26.6 esitetyssä jaksossa oli selkeänä teemana valistus polkupyöräkypärän käytöstä.
Manu isoisä antaa Manulle hänen vanhan polkupyöränsä, jonka he tietenkin hetkessä korjaavat uudenkarheaksi. Kun pyörä on korjattu, yksi työkaluista toteaa: " nyt voidaan lähteä ulos ja Manu saa ajaa pyörällä" (aika 4:50). Manu epäröi ja toteaa: "En voi lähteä, minulla ei ole kypärää, eikä pyöräily ole turvallista ilman sitä" (4:57).
Viesti on kuin suoraan auteollisuuden liikenneturvallisuuslobbarien kynästä "... eikä pyöräily ole turvallista ilman sitä" (4:57). Pyöräilyn vaarallisuutta korostetaan, ja siihen liitetään korostetun vaaran leima. Tätä voisi myös kutsua pelon kulttuurin lietsomiseksi, ilman mitään todellisuuspohjaa.
Manu päättää välittömästi hankkia kypärän, ja toteaa: "ja kun saadaan kypärä, mennään puistoon ja kokeillaan pyörää" (5:09). Näin ollen, pyöräilyä ei vain tyydytä leimaamaan vaaralliseksi extreme-urheiluksi, vaan päätetään vielä korostaa, että pyöräily on soveliasta suljetussa ympäristössä, kuten puistossa.
Tämän todettuaan, Manu lastaakin polkupyörän Amerikkalaiseen tapaan autonsa taakse, siirtyäkseen kohti rautakauppaa (josta hankkii kypärän), ja siitä puistoon. Polkupyörää ei siis koeta välineeksi, jolla voisi kulkea liikenteessä. Olisi ilmeisesti ennenkuulumatonata, jos Manu ajaisi pyörällänsä paikasta toiseen.
Rautakauppakäynnin jälkeen Manu ja työkalut saapuvat puistoon, pysäköityään autonsa puiston reunaan.
Puistossa Manu ja työkalut kohtaavat hot dog-myyjän, joka aikoo jäädä eläkkeelle, koska ei enää jaksa työntää vaunujansa. Tästä innostuneena, Manu työkaluineen muuttaa pyöränsä eräänlaiseksi taakkapyöräksi, yhdistämällä pyörän Hot Dog-kärryihin. Lopuksi hot dog-myyjä lupaa jatkaa myyntiä, saatuaan poljettavan nakkisämpylävaunun, ja tietenkin tämäkin kauppias pitää kypärää ajaessaan puistossa, koska pyöräily on ....(tässä vaiheessa kohderyhmäkin on jo oppinut vaaramantran ulkoa).
Positiivisinta jaksossa onkin tämä hot dog-episodi, jossa pyöräily tuodaan esille myös hyötyajona. Tosin, tässäkin tapauksessa kyse ei ole pyöräilystä aitona kulkuneuvona, vaan suljetussa ympäristössä tapahtuvana aktiviteettina.
Avautuuko jakson kautta eräänlainen Amerikkalainen mielikuva ja asenne pyöräilystä? Pyöräilyä pidetään korostetun vaarallisena, ja kypärän käyttö on välttämätöntä. Vaarallisuuden lisäksi pyörää ei käytetä kulkuneuvona, jolla siirryttäisiin paikasta toiseen, vaan pyörä kuljetetaan puistoon autolla. Nämä asenteet ja mielikuvat ovat vieraita, mutta ilmeisesti heijastavat hyvinkin pyöräilyn statusta, ja siihen liittyviä mielikuvia Yhdysvalloissa. Pyöräily ei ole liikennettä, se on liikuntaa, extreme-harrastus, jota harrastetaan jossain suljetussa ympäristössä, päätänsä varjellen. Toinen yleinen mielikuva lienee, että pyörä on lasten lelu, joten siihen mielikuvaan nähden Mainion Manun representaatio pyöräilystä on lähes progressiivinen. Mutta valitettavasti jakso keskittyy pelon lietsomiseen ja muistuttaa lähinnä autolobbareiden liikenneturvallisuuskampanjoita, joiden tarkoitus lienee pyöräilyn suosion hillitseminen, korostamalla sen vaarallisuutta ja yleiseksi liikenteeksi soveltumattomuutta.
Toivottavasti yleisradio esittää jatkossa uusintoina vanhoja kotimaisia lasten -ja nuorten ohjelmia, joissa pyöräillään päät paljaana. Tosin, olisi hienoa jos autoilijoille tarkoitettujen, aidosti hyödyllisten motoristikypärien promotoimiseksi tehtäisiin faktapohjaista kolarikuolleisuus tietoa korostava piirrossarja, siitä olisi pelonlietsominen kaukana, kun ihmiset oikeasti kuolevat päävammoihin niiden peltikehikkojen sisällä. Mutta tämänkaltaista todellisuuttahan ei voi tuoda esiin lastenohjelmissa, nehän ovat satua, kuten pyöräilyn vaarallisuuskin.
