Ymmärrän jalkakäytäväpyöräilyä taas vähän paremmin - Pari sanaa suojateiden keskisaarekkeista

Ajoradalla autojen seassa ajamisen turvallisuuden ja sujuvuuden nimiin vannovat hokevat tuttua mantraa: ole itsevarma, ota oma tilasi ajoradalla, näytä suuntamerkkejä. Moni ajoradalla ajava ei voi ymmärtää, miksi samalla tieosuudella yhdeksän kymmenestä pyöräilijästä ajaa mieluummin jalkakäytävällä.

Suurimman osan ajasta kaikki sujuukin ja ajoradalla ajaminen vilkkaassakin liikenteessä on todella sujuvaa ja turvallista, mutta sitten tapahtuu jotain minkä vuoksi tekee mieli vaihtaa jalkakäytävälle. Innostuneena lukuisista positiivisista ajorata kokemuksista, päätin ajaa Ylöjärventietä pitkin, lapsi lastenistuimessa. Ajattelin, että aamu yhdeksän aikaan liikenne on jo hiljentymään päin ennen iltapäivää, ja olinhan pyöräillyt turvallisesti kyseistä ajorataa yksinäni lukuisia kertoja.

Minut oli jo ohittanut muutama auto, kun lähestyessäni liikenteen jakajaa päätti eräs autoilija ohittaa minut (ilmeisesti kiire punaisiin valoihin) vastaantulevasta moposta huolimatta alamäessä ennen Lamminpään Siwaa. Auto joutui siis ohittamaan minut poistumatta omalta kaistalta, ja tästä johtuen välillemme jäi senttejä tilaa, ilmavirta vei minua kivasti sivuun ja enpä ole hetkeen pelännyt näin paljoa pyöräillessäni. Tässä kohtaa tämän "ota oma tilasi" mantra oli ehkä onnenpotku, sillä nyt minulla oli tilaa itseni ja kanttikiven välissä jonne vähän paeta, jos olisin ajanut kiinni kanttikivessä (kuten niin monet ajavat) olisi seuraamukset voineet olla aivan toiset. Tai auto olisi ajanut vieläkin tiukemmin iholta ohi, ei näistä koskaan tiedä.

Tässä vielä kuvasarja (kuvakaappaus videolta):

Hyvä ohitus, selkeästi jättää tilaa välillemme.

Huono ohitus, ei näin...

Tietenkin nyt tätä lukevat autoihmiset toteavat, että oma vika kun en aja kiinni kanttarissa (ettei jää tilaa minne väistyä näiden tapausten varalta), voitte kuvitella kuinka lähellä auto kävi ohjaustankoa siitä, että en todellakaan aja kanttikivessä kiinni vaan otan tilan kuten on isot pojat opettaneet. Ehkä tämä olikin oma syy ja tämä ystävällinen autolija halusi opettaa minut kanttarinhalajaaksi. Toisaalta, mitä minä tässä marisen, osumaa ei tullut (vaikka lähellä kävi) ja autokin on lommoton. Eihän tämän katumaasturin osuessa 60+km/h vauhdissa olisi voinut käydä muuta kuin niin, että minä ja kyydissäni ollut kaksivuotias lapseni olisimme kuolleet. Tunnetusti autoilijoita, jotka tappavat kevyen liikenteen edustajia ei oikeasti rangaista tappovälineen vastuuttomasta käytöstä. Poliisia tuskin kiinnostaisi, jos menisin sanomaan että eräs auto ohitti minut aivan liian läheltä aivan liian lujaa. Onnettomuuttahan ei tapahtunut.

Mikä Ylöjärventiessä sitten mättää?

Ylöjärventiellä on 50km/h rajoitus, mutta tuossa alamäessä autot menevät aika räikeitä ylinopeuksia kohti Myllypurontien valoristeystä, jossa he useimmiten joutuvat, yllätys yllätys, pysähtymään valoihin. Korkean nopeusrajoituksen ja täysin typerien keskisaarekkeellisten suojateiden vuoksi ei pyöräkaistoistakaan olisi mitään iloa tuolla osuudella, ainut oikea parannus olisi luoda fyysisesti autoliikenteestä eroteltu väylä jossa saa pyöräillä. Olkoot sitten vaikka yhdistetty väylä, jalanku on tuolla pakokaasuisella tiellä luonnollisesti aika vähäistä.

Miksi sitten jalankulun keskisaarekkeelliset suojatiet ovat täysin turhia? Ensinnäkin, nämä saarekkeet rakennettiin Ylöjärventielle liikenteen rauhoittamistoimenpiteinä. Tampereen kaupunki on henkeen ja vereen autoilumyönteisenä kaupunkina halunnut valita rauhoitamistoimenpiteen, joka ei varsinaisesti haittaa moottoriajoneuvoliikennettä, tai tarkemmin vapaata liikennevirtaa. Valitettavasti liikenteen rauhoittaminen joka ei haittaa moottoriajoneuvoliikennettä on paradoksi. Mitään Ylöjärventien kaltaista vilkasta tieosuutta ei voida tehdä jalankululle tai pyöräilylle turvallisemmaksi, haittaamatta moottoriajoneuvoliikennettä.

Keskisaarekkeellisten suojateiden ajatus on se, että toisin kuin fyysisest hidasteet, autojen ei tarvitse pakollisesti pysähtyä/hiljentää vauhtia ja jalankulkija voi jakaa tien ylittämisen kahteen eri vaiheeseen. Miksi tämä kuulostaa sitten niin oudolta? Ensinnäkin, miksi jalankulkijan pitäisi kulkea tien yli kahdessa vaiheessa? Ylöjärventie ei ole edes leveä tie, vaan ns. tavallisen levyinen pätkä tietä. Syy tälle kahden vaiheen ajattelulle on tietenkin se, että suomalainen jalankulkija tietenkin odottaa että kaikki autot ovat ensin menneet, loikkii sitten kiiresti keskisaarekkeelle, ja odottaa että toisenkin kaistan autot ovat menneet.

Valitetavasti suomalaisen keskisaarekkeen keksijä, eikä 90% autoilijoista ole koskaan kuullut tästä:

Tieliikennelaki

32 §
Kuljettajan suojatiesäännöt

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.


Keskisaarekkeellisten suojateiden suunnittelu lähtee liikkeelle siitä, ettei tätä tieliikennelain kohtaa noudateta, vaan suojatie ylitetään liikennevirran sääntöjen mukaan, kahdessa vaiheessa nätisti odottaen eikä suoraan kulkien olettaen, että autot pysähtyvät.

Keskisaarekkeet myös kaventavat ajorataa, ja aiheuttavat osuuksilla joilla ei ole erillistä pyöräily infrastruktuuria tilanteita, joissa autot vääntävät vaarallisesti ennen jakajaa ajoradalla kulkevasta pyörästä ohi, tai peräti yrittävät mennä ohi jakajan sisällä (mopoauto taitaa paikoitellen ohi mahtua).

Monet Tamperelaiset suojatien keskisaarekkeet ovat myös liian kapeita, niille ei mahdu pyörää taluttava tai lastenvaunuja kuljettava kunnolla odottamaan sitä hetkeä kun nämä tieliikennelakia noudattamattomat autoiljat ovat menneet.

Mitä sitten pitäisi tehdä tällä tieosuudella? Nopeusrajoitus 40km/h (samalla sivukadut 30km/h), alamäen kohdalle fyysinen hidaste kaupunkiin päin menevälle kaistalle, keskisaarekkeet pois, saarekkeelliset suojatiet muutettava korotetuiksi. Ai niin, ja pyörät pois ajoradalta omalle väylälle. Toisaalta, jos näin utopistiset muutokset saataisiin aikaan, ehkä tämäkin ajorata olisi pyöräily-ystävällinen. Mutta nämäkään muutokset eivät poista tai vähennä moottoriajoneuvoliikennettä osuudella, siihen pystytään vain voimmakkain liikenteenohjaustoimin, joita Tampereen kaupunki ei tietenkään harrasta. Länsi-Tampereen liikenteen vilkkaudestahan pitää syyttää Ylöjärveläisiä, ei suinkaan 1-2km matkoja autolla ajavia Tamperelaisia.

Loppupäätelmä. Kannustan kaikkia Ylöjärventietä käyttäviä pyöräilijöitä ajamaan jalankulkijat huomioiden jalkakäytävällä tai ajamaan reilusti omalla yksitysautolla, mielellään reilua ylinopeutta ettei normaali liikennevirta hidastu.