keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Työmatkaliikenteessä

Kun olen nyt harjoittanut tätä blogissani aiemmin mainittua uutta pyöräilyfilosofiaa, olen valitettavasti havainnut seuraavia asioita.

- Ihmisten ajoasennoista ja takapuolen liikkeestä päätellen ajellaan väärin säädellyillä satuloilla/tangoilla, tai väärällä runkokoolla.

- Liian moni (yllätyksekseni naiset) kokevat kevyen liikenteen väylien olevan oman kuntoisuutensa todistamiseen tarkotettu kilvanajoreitti. Onhan kiva väittää harrastavansa liikuntaa, jos ajaa 4km pyörällä työmatkaa, mutta ei se maantielenkkiä korvaa.

- Liikennevaloja ei noudateta, ja vielä oletataan muiden tielläliikkujien sympatiseeraavan itseään liikkujaryhmänä. 

- Liikennevaloissa on joidenkin pyöräilijöiden pakko pysähtymisen sijaan kiertää paikallaan hyvin laajassa kaaressa ympyrää, tämä näyttää hullulta ja on usein myös tarpeettoman vaarallista jos paikka on vilkkaasti liikennöity. Vinkki, sen jalan saa myös irti siitä lukkopolkimesta (kokemusta on), jos ei saa, älä käytä niitä, olet vaaraksi itsellesi ja muille. Jos et yllä pyörän päältä maahan edes varpaanpäilläsi, ajat väärää fillaria tai säädit sen pieleen ja aiheutat tarpeetonta vaaraa itsellesi.

- Valittavan usein, Tamperelainen pyöräilijä ei paljoa Tamperelaisesta autoilijasta eroa, välinpitämätöntä, minäminä-asenteellista ja vaarallista kilpa-ajoa kun pitäisi vain liikkua pisteestä A pisteeseen B. En ymmärrä kumpaakaan.

Päivän paras, tasaisella nämä kilvanajo naiset ohittavat minun kruisailuvauhtini, mutta yksikään kolmesta ei osannut vaihtaa vaihteita Pispalan ylämäessä, jolloin kruisasin heidän läähättävistä olemuksistansa ohi. No, ei se mitään. Sitten Pirkankadun telineiden kohdalla yksin päätti ottaa asemansa takaisin ja veti hyvin erikoisella ajolinjalla minusta ohi, koska hän halusi selvästi olla sen muutaman sekunnin aiemmin ja hikisempänä duunissa. No, kaksi muuta törttödaamia ohitti minut Pyynikin kirkkopuiston (jossa ei tietenkään ole runsaasti jalankulkijoita, vanhuksia, lapsia....) tiellä juuri silloin kun ohitin jalankulkijaa. Ohitus tapahtui tietenkin hivotellen tankoani niin että meinasin älähtää. Valitettavasti kumpikaan daameista ei kokenut tarpeelliseksi noudattaa Hämeenpuiston punaista valoa, joten en päässyt soittamaan suutani heille siitä kuinka pyörissä on jarrut ja tämä ei ole mikään kilpailu.

Pitäisikö tässä oikeasti itsekin todistella kuntoansa (teen sen ennemmin oikeilla lenkeille, useimmiten juosten nykyään) ja antaa ensin näiden trikoodaamien mennä ohi parin kilsan verran, sitten iskeäkin se vaihde silmään, polkimet lukkoihin ja ajaa 30km/h keskivauhdilla ohi koko porukasta ihan vaan vittuillakseen. Ei pitäisi, koska tämä olisi älyttömän vastuutonta ja vaarallista liikennekäyttäytymistä yhdistetyillä kevyen liikenteen väylillä. Tosin, jos vaihtaisi ajoradalle vittuilua varten, sehän olisi ihan ok. Jospa kuitenkin pidättäydyn herrasmies-filosofiassani ja tyydyn paheksumaan kanssapyöräilijöitäni, joissa toki näen paljon hyviäkin liikkujia jotka eivät tunnu ajavan hampaat irvessä, mutta liian paljon näitä uskomattomia törttöilijöitä, joiden vuoksi koko liikkujaryhmää leimataan. 

Voisin lyödä vetoa, että monet näistä kesällä pyöräilemään innostuneista ajavat talvisin omalla autolla. Selittäisi asenteen ja välinpitämättömyyden muita liikkujia kohtaan. #Cheapshot#