Mainio Manu - Eräänlainen representaatio polkupyöräilystä Yhdysvalloissa?

Yle Tv2 näytti 26.6 lastenohjelman nimeltä "Disney esittää: Mainio Manu". Kaksi jaksoa sisältänyt ohjelmakohta, sisälsi mm. jakson, jonka suomenkielinen nimi oli "Pyörien päällä".  Mainio Manu (Handy Manny) on taitava korjaaja, joka antropomorfisten työkalujensa kanssa korjaa ja ratkaisee erinäisä ongelmia.
26.6 esitetyssä jaksossa oli selkeänä teemana valistus polkupyöräkypärän käytöstä.

Manu isoisä antaa Manulle hänen vanhan polkupyöränsä, jonka he tietenkin hetkessä korjaavat uudenkarheaksi. Kun pyörä on korjattu, yksi työkaluista toteaa: " nyt voidaan lähteä ulos ja Manu saa ajaa pyörällä" (aika 4:50). Manu epäröi ja toteaa: "En voi lähteä, minulla ei ole kypärää, eikä pyöräily ole turvallista ilman sitä" (4:57).

Viesti on kuin suoraan auteollisuuden liikenneturvallisuuslobbarien kynästä "... eikä pyöräily ole turvallista ilman sitä" (4:57). Pyöräilyn vaarallisuutta korostetaan, ja siihen liitetään korostetun vaaran leima. Tätä voisi myös kutsua pelon kulttuurin lietsomiseksi, ilman mitään todellisuuspohjaa.

Manu päättää välittömästi hankkia kypärän, ja toteaa: "ja kun saadaan kypärä, mennään puistoon ja kokeillaan pyörää" (5:09). Näin ollen, pyöräilyä ei vain tyydytä leimaamaan vaaralliseksi extreme-urheiluksi, vaan päätetään vielä korostaa, että pyöräily on soveliasta suljetussa ympäristössä, kuten puistossa.

Tämän todettuaan, Manu lastaakin polkupyörän Amerikkalaiseen tapaan autonsa taakse, siirtyäkseen kohti rautakauppaa (josta hankkii kypärän), ja siitä puistoon. Polkupyörää ei siis koeta välineeksi, jolla voisi kulkea liikenteessä. Olisi ilmeisesti ennenkuulumatonata, jos Manu ajaisi pyörällänsä paikasta toiseen.

Rautakauppakäynnin jälkeen Manu ja työkalut saapuvat puistoon, pysäköityään autonsa puiston reunaan.

Puistossa Manu ja työkalut kohtaavat hot dog-myyjän, joka aikoo jäädä eläkkeelle, koska ei enää jaksa työntää vaunujansa. Tästä innostuneena, Manu työkaluineen muuttaa pyöränsä eräänlaiseksi taakkapyöräksi, yhdistämällä pyörän Hot Dog-kärryihin. Lopuksi hot dog-myyjä lupaa jatkaa myyntiä, saatuaan poljettavan nakkisämpylävaunun, ja tietenkin tämäkin kauppias pitää kypärää ajaessaan puistossa, koska pyöräily on ....(tässä vaiheessa kohderyhmäkin on jo oppinut vaaramantran ulkoa).

Positiivisinta jaksossa onkin tämä hot dog-episodi, jossa pyöräily tuodaan esille myös hyötyajona. Tosin, tässäkin tapauksessa kyse ei ole pyöräilystä aitona kulkuneuvona, vaan suljetussa ympäristössä tapahtuvana aktiviteettina.

Avautuuko jakson kautta eräänlainen Amerikkalainen mielikuva ja asenne pyöräilystä? Pyöräilyä pidetään korostetun vaarallisena, ja kypärän käyttö on välttämätöntä. Vaarallisuuden lisäksi pyörää ei käytetä kulkuneuvona, jolla siirryttäisiin paikasta toiseen, vaan pyörä kuljetetaan puistoon autolla. Nämä asenteet ja mielikuvat ovat vieraita, mutta ilmeisesti heijastavat hyvinkin pyöräilyn statusta, ja siihen liittyviä mielikuvia Yhdysvalloissa. Pyöräily ei ole liikennettä, se on liikuntaa, extreme-harrastus, jota harrastetaan jossain suljetussa ympäristössä, päätänsä varjellen. Toinen yleinen mielikuva lienee, että pyörä on lasten lelu, joten siihen mielikuvaan nähden Mainion Manun representaatio pyöräilystä on lähes progressiivinen. Mutta valitettavasti jakso keskittyy pelon lietsomiseen ja muistuttaa lähinnä autolobbareiden liikenneturvallisuuskampanjoita, joiden tarkoitus lienee pyöräilyn suosion hillitseminen, korostamalla sen vaarallisuutta ja yleiseksi liikenteeksi soveltumattomuutta.

Toivottavasti yleisradio esittää jatkossa uusintoina vanhoja kotimaisia lasten -ja nuorten ohjelmia, joissa pyöräillään päät paljaana. Tosin, olisi hienoa jos autoilijoille tarkoitettujen, aidosti hyödyllisten motoristikypärien promotoimiseksi tehtäisiin faktapohjaista kolarikuolleisuus tietoa korostava piirrossarja, siitä olisi pelonlietsominen kaukana, kun ihmiset oikeasti kuolevat päävammoihin niiden peltikehikkojen sisällä. Mutta tämänkaltaista todellisuuttahan ei voi tuoda esiin lastenohjelmissa, nehän ovat satua, kuten pyöräilyn vaarallisuuskin.

IS - Autoliitto itkee ja heittää lelunsa rattaista

Autoliiton aiheettoman älähdyksen vuoksi tämä kirjoitukseni pyöräilyyn käytetyistä euroista on taas aiheellinen.

Autoliitto osoittaa olevansa perillä pyöräilyyn käytettävistä finansseista, koska jaksavat kitistä pyöräilyn suosimisesta. Pyöräilyyn käytetyllä rahalla (josta iso osa ohjataan esim. vesijotorempan tekoon katuosuudella jonne pyörätie tehdään) ei tehdä yhtäkään auto-infran risteysremonttia, joiden hinnat naurettavan suuria (maallikon silmin). Tampereen käyttämä 3milj. pyöräilyyn on pisara meressä, ja kuten aiemmin on todettu, maksavat autoiluhankkeet huomattavasti enemmän. Vanhasta kirjoituksesta voi ihailla lukuja lähteineen.

Kuten todettua, olisi aivan helppo tuplata pyöräilyyn käytetyt rahat, päästäisiin edes hieman lähemmäs pyöräilyn suurmaiden euroa per asukas - pyöräilyyn käyttämiin summiin. Autoliiton kitinä on aiheetonta, ja haluaisin uskoa heidän kritisoivan pyöräilyn rahoitusta tarkoin tietäen, että siihen käytetään murto-osa autoiluun verrattuna rahaa, mutta tämä valittu faktoista välittämätön ignorantti-retoriikka vetoaa autoliiton potentiaalisiin jäseniin ja olemassaoleviin jäseniin ilmeisesti hyvin. Populistista, sanoisi politiikan toimittaja.

Kyynel Tamperelaiselle journalismille ja keskustan varaosaliikkeille

Tamperelaisten lehtien "yksityisautoilijoita sorretaan"-teeman mukaisesti, on paikallislehdykkä Tamperelainen päättänyt antaa jälleen kerran äänen ja näkyvyyden yhdelle "sorretulle yksityisautoilijalle".

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/281408-%E2%80%9Dbussit-hampin-parkkiin-parkkipaikat-takaisin-hameenkadulle%E2%80%9D

Autovaraosien tukkulikettä pyörittävän mielestä, maanpäällinen pysäköinti on parempaa, kun hän ei ehdi kävellä maan alta, jonne on tehty 972 pysäköintipaikkaa yksityisautoille. Hän tosin mystisesti ehtii etsimään itsellensä maanpäällistä pysäköintipaikkaa, jonka hän "aina" jutun perusteella on löytänyt.

Jutussa siteerattu toimitusjohtaja, toteaa että: "[n]yt syrjitään yksityisautoilijaa ja karsitaan iso joukko potentiaalisia asiakkaita keskustasta, tilittää Kaartinen". Syrjintää hänen mielestään on siiis maanpäällisten lyhytaikaisten pysäköintipaikkojen karsiminen. Syrjintää on siis myös ilmeisesti 972 maanalaista pysäköintipaikkaa, jotka on tehty vain ja ainostaan yksityisautoilijoita varten.

Toimitusjohtaja näkee keskustassa asioinnin vaikeuttamisen lopputuloksen synkeänä: "[n]ormaalit yritykset lähtevät. Vain syöttölät ja juottolat jäävät, visioi yrittäjä.". Jännittävä näkemys, jälleen kerran ravintola, kahvilat ja baarit eivät ole "normaaleja yrityksiä", eivätkä niiden yrittäjät kuulu tähän itse autojen varaosia kauppaavan marginaalisen erikoistavarakaupan yrittäjän määritelmään "normaalista yrityksestä". Perusteluja tälle väitteelle epänormaaliudesta ei anneta. Mutta, kieltämättä 9-17 tai 10-18 jne. auki olevat liikkeitä täynnä oleva keskusta on varmasti todella eloisa paikka etenkin klo 18 jälkeen.

Toimitusjohtaja myös surkuttelee, että Rautatienkadun pysäköintitalo tappo varaosaliikkeet kyseiseltä kadulta. Ensinnäkin, mistä se kertoo että Tampereen ydinkeskustassa on ennen voinut toimia noin monta autojen varaosiin erikoistunutta liikettä? Siitä, että keskusta on ollut autojen temmellyskentäksi pyhitetty, epäviihtyisä paikka. Luojan kiitos tästä on päästy eteenpäin, ja kyseiset yritykset sijaitsevat jossain muualla kuin kaupungin paraatipaikoilla.

Toiseksi, en ole varaosayrittäjä, enkä alan ammattilainen, mutta osaan päätellä muutaman seikan kyseisen alan realiteeteistä. Ensinnnäkin, voisiko olla että varaosien kysyntä on laskenut huomattavasti? Yhä harvempi ihminen osaa itse korjata autoja, tai haluaa itse korjata autonsa, tai ylipäätään saa itse korjata autoaan. Merkkihuollot on keksitty, joten miksi varaosaliikkeille olisi erityistä kysyntää? Toiseksi, isot ketjut ovat ottaneet varaosamyynnin haltuunsa, ja oletttaisin ihmisten siirtyneen Motonettien ja Bilteman yms. asiakkaiksi. Mutta nämä tosiasiathan on syytä jättää mainitsematta, kun syytetään kaupunkisuunnittelua, ja pysäköintilaitoksien tuloa liiketoiminnan hiipumisesta.

Kuinka monta "ennen pääsin autolla oven eteen" ja "juottolat eivät ole normaaleja yrityksiä"-tyylisiä epäonnistuneiden yrittäjien avautumisia Tamperelaiset lehdet aikovat vielä julkaista? Keskusta ei tule ikinä enää olemaan se 70-80-90kin luvun autoiluhelvetti, josta te päivänokosillanne haavailette, eikä esim. autojen rassaajat tule elättämään pieniä ketjuun kuulumattomia varaosaliikkeitä, sama vaikka niille annettaisiin Tampereen keskustorilta drive-in myymäläpaikka ja 100 ilmaista pysäköintiruutua.

Tervetuloa nykyisyyteen, nauttikaa tulevaisuudesta, kehitystä ette voi jarruttaa, eikä uusia jarrupaloja saa ydinkeskustasta oven eteen ajamalla.

Merja Kyllönen - yksityisautoilun puolesta - suojateitäkö liikaa?

http://yle.fi/uutiset/ministeri_suojateita_ehka_liikaa/7056580

Kun liikenneministeri lähtee aprikoimaan, että "suojateitä on EHKÄ liikaa", voidaan vain todeta henkilön erehtyneen toimenkuvastaan, jonka ilmeisesti hän on mieltänyt autoiluministerin pestiksi.

Mitä pitäisi ajatella, kun ministeritason ihminen, liikenneasioiden korkein virkaihminen, ehdottaa julkisesti että : "voidaanko me miettiä, että (olisi) vähemmän suojateitä, mutta niillä on isompi painoarvo," Tämä on siis ministeritason ehdotus ongelmaan, joka johtuu tasan tarkkaan löperöistä olemattomista rangaistuksista, autoilijoiden päänsilittelystä (jota Kyllönenkin vain haluaa jatkaa, maine kai jo mennyt), sekä täysin retuperällä olevasta välinpitämättömästä liikennekulttuurista. Sen sijaan, että pyrittäisiin parantamaan autoilijoiden asenteita ja liikennekäyttäytymistä, sekä korostamaan heidän vastuuta "isompana" ja lain määrittelemiä velvollisuuksia, päädytäänkin loogiseen päättelyketjuun, johon vain ministeritasolla Suomessa voidaan päätyä. Jos x autoilijat, eivät noudata y:tä, vaikka se olisi kaikkien etu, on y poistettava...

Aploodien paikka, tämä on siis meidän liikenneministeri. Siis, entinen sellainen aika nopeasti.

Hei, muuten. Vinkkinä, rikolliset tekee murtoja ja ei noudata lakia, voitaisiinko siis murtovarkaudet laillistaa, jotta ongelma katoaisi? Loogisesti yhtä edistynyt ajatus kuin se, että suojateiden kunnioitus maagisesti löytyisi jos niitä ei olisikaan kuin muutamia. Meillä oli iso liikennerikkomusongelma, joten laillistimme liikennerikkomukset ja ongelma katosi.

Britanniassa on harrastettu tätä suojateiden poistoa, pyhän moottoriliikenteen liikennevirran sujuvoittamiseksi. Tulokset ovat olleet odotetun surkeita, koska siellä vieläkin suurempia jalankulkijamassaja. Haluammeko olla taantumuksen eturintamassa, vai rakentaa kestävää jalankulkua -ja pyöräilyä kaupungeissamme edistävää kulttuuria ja olla kuin Hollanti ja Tanska. Taitaa liikenneministerillekin ihanteena olla liikenteellisesti se, että olemme jatkossakin vain liikennekäyttäytymiseltämme pikku-Venäjä.

Talvi ja laatikko rullaa

Tunnelmakuvia Lielahdesta päivän lumi/räntä/vesisateen jälkeen.

Ajoin samaa reittiä tänään ensin Christianian tavarafillarilla, joka kulki pehmeässä lumessa kuin unelma. Kaksi pyörää edessä, sekä painoa kuormana (lapsi) tekevät ajamisesta äärettömän vakaata. Laatikko ei lähde luistelemaan sileillä Schwalbe Big Apple-renkaillakaan. Tunsin liukkauden vain silloin kun ajoin jyrkempää ylämäkeä tai lähdin liikkeelle, jolloin takapyörä sutaisi tyhjää. Koskaan ei ole ollut niin helppoa ajaa näissä sohjoisissa perunapelto-olosuhteissa, kuin tänään laatikolla. Kolmipyöräinen pesee kaksipyöräisen tässä suhteessa 100-0.

Ajoin nimittäin samaista pätkää omalla kesärenkaisella retkipyörälläni. Meinasin lähteä täyteen sivuluisuun aivan hitaista vauhdeista n. viisi kertaa, ja olin erittäin varovainen liukkaiden olosuhteiden kanssa. Muutenkin, kun pyörän eturenkaalle ei tule mitään järkevää tasapainottavaa painoa, on ajaminen yhtä luistelua.

Ero kolmipyöräiseen samalla kelillä oli järkyttävä, suorastaan murskaava. Kotiin päästyäni kirosin, etten ottanut laatikkoa, vaan kuvittelin ajavani näissäkin olosuhteissa "kovempaa" yksin omalla pyörälläni. Olin totaalisen väärässä, ja lähellä kaatumista. Risteysalueet, joissa ajoradan autojen pakkaaamaa sohjoliukasta piti ylittää, olivat erityisen hankalia kahdella pyörällä.

Nastarenkaan asennus helpottanee kaksipyöräisen ajamista taas kerran, mutta missään tapauksessa samanlaiseen varmuuteen ja jämäkkyyteen en sillä pääse, kuin mitä laatikolla pääsin. Olen erittäin positiivisesti yllättynyt kolmipyöräisen talviajo-ominaisuuksista.

En ole taase yhtään yllättynyt siitä, että mitään talvihoitoa ei tänään suoritettu lumiolosuhteista huolimatta. Voin vain kuvitella, kuinka järjettömän liukasta kevleillä on huomisaamuna.

Ainut negatiivinen asia laatikon talvikäytöstä on ollut tähän asti vaihteiden reistailu pienilläkin pakkasilla, mielestäni tämä on tässä hintaluokassa aika kehnoa, ottaen huomioon että esim. Crescentin napavaihteet (taitavat olla myös Shimanoja) eivät ole läheskään yhtä herkkiä sään vaihtelulle.

Voisikohan laatikkoon virittää oman pienen aurauskärjen, jotta saisi sohjoa edestä pois? Tai harjasysteemin...

Tapaus Tiikonraitti

Tapaus Tiikonraitti tuntuu olevan Tampereella jostain syystä unohduksissa, vain eräs aamulehden bloggaaja
tuntuu pitävän puheenaihetta esillä. Edes itse kärjistelyn ja vastakkainasettelujen äiti, isä, eno ja serkkupuoli, eli Aamulehti ei ole räväyttänyt tilanteesta tunteita kuumentavaa reportaasia.

Mistä Tiikonraitissa on kyse? Kyse on Tohloppijärven rannassa Tohlopinrannasta Nahkatehtaankadun ja Epilänkadun nykyisen leikkipuiston nurkille asemakaavan mukaan kulkevasta rantaraitista, joka on jostain syystä "unohdettu" rakentaa.

Tässä ajantasa-asemakaava karttapaikasta, jossa Tiikonraitti selkeästi merkittynä.



Tässä sama asemakaava tiedostona.

Raittia ei ole koskaan rakenettu, netin blogi- ja huhupuheiden mukaan jotkin tuntemattomat tahot ovat torpanneet rakentamisen, oletetusti nimby-periatteella ja asia on Tampereen kokoisessa kylässä kuopattu.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että itse ranta, on ollut vuosikausia läheisten taloyhtiöiden haltuunottama, paikalla sijaitsee ainakin venepaikkoja ja huvimajakin siellä valokuvan perusteella taisi olla.
Yleiseen käyttöön suunniteltu ranta on siis kaikessa hiljaisuudessa yksityistetty.

Kaavoista selviää, että nämä taloyhtiöt, jotka rannan ovat haltuunsa ottaneet eivät lainkaan rajaudu veteen. Asemakaavassa näkyy selvästi, että Tohloppijärvellä on yksi omarantainen tontti.

Havainnollistaakseni omarantaiset tontinrajat, linkkaan asemakaavakuvan kyseisestä tontista.


Kuinka Tiikonraitti on noin vain "päästetty" tapahtumaan, ja jätetty rakentamatta? Jos rannan käyttöön otto on laillinen toimenpide, voisiko tämä toimia ennakkotapauksena muillekin tontinrajojansa siirtäville? Haluaisin uskoa, että pelisäännöt ovat näissä asioissa yhteisiä, eikä niistä lipsuta.

En näe mitään järkiperusteisia syitä, joiden vuoksi kerran jo kaavaan piirrettyä raittia ei viimein voitaisi toteuttaa. Kun Tohlopinrantaan viimein saneerataan paljon kaivattu kevyen liikenteen väylä, tai jokin vastaava toteutus (pyöräkaistat?), voitaisiin tämä raitti viimeinkin toteuttaa, kuten joskus kauan sitten suunniteltiin. Uittotunnelin avaaminen ja käyttöönotto kesti ikuisuuden, ei tehdä samaa Tiikonraitille.

Mistä löytyy se poliittinen tekijä, jonka kantti kestää nostaa tämä kissa pöydälle? Kenellä on selkärankaa lähteä ajamaan tätä asiaa?

Jatkoa - Pyöräilyyn käytetyt eurot

Kuin tilauksesta eteeni pöllähti mm. Aamulehden ja Ilkka.fi uutinen STT:n selvityksestä, jonka mukaan kaupungit käyttävät vaihtelevasti rahaa pyöräilyyn. Edellisessä kirjoituksessani, esitin summan 3-5 miljoonaa, joka oli mainittu Aamulehden vuoden pyöräilykuntaa käsitelleessä uutisessa. STT:n selvityksen mukaan Tampere käyttää siis 4 miljoonaa euroa pyöräilyyn, mutta Helsinki käyttää 5 miljoonaa.

Tampereen lukema on siis jaettuna 219 624 asukkaalla 18,2 euroa per asukas. Helsingin kaupungin isompi budjetti, suhteutettuna väkilukuun 610 601 on vain 8,1 euroa per asukas. Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, Hollannissa pistetään 30 euroa per asukas.

Vähemmän yllättäen Aamulehden uutiskommenteissa on jo monia valituksia, joissa koetaan pyöräilyn saama neljä miljoonaa kohtuuttoman suureksi summaksi. Kyse on naurettavan pienistä summista, ja se hetki kun pyöräilyn kulkutapaosuuden lisääminen otetaan tosissaan, korreloituu siihen kun pääsemme Hollannin tasolle rahoituksessa. Elänkö nähdäkseni sellaisen päivän? Jätetään yksi risteysremontti tekemättä, tajutaan ettei ne autoilijoiden lisäkaistat ole kuin väliaikainen helpotus, joka vain lisää pitkällä aikavälillä liikenneruuhkia, ja annetaan pyöräilylle rahaa.

Näihin rahasummiin (ja sääoloihin) suhteutettuna nykyiset kulkutapaosuudet ovat suorastaan mainioita. Siinä on ajattelemisen aihetta.