikulku Mäkkylän suunnasta pelastuslaitokselle päin. Ylläolevassa kuvassa on vasta päällystetty kevyen liikenteen väylä, joka kulkee pelastusaseman ja ABC:n ohitse Hiitintietä. Vasemmalla kuvassa näkyy Teivon ABC:n parkkipaikan lävitse kulkeva hyvin merkitty ilmeinen jalankulkureitti (oletan että pyörien toivotaan taluttavan tuossa koska eihän niitä ajamista varten ole keksitty), joka vie suoraan ovelle ja pyörätelineille. Mutta Hiitintien kevyen liikenteen väylälle ei kyseiseltä parkkipaikan väylältä oltu tehty lainkaan yhteyttä. Välissä on viherkaistale. Miksi?

 Yllä olevassa kuvassa näkymä Hiitintien kevliltä kohti ABC:n parkkipaikkaa. Laatikkopyörällä ei tuosta ojasta enää mentykään kohti S-ryhmän kartelli-Salea.

Oikeasti kaikki jalankulku -ja pyöräily ABC:lle valitsee suorimman reitin, eli he oikaisevat nurmikon poikki kiertoliittymän nurkasta. Kummallista, ettei yhteyttä parkkipaikalle tehty tähän kohtaan, johon se loogisesti ajatellen kuuluisikin.
Lopuksi vielä näkymä pyörätelineiltä kohti Hiitintietä. Pisteitä parkkipaikan jalankulku-alueista.

Haluaisin uskoa, että tuo Hiitintien ja parkkipaikan välisten teiden yhteyden puuttuminen on pelkkä "unohdus", mutta eipä tässä väylien rakentamista lukuunottamatta ole loppuun asti haluttu ajatella, miten pyöräilijä tai jalankulkija saapuu kyseiselle asemalle. Ehkä väylien rakentaminen on nähty jo ihan tarpeeksi suureksi huomionosoitukseksi, moisille marginaalisille maksukyvyttömille ihmisille.

Koska parkkipaikan oikopolunkin päässä on aika paha pudotus kanttikiviltä (miksi näitä vieläkin viljellään, aivan liian korkeina vielä, pyöräteille), voi olla että laatikkopyörällä asiointi Salessa tai lasten vieminen silloin tällöin sinne "heseen" jäävät vähemmälle.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Aamulehti vetää johtopäätöksen

Tämän päivän Aamulehden (31.7.2013) etukirjoitussivulla on juttu ajokortin opetusluvan hinnan alentamisesta. Jutun lopun johtopäätös on:

"Autokoulut ovat hinnoittelullaan saaneet aikaiseksi sellaisen ilmiön, että kaupungeissa asuvat nuoret eivät enää edes hanki ajokorttia samassa määrin kuin ennen".

Bravo, Aamulehti. Hieno lehdellenne tyypillinen johtopäätös, sillä se, että joku valitsee autottoman elämän ja on vieläpä kaupunkilainen, ei voi olla tietoinen valinta, vaan selkeästi autokoulujen hinnoittelun tulosta. Se ei myöskään voi olla esim. valinta, pyöräilyn tai julkisen liikenteen käytön puolesta, koska välimatkat ovat lyhyitä eikä arjessa tarvita autoa. Autolehti iskee jälleen.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Pyhäjärven maisemareitillä ja uittotunnelissa

Kiersimme koko perheen voimin Pyhäjärven maisemareitin ajoneuvoina Christiania Light, sekä 7-vaihteinen ns. naistenpyörä. Itse reittiä seurasimme opasteisiin luottaen, ja niiden puuttuessa katsoimme puhelimella kaupungin kotisivuilta löytynyttä karttaa. Valitettavasti joitakin opastetarroja oli revitty pois, tämän huomasimme jo aiemmin Pirkkalan suuntaan mennessämme, koska parista tarrasta oli ns. jämät jäljellä.

Reitti on nimensä veroinen, eli maisemia riittää ja useimmiten se mukailee järveä hyvin miellyttävästi. Lämpimänä päivänä olisimme kiertäneet uimarantoja, tutustuen niihin. Valitettavasti lauantaiksi osui vähemmän uintiin innostava sää, joten tyydyimme kiertämään reitin pitäen evästaukoja leikkipuistoissa. Reitti soveltuukin parhaiten kiirettömälle sunnuntai-ajelijalle, kunto-urheilupyöräilijät eivät saa tästä reitistä irti mitään, koska tarkoitus on nimenomaan hidastella ja ihastella. Eikä kapeat hiekkatiet ole maantiepyöräilyyn soveltuvia, joten suosittelen maanteillä ajelua maisemareittien sijaan, jos liikuntaa halajaa. Mutta sofistikoituneelle sunnuntai-ajelijalle tämä reitti on ihan passeli.

Toisaalta, vähän itseäni harmittaa ettei rantojen yhteydessä ole aitoa toimintaa tarpeeksi. Pirkkalassakin taukopaikkana sai toimia Teboil. Enkä halua mitenkään parjata Teboilia, mutta mieluummin ostaisin kahvini vaikka rantaraitille karauttaneesta kahvila-autosta. Englannissa ollessani totuin siihen, että puistoissa kiersi jäätelöä ja virvoikkeita myyviä kauppa-autoja tuon tuosta, jotka viettivät sen tietyn ajan pysäköitynä puiston reunaan ja menivät nimenomaan sinne missä potentiaalisia asiakkaita oli. Voitte ajatella minkälaisen vastaantoton saa lämpimänä päivänä puistoon hitaasti lipuva pakettiauto, jossa on pehmistä, juotavaa ja purtavaa. Harmillisesti tämänlainen toiminta uupuu Suomesta. Ehkä moinen yritystoiminta on tehty kannattamattomaksi. Monesti mietinkin matkan aikana, että voisinko itse ryhtyä myymään (tätä varten luin maisteriksi?) pyörän laatikosta kahvia ja pikkupurtavaa (jäätelön kylmänä pitäminen lienee vähän vaativampi tehtävä fillarilla... ) kiertäen uimarantoja, joista puuttuu kaikenlainen kioskitoiminta, mutta kävijöitä riittää.
Vai onko omien eväiden kulttuuri rantojen suhteen liian voimakas, ettei markkinarakoa ole? Silti ikävöin näitä hassuja jäätelöautoja ja niiden usein lähi-itätaustaisen oloisia myyjiä. Pyöräilybloggaaja, joka liputtaa jäätelöAUTOJEN puolesta? Hassua kenties, mutta olen myös ihan oikeasti realisti.

Jokseenkin väli Pereen loppuessa, Härmälästä aina Arboretumiin on vähän tylsähkö. Toisaalta matka on lyhyt, vaikkakin Härmälässä teiden kunto on välillä vaatimattomalla tasolla.  Samalla tavalla länteen takaisin tullessa (asumme lännessä, joten aloitimme sieltä) ei Tahmelassa, aina Villilään saakka ole järkeviä taukopaikkoja rannan puolella. Itsellä oli hirveä kahvihampaan kolotus Tahmelan rannassa ja Pispalan valtatielle asti olisi saanut ylämäkeen rullailla, jotta asialle olisi voitu tehdä jotakin. Mainitsinko jo tarpeeksi monta kertaa, että joku voisi tehdä rahaa rannoilla myymällä ulkoilijoille kahvia yms.? :)

Tahmelassa tajusimme, että uittotunneli olisi auki, joten talutimme kiltisti laatikon ja toisen fillarin tunnelin läpi. Chstitiania meni ihan kivasti taluttamalla tunnelista, kunhan varoi keskellä olevaa ilkeää railoa. Tunnelissa oli lauantaiana todella vilkkaasti kävelijöitä, veneenkuljetustoimintaa en havainnut juuri tällä hetkellä, sillä olisin varmasti huomannut moisen jos traktori vastaan olisi tullut. Toivottavasti paikallislehdessä mainittu liikennevalosysteemi saadaan aikaiseksi ja tunneli on auki jatkossakin.

Tunnelille olisi selkeästi tilausta kevyen liikenteen käytössä, jos silmiinsä on uskominen. Itsekin jo mielessäni ajattelin, kuinka mielikuvituksellisia juoksulenkkejä, tai sunnuntaipyöräilyä saisin keksittyä kun voisin käyttää uittotunntelia ja siirtyä siitä jouhevasti vaikka joskus sitten hamassa tulevaisuudessa rakennettavalle Näsijärven rantaraitille.

Valitettavasti uittotunnelin Näsijärven puolella olikin sitten muutama ongelmakohta, jotka haluan mainita. Jos haluaa poistua takaisin länteen päin, joutuu kulkemaan pitkän matkan takaisin itään aina Santalahden seudulle asti ylittääkseen Paasikiventien. Havaitsimmekin ihmisiä talsimassa itään päin pitkin vilkkaan tien piennarta. Mietinkin, että olisinko voinut rullata laatikolla piennarta Lielahteen vähän matkaa, toisaalta lapsia kyydittäessä vältän moisia kokeiluja. Tunnelin suuaukolla Näsijärven puolella tulisikin olla alikulku, joka yhdistäisi rannan kevyen liikenteen verkostoon järkevästi. Tilaa alitukselle näyttäisi olevan hyvin.

Ehkä yllättävintä uittotunnelissa on se, kuinka lyhyt se on. Jotenkin näiden maantieteellisten esteiden kanssa (harjut) hämärtyy se tosiasia, että kannas jolla kuljemme on hyvin kapea. Sanoisin, että tarvitsemme lisää tunneleita, jolloin nämä harjujen erottamat paikat tulevat lähemmäksi toisiaan. Samalla lailla Epilä on Lielahdesta harjun erottamana ns. erillään, vaikka maantieteellisesti paikat ovat vierekkäin.

Lisää tunneleita, kiitos.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Laatikkopyörä - kolme viikkoa takana

Kolme viikkoa sitten pyöräily-elämämme mullistui lopullisesti, kun saimme viimeinkin Christiania Light-laatikkopyörän. Päädyimme sähköavusteiseen malliin, luettuamme muiden ihmisten kokemuksia ja olimmehan polkeneet itseämme harjun päälle kotiin jo monta vuotta. 

Pakko myöntää, että ensimmäinen tieliikennekokemus oli jännittävä, hartiat jäykkänä ohjasin fillaria, jossa oli kyydissä kaksi lasta (2v ja 4v) kohti hypermarketteja. Teiden jyrkät kallistumat tulivat turhankin tutuiksi, samoin routavaurioiden laatiikkoon aiheuttamat pienet tömähdykset.

Ensimmäistä ajokertaa ennen olin testannut pyörää ennen tilauksen tekoa aivan pikaisesti, ja kieltämättä siinä on parempi vain uskoa, että tämänkin homman oppii kyllä, jos se ei heti tunnukaan aivoissa miellyttävältä. Onhan laatikon ohjaaminen hyvin erilaista kuin kaksipyöräisen, laatikko kääntyy ja sinä niinsanotusti itse et.

Kolmannella ajokerralla aivot olivat virittyneet jo uuteen liikuntamuotoon, kallistumat eivät jännittäneet, koska pyörä ei todellakaan kaadu. Routavaurioita varten on tietenkin oltava hereillä, väistettävä ja hiljennettävä vauhtia, jos moisia osuu kohdalle. Sitten kun kroppa omaksui uuden ohjauksen ja pyörän käyttäytymisen, alkoi ajamisesta nauttimaan. Kuinka kätevää olikaan päästä fillaroimaan lasten kanssa, ja vieläpä lastata mukaan kauppakasseja. Ennen suosin isompien ostosten hakuun kahta 20l pyörälaukkua (ei lapsia mukana), sekä etukoria ja tarakalla jotain, + 35l reppu selässä. Nyt tämä hikinen pyörälaukku-ostosretkien tekeminen saisi jäädä. Miten sitten jaksoin polkea laatikkoa ja lapsia kotiin, ylämäkeen lähes koko paluumatkan? Naurettavan helposti! Sähkön kanssa homma sujuu, ilman sitä se olisi lievästi sanottuna hankalaa, peräti mahdotonta tiettyjä reittejä käyttäen. On niin helppo vääntää kahvasta sähkömoottori päälle ja polkea, sähkö antaa sopivasti lisäpoweria, että mäet rullaantuvat kuin itsestään. Normaalilla kauppakuormalla sai kuitenkin hikoilla aika kivasti kun yritti vetää kuormaa pyöränsä mukana, nyt laatikko työntää kuorman kätevästi kotiin.

Pyörällä on ehditty ajamaan myös keski-Suomalaisessa pikkukaupungissa (huomio oli taattua, suhtautuminen positiivista) jonne matkustimme VR:n pikajunakalustolla, matkat ja pyörän saaminen junaan sujuivat odotettua helpommin. Tänään kiersimme Pyhäjärven ympäri, tosin sadetta karkuun mennen, joten iso-osa rantareitistä jäi näkemättä. Huomasimme myös sen valitettavan eron Pirkkalan kevyen liikenteen väylien, ja Tampereen väylien kunnon välillä. Tamperelaiset kevyen liikenteen väylät on jätetty aivan hunningolle, routavauriot ovat niin yleisiä, että niiden vähäisyys Pirkkalassa (paikkoja oli, sekä paljon uusittuja kohtia) oli jokseenkin huomionarvoista. Ilmeisesti Tampereella aiotaan päästää tiet nurmettumaan, tai kenties päällystetyt väylät poistetaan pyöräilyltä. 

Lapsilla on kivaa laatikossa, kuomon alla on kiva olla (kuten tänään sateella), piirrellä vaikka kuvia, syödä eväitä, nukkua (tosin nukkuminen ei vielä ihan suju laatikossa kummaltakaan, vaikka hyväunisia ovatkin). 

Mitä muuta olen huomannut laatikkopyörän ohjaajana? Kapeimmat pyöräväylät ovat järkyttävän kapeita, pidänkin enemmän hiljaisista ajoradoista jos sellaisen käytöön on mahdollisuus. Puutarhakadulla mahduin juuri ja juuri ajamanaa laatikolla omaan suuntaan kulkevien puolella. Mutta yleensä tilanpuute ei ole estänyt kulkemista, paitsi tieremonttien kohdalla, jolloin on saatettu jättää pyöräilijöille metrin verran tilaa josta pujahtaa remontin läpi, tällöin on itse päätynyt kiertotielle.

Pyörä ei myöskään mahdu pyörävarastoon, koska varaston ovi on erittäin kapea. Onneksi asuntokohtainen autopaikka kelpaa hyvin pyörän säilyttämiseen. 

Jälkikäteen ajatellen olisi ollut syytä miettiä enemmän, mitä lisävarusteita pyörän kanssa tulisi tilata. Nythän tajusimme, että pyörässämme ei ole lainkaan valoja. Syksyn pimeneviin iltoihin tulemme kuitenkin tarvitsemaan valaistusta. Toinen lisävaruste, jota retkipyörässäni rakastan, on peili. Sellaisen olisin myös halunnut Christianiaan, koska ajoradalla ajaessa on aina hyvä nähdä takaa tuleva auto ilman pään kääntämistä. 

Tänään Aamulehdessä silmääni pisti lyhyt artikkeli laatikkopyörien yleistymisestä, ilmeisesti sama uutinen oli julkaistu monissa Alma Median julkaisuissa. Huvittavinta oli, että Aamulehden artikkelissa ei tultu lainkaan esiin laatikkopyöräilijöiden näkökulmaa, sen sijaan Liikenneturva-nimisen autoilun edistämisjärjestön pelottelukampanjalle, ja harhatiedon levittämiselle annettiin tilaa. Liikenneturvan Varpu Tavastjärnan mukaan pyörien kyydissä näkee usein turvavyöttömiä irtolapsia, kypärättömiäkin vielä. Ottaen huomioon laatikkopyörien harvinaisuuden Suomessa, olen kovin ihmeissäni mihin Varpu Tavaststjärna Liikenneturvasta perustaa tietonsa irtonaisista matkustajista laatikkopyörissä. Artikkelissa kerrottiinkin vain kaikista potentiaalisista vaaroista, joita pyöräilyyn liittyy. Toivonkin tuleviin auto-arvioihin autosivuille listauksen niistä kaikista potentiaalisista kuolemansyistä, joita seuraa kun autot törmäävät tiellä. Tasapuolisuutta tähän pelottelukulttuurin levittämiseen, kiitos.
,
Aamulehdelle tyypilliseen tapaan, artikkelissa ei tuotu lainkaan esille mitään hyviä puolia laatikkopyöristä. Vain henkilöautoista voidaan ilmeisesti kirjoittaa positiiviseen sävyyn, ja puhua "ajamisen nautinnosta" ja "helppoudesta", vaikka samat termit sopivat hyvin laatikkopyörään.

Kauhulla odotan lähestyvää ensihuoltoa, jonka takia joudun olemaan ilman laatikkoa jonkin aikaa. Tältäkö niistä ilman ilman autoa hetkeksi jäävistä mahtaa tuntua?



torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevät toi, kevät toi... routavaurion

LISÄYS 31.7 - nämä alkukevään Vaasantien routavauriot olivat 29.7 vielä täysin paikkaamattomia. Olen itsekin kirjoittanut kysymyksen paikkaamisesta teiden ylläpidosta ilmeisesti vastaavalle Ely-keskuselle, mutta vastausta en saanut. Nämä vauriot ovat todellakin iltojen pimetessä vaarallisia, paikoin kahden renkaan mitan levyisiä. En ymmärrä miksei ongelmia hoideta heti, tekisi mieli väittää, että ajoradalla samat vauriot olisi hoidettu heti, vaikka autoilijat selviävät niistä helpommin, eivätkä vauriot uhkaa kenenkään henkeä.

Talvikausin on pyöräilty, palautetta virallisille tahoille annettu ja päivitän vielä talvihoitokirjoitusta, jos puhelimesta löytyy kuvia joita en ole pistänyt blogiin. Samoin aion kirjoittaa yleisen subjektiivisen summauksen talvihoidon tiimoilta.

Mutta kevät tuo mukanaan routavauriot, jotka ovatkin nyt erityisen mehukkaita ja suuria. Johtuneeko siitä, että ne pienet repeämät jätetään hoitamatta, ja näitä pieniä repeämiä on monet tiet täynnä.

Ylöjärven puolella Ilmarijärventien ensimmäisellä alamäellä lähellä Vaasantietä ollaan jo paikattu huikea railo, harmi kun en ehtinyt kuvaamaan vaurion leveyttä. Paikka epätasainen, selkeästi korkeampi kuin tuo muu asfaltti.
Teivaalantiellä oli vime kesänä railoa täytetty hiekantapaisella täytteellä,  toimiva ja pysyvä ratkaisu.

Teivaalantiellä

Suonsivunkadun/Myllypuronkadun/Vaasantien välillä menevä väylä

Sama kuin ed. 

Lähes kaksi renkaanmittaa leveä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Vaasantien varren kevyen liikenteen väylä.

Aurauskeppien sijoittelusta johtuen haluaisin uskoa, että Vaasantien alueen halkeamat ovat tien ylläpidosta vastaavien tiedossa. Muistaakseni tämäkin pätkä päällystettiin ihan hiljattain uudella hyvällä päällysteellä. Vai muistanko aivan väärin. Nämä suurimmat halkeamat löytyivät siis Myllypuronkatu-kaupungin raja väliseltä osiolta Vaasantien varrelta. Aivan pienimmät ns. normihalkeamat jätin kuvaamatta, koska valitettavasti tiet ovat täynnä niitä. Nämä halkeamat siis hyvin pieneltä alueelta, laajempi kuva teiden kunnosta lienee toisenlainen