Olen jo pitkään nauttinut Lielahden Prisman esimerkillisyyttä lähentelevistä pyöräilyolosuhteista, mutta nyt olen löytänyt paratiisistakin vikoja. Ensinnäkin, katos jossa pyörätelineet ovat on aivan liian korkea tarjotaakseen mitään sadesuojaa. Katoksessa olleet polkupyörät ja ostoskärryt ovat aina sadekelien sattuessa olleet aivan märkiä. Toisin sanoen katos on yhtä tyhjän kanssa, ja sadesuoja on hyvä olla omasta takaa jos mielii pitää fillarin kuivana.
Huomasin myös, että pyörätelineet on pultattu niin reunalle (vaikka tilaa olisi reilusti toisenlaiselle sijoittelulle), että monet katoksen viereisiin autopaikkoihin pysäköivät autoilijat pysäköivät autonsa lähes etupyörään kiinni. Tietenkin aina voisi olettaa, ettei autoja pysäköitäisi niin syvälle ruutuun, että tilaa jäisi väliin, mutta jostain syystä autot pysäköidään aina aivan niin syvälle ruutuun kuin voidaan, jolloin tuloksena on joko kontakti tai ainakin hyvin lähellä käyvä hipaisu pysäköityjen pyörien eturenkaiden kanssa.
Olen luonnollisesti antanut aiheesta asiallista palautetta Lielahden Prismalle, mutta aiempi palautteeni paremmasta opastuksesta pyöräpysäköintiin ei myöskään tuottanut tulosta, joten en ole kovin toiveikas, että kauppa ryhtyisi korjauksiin. Näidenkin pienten virheiden jälkeen on Lielahden Prisma kevyen liikenteen asioinnin näkökulmasta Lielahden ehdottomasti paras kauppa, jonne on kiva pyöräillä ja kävellä. (ottakaa opiksi - Kodin Ykkönen/Gigantti Megastore jne.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jalankulku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jalankulku. Näytä kaikki tekstit
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Shared Space konsepti - Jaetun tilan illuusio
Tampereen kaupunki on innostunut jaetusta tilasta ja rakentanut sellaisen mm. Åkerlundinkadulle. Tämä tieosuus sisältää myös Tamperelaiseen tyyliin alimitoitetun kaksisuuntaisen pyöräkaistan, jolla en ole oikeastaan koskaa nähnyt pyöräilijöitä, jalankulkijoita ja a-mainoksia sillä tosin näkee. Nämä a-mainokset, ovat tietenkin asianmukaisesti sijoiteltuja, ja asianmukaisuus Tamperelaisittain tarkoittaa sitä, että mitä enemmän haitataan pyöräilyn edellytyksiä, sen asianmukaisempaa meininki on.
Huom. yllä olevan kuvan telinekin oli vielä hiljattain aivan keskellä kaistaa, kuten myös muut kaistan telineet (kolme niitä aikoinaan oli nätisti sijoiteltuna). Miksi vieressä olevalle huomattavasti leveämmälle jalankulkutielle ei voida asettaa a-mainosta? Ehkä manselainen logiikka ei vain sallisi näin älykästä ja loogista sijoittelua.
As Easy as Riding a Bike-blogi on kirjoittanut harvinaisen hienon ja havainnollistavan kirjoituksen jaetun tilan ongelmista englantilaisesta näkökulmasta. Lyhyesti sanottuna, jaettu tila ei tule koskaan toimimaan jos tässä tilassa on jatkuva vilkas autoliikenne. Suojatiettömyys ei myöskään tule toimimaan, jos autojen määrä ei vähene. Autot eivät yksinkertaisesti jaa tilaa, ne vain vievät sitä, ne jyräävät sitä pelon voimalla heikommilta liikkujaryhmiltä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy Åkerlundinkatuun Tampereella? Parikin eri ihmistä on ihmetellyt Åkerlundinkadun uutta ilmettä Tampereen kaupungin kansalaiskioskissa. Kysymys #1, Kysymys #2. Kaupungin vastauksista selviää, että tarkoitus on että tässä jaetussa tilassa autot ja jalankulkijat (pyöräilijöistä ei puhuta mitään! tyypillistä) huomioivat toisensa ja suojateitä ei siksi tarvita. Jokainen Tamperelaista (ja suomalaista) liikennekulttuuria tunteva tietää mitä tämä toistensa huomioiminen käytännössä tarkoittaa. Ihmiset eivät pääse yli enää sitä vähääkään, vaan odottavat kiltisti että isommat (autot) menevät ensin. Etteivätkö suomalaiset liikkujat olisi jo opetettu tähän lammasmaiseen pelokkaaseen käytökseen ja omista oikeuksistaan luopumiseen vuosien saatossa, eli mikään ei muutu. Åkerlundin kadulla sijaitsee mm. sisäänajo Tullin parkkitaloon, ja kyseessä on yksi jalankulun/pyöräilyn vilkkaista reiteistä koska yliopiston Virta/Linna-rakennukset ovat aivan Åkerlundinkadun kulmalla.
Åkerlundinkatu ilmentää hyvin sen mikä on vikana siinä, että jaettu tila rakennetaan alueelle jossa on vilkas moottoriajoneuvoliikenne. Lopputulos on se, että ilman dramaattista liikennekulttuurin muutosta tämä jaettu tila tämän kaltaisella kadulla johtaa vain kevyen liikenteen olosuhteiden heikentymiseen. Autot eivät jaa tilaa, eikä keskivertoautoilijan huomiointikyky ole terävimmistä päästä, koska asenne on aina: "minä, minä ja minä ensin".
Autolijan näkökulmasta suojatietön Åkerlundinkatu on varmasti todella mukava, enää eivät nuo Yliopiston humanistihipit reteesti kävele valkoisille viivoille hidastamaan omaa tuikitärkeää kiirettä,koska mitään tieliikennelain tunnustamaa paikkaa tien ylitykselle ei enää ole. Tieliikennelain? Aivan, tunnustaako lainsäädäntömme ylipäätään mitään Shared Space-konseptia? Tätä jaettua tilaahan ei ole tässäkään tapauksessa mitenkään ilmoitettu liikennemerkein, ei jalankulkijoille, eikä autoilijoille (eikä pyöräilijöille). Eli toisin sanoen, tieliikennelakia noudattaen tämä jaettu tila toimii aivan kuin laki olettaakin, eli autot menevät merkkejä seuraten (ja suojateitä ei siis ole), ja jalankulkijat varovat autoja ja ylittävät kun, siitä kohtaa missä vain suinkin pääsevät. Vaikka kadulla olisikin kyltit, joissa lukisi "Jaettu tila - varo jalankulkijoita/pyöräilijöitä" yms. ei se olisi vieläkään mikään lain suojaama käsite. Kuinka siis kaupunkeihin voidaan rakentaa lisää jaettuja tiloja, ilman että tieliikennelaki tuntee käsitteen ja määrittelee kuinka siellä tulee eri liikkujaryhmien toimia? Pienelle googlauksella törmäsin Shared Space-konseptiin liittyvään Ruut Mattsonin diplomityöhön, jossa Mattson (138, 2009) pohtii jaetun tilan ja tieliikennelain ristiriitaa:
Toisaalta, voihan olla että Tamperelainen autokeskeinen liikennesuunnittelu on juuri näiden lainopillisten ongelmien takia innostunut niin suuresti jaetusta tilasta, että aikovat tehdä Tampereelle näitä jaettuja tiloja tai kyseiseen konseptiin osittain perustuvia katuja lisää (ks. Tampereen kauppa-aukion kadut). Kauppa-aukion katusuunnitelman havainnekuvat edustavat utopiaa, jossa jalankulkijat menevät mistä lystäävät, ja autoja on vain muutama. Todellisuudessa, Sokoksen parkkihalliin (taas katu josta mennään parkkitaloon, kuten Åkerlundinkatu!) kulkevat autot tuskin kulkevat kuin noissa havainnekuvissa. Me kaikki tiedämme kuka tässä väistää ketä.
Kenties seuraavaksi joku nero keksii, että koska jaetut tilat ovat niin mukavia kaikille liikkujaryhmille, voitaisiin kävelykatuja muuttaa jaetuiksi tiloiksi, joille autot voisivat tulla (muut liikkujaryhmät huomioiden tottakai) "vierailemaan". Toivotankin kaikille jakamisen iloa, itse en suuremmin vielä sellaista tunne.
Huom. yllä olevan kuvan telinekin oli vielä hiljattain aivan keskellä kaistaa, kuten myös muut kaistan telineet (kolme niitä aikoinaan oli nätisti sijoiteltuna). Miksi vieressä olevalle huomattavasti leveämmälle jalankulkutielle ei voida asettaa a-mainosta? Ehkä manselainen logiikka ei vain sallisi näin älykästä ja loogista sijoittelua.
As Easy as Riding a Bike-blogi on kirjoittanut harvinaisen hienon ja havainnollistavan kirjoituksen jaetun tilan ongelmista englantilaisesta näkökulmasta. Lyhyesti sanottuna, jaettu tila ei tule koskaan toimimaan jos tässä tilassa on jatkuva vilkas autoliikenne. Suojatiettömyys ei myöskään tule toimimaan, jos autojen määrä ei vähene. Autot eivät yksinkertaisesti jaa tilaa, ne vain vievät sitä, ne jyräävät sitä pelon voimalla heikommilta liikkujaryhmiltä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy Åkerlundinkatuun Tampereella? Parikin eri ihmistä on ihmetellyt Åkerlundinkadun uutta ilmettä Tampereen kaupungin kansalaiskioskissa. Kysymys #1, Kysymys #2. Kaupungin vastauksista selviää, että tarkoitus on että tässä jaetussa tilassa autot ja jalankulkijat (pyöräilijöistä ei puhuta mitään! tyypillistä) huomioivat toisensa ja suojateitä ei siksi tarvita. Jokainen Tamperelaista (ja suomalaista) liikennekulttuuria tunteva tietää mitä tämä toistensa huomioiminen käytännössä tarkoittaa. Ihmiset eivät pääse yli enää sitä vähääkään, vaan odottavat kiltisti että isommat (autot) menevät ensin. Etteivätkö suomalaiset liikkujat olisi jo opetettu tähän lammasmaiseen pelokkaaseen käytökseen ja omista oikeuksistaan luopumiseen vuosien saatossa, eli mikään ei muutu. Åkerlundin kadulla sijaitsee mm. sisäänajo Tullin parkkitaloon, ja kyseessä on yksi jalankulun/pyöräilyn vilkkaista reiteistä koska yliopiston Virta/Linna-rakennukset ovat aivan Åkerlundinkadun kulmalla.
Åkerlundinkatu ilmentää hyvin sen mikä on vikana siinä, että jaettu tila rakennetaan alueelle jossa on vilkas moottoriajoneuvoliikenne. Lopputulos on se, että ilman dramaattista liikennekulttuurin muutosta tämä jaettu tila tämän kaltaisella kadulla johtaa vain kevyen liikenteen olosuhteiden heikentymiseen. Autot eivät jaa tilaa, eikä keskivertoautoilijan huomiointikyky ole terävimmistä päästä, koska asenne on aina: "minä, minä ja minä ensin".
Autolijan näkökulmasta suojatietön Åkerlundinkatu on varmasti todella mukava, enää eivät nuo Yliopiston humanistihipit reteesti kävele valkoisille viivoille hidastamaan omaa tuikitärkeää kiirettä,koska mitään tieliikennelain tunnustamaa paikkaa tien ylitykselle ei enää ole. Tieliikennelain? Aivan, tunnustaako lainsäädäntömme ylipäätään mitään Shared Space-konseptia? Tätä jaettua tilaahan ei ole tässäkään tapauksessa mitenkään ilmoitettu liikennemerkein, ei jalankulkijoille, eikä autoilijoille (eikä pyöräilijöille). Eli toisin sanoen, tieliikennelakia noudattaen tämä jaettu tila toimii aivan kuin laki olettaakin, eli autot menevät merkkejä seuraten (ja suojateitä ei siis ole), ja jalankulkijat varovat autoja ja ylittävät kun, siitä kohtaa missä vain suinkin pääsevät. Vaikka kadulla olisikin kyltit, joissa lukisi "Jaettu tila - varo jalankulkijoita/pyöräilijöitä" yms. ei se olisi vieläkään mikään lain suojaama käsite. Kuinka siis kaupunkeihin voidaan rakentaa lisää jaettuja tiloja, ilman että tieliikennelaki tuntee käsitteen ja määrittelee kuinka siellä tulee eri liikkujaryhmien toimia? Pienelle googlauksella törmäsin Shared Space-konseptiin liittyvään Ruut Mattsonin diplomityöhön, jossa Mattson (138, 2009) pohtii jaetun tilan ja tieliikennelain ristiriitaa:
Toisin sanoen, niin kauan kun tieliikennelaki ei tunnusta jaettuja tiloja, on ilmeisesti parempi pitää varansa ja olla pelokas lammas tietä ylittäessä, yliajotilanteessa vain sen hetkinen tieliikennelaki merkitsee jotain, ei se mitä kaupungin suunnittelijat/liikenneinsinöörit jalojen ajatustensa kanssa olivat suunnittelupöydälle ajatelleet.
Suomen osalta merkittävässä asemassa on myös lainsäädäntö. Nykyinen tieliikennelaki
määrittelee, että katu on ylitettävä suojatietä kulkien, mikäli sellainen on lähellä. Muuten
ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja yleensä risteyksen vierestä. Shared Space -
alueiden ideana on, että jalankulkija saa kulkea missä haluaa ja ylittää kadun parhaaksi
katsomassaan paikassa ilman rajoituksia. Käytössä lakipykälillä ei ole merkitystä, mutta
onnettomuustilanteissa erityisesti vakuutuksen kannalta on pystyttävä määrittämään,
kuka on vastuullinen. Mikäli kadulla on erotettavissa reunakivilinja, tulkitaan katu normaalin
mukaisesti jakautuvaksi ajorataan ja jalkakäytävään. Jos halutaan käyttää aukiomaista
tilaa, on parasta käyttää pihakatumerkkiä. Käynnissä olevan lakimuutoshankkeen
tarkoituksena on muokata pihakatuun kuuluvaa lainsäädäntöä siten, että myös läpiajo
olisi sallittua. Tämä järjestely täyttäisi metodin ajatukset yhteispelistä ja tilan jakamisesta
useamman kulkumuodon kesken.
Toisaalta, voihan olla että Tamperelainen autokeskeinen liikennesuunnittelu on juuri näiden lainopillisten ongelmien takia innostunut niin suuresti jaetusta tilasta, että aikovat tehdä Tampereelle näitä jaettuja tiloja tai kyseiseen konseptiin osittain perustuvia katuja lisää (ks. Tampereen kauppa-aukion kadut). Kauppa-aukion katusuunnitelman havainnekuvat edustavat utopiaa, jossa jalankulkijat menevät mistä lystäävät, ja autoja on vain muutama. Todellisuudessa, Sokoksen parkkihalliin (taas katu josta mennään parkkitaloon, kuten Åkerlundinkatu!) kulkevat autot tuskin kulkevat kuin noissa havainnekuvissa. Me kaikki tiedämme kuka tässä väistää ketä.
Kenties seuraavaksi joku nero keksii, että koska jaetut tilat ovat niin mukavia kaikille liikkujaryhmille, voitaisiin kävelykatuja muuttaa jaetuiksi tiloiksi, joille autot voisivat tulla (muut liikkujaryhmät huomioiden tottakai) "vierailemaan". Toivotankin kaikille jakamisen iloa, itse en suuremmin vielä sellaista tunne.
torstai 26. toukokuuta 2011
Rautatienkadun kevyen liikenteen väylästä - Sana myös Aamulehden uutisoinnista
24.5.2011 Tampereen yhdyskuntalautakunta hyväksyi katusuunnitelmaehdotuksen, jossa Rautatienkadulle rakennetaan yhdistetty kevyen liikenteen väylä Rautatienkadun itä-reunaan välille Itsenäisyydenkatu-Rongankatu. Saneerauksen myötä rautatienkadulta poistuu kaksi kadunvarsipysäkkiä (kaikki muut jäävät), joista tulee pyöräpysäköinti 20 pyörälle. Kevyen liikenteen väylälle (3.5-4m leveä) otetaan tila kaventamalla ajoneuvoliikenteen ajoratoja. Kadunvarsipysäköintiin ei kosketa, vaikka Hämeenkadun alle valmistuu 950 paikkainen pysäköintilaitos, jonka yksi ulostuloportaikko on tämän saneerattavan alueen vieressä Posteljoonin puistossa. Yhdyskuntalautakunnan päätösehdotuksessa Liikenneinsinööri Timo Seimelän mukaan eroteltua väylää ei voida rakentaa, koska sille ei ole tilaa, eikä sen rakentaminen ole perusteltua, koska väylä päättyy molemmista päistä yhdistettyihin väyliin. Eli tämän perustelun mukaan olemassa olevan infrastruktuurin muoto määrittää tulevan? Jos olemassa oleva infrastruktuuri on jakamatonta, ei uutta voida tehdä jaettuna? Jos vanha on huonoa, uudenkin on syytä olla huonoa.
Olenko ainoa, jonka mielestä tässäkin tapauksessa on yksinkertaisesti jälleen kyse tahdon puutteesta, mutta sanan "tahto" tilalla käytetään sanaa "tila". Tilaahan on, niin kauan kun on varaa seisottaa autoja pysäköitynä "asiontia varten" kaupungin ydinkeskustan katujen varsilla. Hämpin parkkia hehkutettiin hankkeena, joka vapauttaisi keskustan katutilaa kevyelle liikenteelle. Ymmärrettävästi, parkki on vielä kesken joten yhtään uutta pysäköintipaikkaa ei vielä ole olemassa muualla kuin suunnitelmissa. Mutta, miksi ylipäätään saneerataan katuja nyt hutaisten, ja vielä yhdistettyinä väylinä keskustan vilkkaalla keskustan jalankulku-alueella, kun voitaisiin vaikka jättää se tämänkin hankkeen vaatima 154 000 euroa käyttämättä, tai käyttää johonkin lukuisista lähiön pyöräilyn kehittämiskohteista.
Kuinka 25.5.2011 julkaistu Aamulehti uutisoi aiheesta?AutoAamulehti jatkoi tietenkin tutulla tyylillänsä.
Alla muutamia lainattuja otteita artikkelista.
Rautatienkadulle ahdetaan kevyen liikenteen väylä
Sari Sainio
Aamulehti
"Erotettua väylää ei olisi saatu mahtumaan. Nytkin ajoratoja on kavennettava, jotta väylä mahtuu".
"Postitalon edustalta otetaan pois käytöstä kaksi pysäköintiruutua. Niihin tulee pyöräparkki parillekymmenelle pyörälle. Jäljelle jäävät parkkipaikat muuttuvat taskuparkeiksi."
Otsikon sanavalinta on jo huutavan asenteellinen ja negatiivinen. Kevyen liikenteen väylä "ahdetaan", eli sanavalinnalla kirjoittaja viestii, että kevyt liikenne on tunkeutumassa alueelle jonne se ei kuulu, eli autojen mahtavaan valtakuntaan.
Tilanpuute mainitaan, ja nostetaan esille autoilijoille hankkeesta koituva haitta, eli ajoratojen kaventuminen. Myös toinen autoilijoille koituva haitta, kokonaisen kahden pysäköintipaikan poistuminen mainitaan. Kun puhutaan "jäljelle jäävistä" parkkipaikoista, ei mainita kuinka monta pysäköintipaikkaa Rautatienkadulle oikeasti vielä jää, koska tämä ei sopisi yhteen lehden agendan kanssa. Tosiasiassa, vain postitalon puolelle tulee taskuparkkeja, länsipuolen autopaikkoihin ei kosketa lainkaan.
Yllä olevassa ilmakuvassa näkyy saneerattavan alueen kohta, josta kuvan vasemmalta puolelta poistuu kaksi pysäköintipaikkaa kadun varresta. Huomatkaa, kuinka paljon pysäköintipaikkoja jää vielä kadun varteen kadun molemmin puolin. Kuvan yläreunassa näkyy Posteljoonin puisto, jonne tulee yksi 950 paikkaisen Hämpin parkin kulkuportaikoista. Tätä on se tilan puute, joka estää jaettujen laadukkaiden kevyen liikenteen olosuhteiden toteuttamisen Tampereella. Jos kevyt liikenne "ahdetaan" rautatienkadulle, mitäköhän nämä autot tässä tekevät kadun varressa, sekä maan alla ja pysäköintilaitoksissa, ahtautuvat jokaiseen koloseen ja välikköön mihin mahtuvat.
Linkkejä aiheeseen liittyen.
Aamulehden verkkoversion uutinen aiheesta (huom. eri otsikko ja teksti kuin paperiversiossa)
Alkuperäinen katusuunnitelma (Tampereen kaupunki) PDF
Hyväksytty katusuunnitelma (Tampereen kaupunki) PDF
Google katunäkymä Rautatienkadun suunnittelualueelta.
Olenko ainoa, jonka mielestä tässäkin tapauksessa on yksinkertaisesti jälleen kyse tahdon puutteesta, mutta sanan "tahto" tilalla käytetään sanaa "tila". Tilaahan on, niin kauan kun on varaa seisottaa autoja pysäköitynä "asiontia varten" kaupungin ydinkeskustan katujen varsilla. Hämpin parkkia hehkutettiin hankkeena, joka vapauttaisi keskustan katutilaa kevyelle liikenteelle. Ymmärrettävästi, parkki on vielä kesken joten yhtään uutta pysäköintipaikkaa ei vielä ole olemassa muualla kuin suunnitelmissa. Mutta, miksi ylipäätään saneerataan katuja nyt hutaisten, ja vielä yhdistettyinä väylinä keskustan vilkkaalla keskustan jalankulku-alueella, kun voitaisiin vaikka jättää se tämänkin hankkeen vaatima 154 000 euroa käyttämättä, tai käyttää johonkin lukuisista lähiön pyöräilyn kehittämiskohteista.
Kuinka 25.5.2011 julkaistu Aamulehti uutisoi aiheesta?
Alla muutamia lainattuja otteita artikkelista.
Rautatienkadulle ahdetaan kevyen liikenteen väylä
Sari Sainio
Aamulehti
"Erotettua väylää ei olisi saatu mahtumaan. Nytkin ajoratoja on kavennettava, jotta väylä mahtuu".
"Postitalon edustalta otetaan pois käytöstä kaksi pysäköintiruutua. Niihin tulee pyöräparkki parillekymmenelle pyörälle. Jäljelle jäävät parkkipaikat muuttuvat taskuparkeiksi."
Otsikon sanavalinta on jo huutavan asenteellinen ja negatiivinen. Kevyen liikenteen väylä "ahdetaan", eli sanavalinnalla kirjoittaja viestii, että kevyt liikenne on tunkeutumassa alueelle jonne se ei kuulu, eli autojen mahtavaan valtakuntaan.
Tilanpuute mainitaan, ja nostetaan esille autoilijoille hankkeesta koituva haitta, eli ajoratojen kaventuminen. Myös toinen autoilijoille koituva haitta, kokonaisen kahden pysäköintipaikan poistuminen mainitaan. Kun puhutaan "jäljelle jäävistä" parkkipaikoista, ei mainita kuinka monta pysäköintipaikkaa Rautatienkadulle oikeasti vielä jää, koska tämä ei sopisi yhteen lehden agendan kanssa. Tosiasiassa, vain postitalon puolelle tulee taskuparkkeja, länsipuolen autopaikkoihin ei kosketa lainkaan.
Linkkejä aiheeseen liittyen.
Aamulehden verkkoversion uutinen aiheesta (huom. eri otsikko ja teksti kuin paperiversiossa)
Alkuperäinen katusuunnitelma (Tampereen kaupunki) PDF
Hyväksytty katusuunnitelma (Tampereen kaupunki) PDF
Google katunäkymä Rautatienkadun suunnittelualueelta.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Tampereen keskustan katuverkko - Liikenteellinen tarkastelu (autoton Hämeenkatu)
Alkuperäinen kirjoitus 7.5.2011
Ne jotka ette löydä Tampereen kaupungin kotisivulta tietoa helposti (hyvin piilottavat kyllä asioita!)
, tässä olisi asiasta kiinnostuneille suora linkki Kaupunginhallituksen suunnittelujaoston 9.5 kokouksessa käsiteltävään selvitykseen nimeltä "Tampereen keskustan katuverkko - Liikenteellinen tarkastelu" (PDF-formaatti)
http://193.111.93.11/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=0&docid=3239...
Suosittelen selvityksen lukemista, jos Aamulehden tapa referoida pitkiä selvityksiä jättää jotain hämärän peittoon.
On muistettava, että Hämeenkadun mahdollinen henkilöautoilta sulkeminen eräällä lailla myös "oikeuttaa" rahoituksen monille tuleville suurille autohankkeille joita nimenomaan perustellaan sillä, että näin parannetaan keskustan saavutettavuutta moottoriajoneuvoliikeenteellä. Jos Hämpin parkin myötä kadunvarsipysäköintipaikat eivät avaudu saneerausten kautta kevyen liikenteen käyttöön, voidaan jo puhua suuresta sumutuksesta.
Toisaalta, edes Hämeenkadun itäpään henkilöautoilta sulkeminen olisi ennenkuulumaton teko tässä erittäin autoilukeskeisessä kaupungissa.
Ne jotka ette löydä Tampereen kaupungin kotisivulta tietoa helposti (hyvin piilottavat kyllä asioita!)
, tässä olisi asiasta kiinnostuneille suora linkki Kaupunginhallituksen suunnittelujaoston 9.5 kokouksessa käsiteltävään selvitykseen nimeltä "Tampereen keskustan katuverkko - Liikenteellinen tarkastelu" (PDF-formaatti)
http://193.111.93.11/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=0&docid=3239...
Suosittelen selvityksen lukemista, jos Aamulehden tapa referoida pitkiä selvityksiä jättää jotain hämärän peittoon.
On muistettava, että Hämeenkadun mahdollinen henkilöautoilta sulkeminen eräällä lailla myös "oikeuttaa" rahoituksen monille tuleville suurille autohankkeille joita nimenomaan perustellaan sillä, että näin parannetaan keskustan saavutettavuutta moottoriajoneuvoliikeenteellä. Jos Hämpin parkin myötä kadunvarsipysäköintipaikat eivät avaudu saneerausten kautta kevyen liikenteen käyttöön, voidaan jo puhua suuresta sumutuksesta.
Toisaalta, edes Hämeenkadun itäpään henkilöautoilta sulkeminen olisi ennenkuulumaton teko tässä erittäin autoilukeskeisessä kaupungissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)