"Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta vuonna 1997. Yhtenä painopistealueena on taajamien turvallisuuden
parantaminen. Periaatepäätöksen mukaan taajamiin kehitetään porrastettujen
nopeusrajoitusten järjestelmä, jossa nopeusrajoitus määritellään
kevyen liikenteen määrän ja ympäristön liikenneturvallisuustason perusteella.
Erityisesti taajamien hallinnollisissa ja kaupallisissa keskustoissa sekä
asuntoalueilla suositaan alle 50 km/h nopeusrajoituksia, joita tuetaan tarvittaessa
rakenteellisin keinoin. Ainoastaan kevyen liikenteen järjestelyiltään
turvallisilla pääkaduilla ja –väylillä käytetään 50-60 km/h nopeusrajoituksia.
Nopeusrajoitusten määrittämisen perustaksi taajamien tiet ja kadut luokitellaan
sekä niiden liikenteellisen tehtävän että teiden ja maankäytön välisen
suhteen perusteella. Nopeusrajoitus määritetään tieluokituksen, liikennejärjestelyjen, turvallisuustilanteen ja ympäröivän maankäytön perusteella.
Yleisimmin sopivat rajoitukset ovat 30-40 km/h. Korkeammat rajoitukset edellyttävät
erityisen turvallisia kevyen liikenteen risteämisjärjestelyjä ja autoliikenteen
liittymäjärjestelyjä." (Tielaitos, 11. 2000)
Jalankulkijoiden kuolemanriskiin vaikuttavat tekijät taulukosta paljastuu, että taajamissa tapahtuu 85.6% tapauksista. Vastapuolena on auto 77.5% tapauksista, tapahtumapaikkana ajorata 45.1%, suojatie 41.4%. Nopeusrajoitusalueet: 40km/h alueella 14.6% ja 50 km/h alueella 67.1%.
Samat tilastot pyöräilijöille. Taajamissa 84.7%, vastassa auto 81.6%, pyörätiellä 15.1%, ajoradalla 42.8%, suojatiellä 31.1%. Nopeusrajoitusalueet: 40 km/h 13.7%, 50 km/h 68.6%. Onnettomuustyypit: Risteysalue, ei käännöstä. 46.6%. Sama suunta, vähintään yksi kääntyvä ajoneuvo 14.9%.
Taajamien nopeusrajoitusten vertailut osoittivat, että kuoleman riski henkilövahinkoa kohti on 50 km/h:n nopeusrajoitusalueella n. 1,6-kertainen 40 km/h:n nopeusrajoitusalueeseen verrattuna, ja 40 km/h:n rajoituksen säästö kevyen liikenteen kuolemissa siten n. 37%. Tämä puoltaa selvästi taajamien alennettujen rajoitusten entistä laajempaa käyttöä." (Summala ja Radun. 7-8, 16, 2006)
Eli tielaitoksen suosituksen mukaan viittäkymppiä tai kovempaa saisi ajaa vain kun kevyt liikenne on ns. hoidettu pois jaloista. Kuulostaa harvinaisen selkeältä ja hyvältä. Etenkin kun ottaa huomioon nuo tilastot, joiden mukaan kevyen liikenteen kuolleisuus nousee jyrkästi yli 40 km/h vauhdissa. Kun Tampereen kaupunki suunnitteli uusia nopeusrajoituksia, pistin palautetta että kotitien 50 km/h on vaarallinen kehnojen kevyen liikenteen olosuhteiden ja yleisen ylinopeuden vuoksi. Sijainti absoluuttisesti asutuksen keskellä, liikenne on arvion on 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja enemmänkin läheisten tapahtumien vuoksi, reunoilla vain jalkakäytävät. Pyöräilijät ajavat jatkuvasti ajoradalla (osa heistä tietenkin 1-2m levyisillä jalkakäytävillä). Tielaitoksen suositusta ei siis kuunneltu, vaan rajoitus pidettiin korkealla. Johtopäätös, kevyen liikenteen turvallisuus on toisarvoista, kun vannoutuneet automiehet ja naiset saavat tehdä lautakunnissa päätöksiä, joiden kanssa heidän ei edes todennäköisesti tarvitse elää (eivät asu näillä nurkilla). Nopeusrajoituksissa pätee siis OIMBY-ilmiö, eli halutaan hidaskatuja vain omille kotinurkille, mutta kaikkialla muualla pitäisi saada ajaa nasta laudassa.
Muutenkin paikallisten jalkakäytäviä vailla olevien sivukatujen 40 km/h rajoitus on myös liian korkea. Ei kellään niin kiire voi olla kotiin. Jos tiehallinnon suositusta noudatettaisiin, siirryttäisiin Tampereellakin yleisesti 30 km/h sivukatuihin. Mutta eihän se vaan voi käydä päinsä täällä autoilun mekassa.
Nopeusrajoituskäytäntö haiskahtaa myös kaupunginosia ja asuinalueita eriarvoistavalta, vai mitä muuta voidaan päätellä esim. Ryydynkadun nopeusrajoitusesta (30km/h) ja lukuisista hidasteista. Ettenkö itsekin nauttisi kyseisen kadunpätkän ajamisesta fillarilla, koska autoilla ei kyseisellä pätkällä ajella huvikseen hidasteiden takia, mutta jos Ryydynkadulla ei olisi noita ison rahan asuntoja rantatontteineen, uskon että nopeusrajoitus olisi jotain ihan muuta ja hidasteet puuttuisivat.
Lähteet
Heikki Summala ja Igor Radum - Taajamien alennetut nopeusrajoitukset ja kevyen liikenteen kuolemat... 2006.
Tielaitos. Taajamien nopeusrajoitusten suunnittelu. 2000.
Tampereen kaupunki. Liikennemeluselvitys.
