Kehityksen käsijarrut

Tiistain Aamulehdessä oli mielenkiintoinen mielipidekirjoitus nimeltä: "Autoton keskusta olisi autio keskusta", kirjoittajina Pirkanmaan yrittäjien tj. Jari Jokilampi, ja Tampereen Yrittäjien pj. Mika Tolonen.

Suosittelen kirjoituksen lukemista, etenkin jos on lukenut esim. Joensuun tai Jyväskylän kävelykeskustojen rakentamista vastustaneita mielipidekirjoituksia kauan sitten, sillä tämän mielipidekirjoituksen retoriikka on täysin identtistä tähän 90-luvun "kaupat kuolee jos autolla ei pääse"-kiljuntaan.

Kirjoitus kertoo mm. seuravaa:

"Kaupungin päättäjien on syytä kuunnella yrittäjiä, jos halutaan säilyttää Tampereen keskusta elävänä ja elinvoimaisena. Kaupunki voi vaikuttaa keskustan kauppaliikkeiden menestymiseen hyvällä suunnittelulla. Keskustan liikkeet eivät ole vain kaupunkikuvan koristeita ja nähtävyyksiä. Kauppoihin pitää asiakkaiden myös päästä ostoksille, vieläpä helposti".

Kyllä, ei mitään moitittavaa. Jos liikekatu välittää maksimaalisen määrän ihmisiä, kulkutapaan katsomatta, ja vieläpä ihmisiä jotka voivat noin vain poiketa ostoksille, on liikkeillä todellakin hyvät mahdollisuudet menestyä. Mutta, jatketaanpa Tamperelaisten yrittäjäjärjestöjen matkassa:

"Jo nykyiselläään monet keskustan erikoisliikkeet ovat vaikeuksissa, koska asiakkaat hakeutuvat reuna-alueiden marketeihin. Kauppiaat kuulevat jatkuvasti, että asiakkaat eivät tiedä, miten autolla pääsee paikalle ja ylipäätään keskustassa liikkumaan"

Kirjoittajat myös attribuoivat Aleksis Kiven kadun katkaisemisen syyksi siihen, että muutamassa vuodessa 26 pientä yritystä joutui lopettamaan tai muuttamaan pois. Mitään tarkempaa faktatietoa tälle väitteelle ei tietenkään tarjota, ei tietoa yritysten määrästä, ei tietoa siitä oliko AK-kadun sulkeminen syy lopettamiselle ja miten tämä on varmennettu. Ovatko kirjoittajat kenties katsoneet jäsenrekistereistä kaikki lopettaneet tai poismuttaneet yritykset, joiden toiminta päättyi/muutti AK-kadun katkaisun jälkeen, ja päättivät että tämä juuri oli syy muutoksille?

Kirjoittajat ottavat Hämpin parkin (massiivinen maanalainen pysäköintiluola Hämeenkadun alla) avosylin vastaan, mutta lisäävät että keskustan kivijaloissa sijaitsevilla erikoisliikkeillä "ei ole elinmahdollisuuksia, jos paikalle ei pääse autolla".

Esimerkeiksi he heittävät joulukinkut ja kodinkoneet, joita he eivät usko kenenkään rahtaavan pysäköintihalleissa odottaviin autoihin. Kodinkoneita keskustassa myydään pääasiallisesti, Stockmannilla (oma pysäköintitalo, ehdottomasti lähin pysäköinti siellä ja lyhin matka viedä se kodinkone), Sokoksella (sama kuin edellinen), Koskikeskuksessa (sama kuin ed.), Anttilassa (sama kuin ed.). Samaisista kaupoista saa myös niitä helkkarin joulukinkkuja, ja kyllä, sama pysäköintitalo on käytössä. Eli mikä olikaan taas Tampereen autoilij, anteeksi yrittäjien argumentti? Joulukinkkuja saa myös kauppahallista, jonka kanssa samassa korttelissa on se Sokoksen parkkitalo. Ei hyvää päivää, keksikää hieman fiksumpia argumentteja.

Kun ostin Hifiä eräästä Kyttälän yrityksestä, en tarvinnut omaa autoa kun kalliit vehkeet tietenkin TUOTIIN minulle kotiin. Missä on se keskustan kodinkonemyymälä, jonka eteen on saatava oma auto peräkärryineen, jotta Jorma 59-v saa köyttää veljensä kanssa rööki huuleessa sen juuri ostetun jenkkikaapin asianmukaisesti kiinni?

Yrittäjät myös muistuttavat että Tampereella on kylmä ja terassikausi lyhyt, joten kävelykeskustalle ei ole edellytyksiä. He tietenkin viittaavat aivan suoraan vieläpä Keski-Eurooppaan, jossa homma toimii kuulemma vain ilmaston takia. Miksi yrittäjät sulkevat samalla silmänsä pohjoisemman Jyväskylän harvinaisen elinvoimaiseslta kävelykeskustalta, joka saa Tampereen näyttämään moukkamaiselta Neuvostokylältä Hämeenkatuprospekteineen. Vai onko keski-Suomessa vain niin paljon taitavampia ja innovativisiempia yrittäjiä, että homma saadaa toimimaan? Tässäkö se todellinen syy sille miksei Tampereella ei voida lisätä kävelykatuja, yrittäjien oma saamattomuus ja lahjattomuus liiketoiminnan saralla.

Lopuksi yrittäjät yrittävät löydä vyön alle:

"Keskustan liikkeet ovat myös turvallisuustekijä. Ei kai kukaan halua keskustaa, jossa on vain kaljakuppiloita ja seinän viereille rosikiva kaljaveikkoja."

Huh huh mitä uhkakuvien maalailua, vailla mitään todellisuuspohjaa. Eli näiden aitojen yrittäjäjärjestöjen mielestä autoton keskusta on turvaton kaljakuppiloiden täyttämä paikka, missä kustaan vain seinille. Olin viikonloppuna Jyväskylässä, ja olin jälleen aivan haltioissani siitä miten keskusta oli saatu ihmisten käyttöön aivan eri lailla. Kyllä, siellä oli kaljakuppiloita, mutta niitä on nytkin aivan älytön määrä autoliikenteelle uhratulla Hämeenkadulla. Kummalla oli enemmän kuseskelijoita ja kaljaveikkoja, no arvatkaapa. Hämeenkatu on yksi hörhömagneetti, autoliikenteestä huolimatta, mutta tätähän ei oman auton sisältä voi havainnoida. Jyväskylässä oli perheitä jonottamassa jäätelöä aurinkoisena päivänä, kirjakauppoja, ruokaravintoloita, vaatekauppoja (samat ketjut kuin Tampereella), Sokos, kahviloita yms. yms. eli kävelykadun tarjonta oli erittäin monipuolinen.

Kysymys onkin, miksi yrittäjien retoriikka ontuu, miks uhkakuvia pitää maalailla, kun niille ei ole mitään todellisuuspohjaa. Miksi esim. Jyväskylää ei mainita heidän kirjotuksissaan, vaan aina verrataan Tamperetta keski-Eurooppaan? Mihin he ylipäätään perustavat väitteensä?

Muistan kun takavuosina Lasikoisio tjsp. nimistä yritystä keskustorin laidalla pyörittänyt henkilö vaati lehdissä autoilun edellytysten parantamista keskustassa ja ilmeisesti muutti yrityksensä siksi Hämeenpuistoon, jossa autolla pääsi oven eteen mainiosti. Lasikoiso oli kiva myymälä, josta itsekin hain muutaman tavaran autoilumyönteisestä yrittäjästä huolimatta, mutta pärjäsikö Lasikoiso uudella autoilun edellytyksiä tukeneella paikallansa? Ei pärjännyt.

Bottom line - Jos yrityksen liike-idea ja toimintamalli on yksinkertaisesti niin hataralla pohjalla, että se ei kestä a) pientä muutosta liikennejärjestelyissä b) sitä ettei oven eteen voi pysäköidä - ei yrityksellä ole tulevaisuutta. Ei kukaan voi vuonna 2012 perustaa omaa liike-ideaansa sen varaan, että yrityksen oven eteen on päästävä omalla autolla, ja kuvitella pyörittävänsä yritystä kaupungin kalleimmassa ydinkeskustassa, jossa tila on jo valmiiksi kortilla.

Mainitaan nyt vielä loppuun ne Kuninkaankadun alkoholistit, nämähän ovat autoilijoiden suosikkiargumentteja joilla lytätään kävelykadut. Itsekään en pidä Kuninkaankatua onnistuneena kävelykatuna, koska se ei ole kovin yhtenäinen pätkä suhteessa muuhun kaupunkikeskustaan. Toisaalta, yrittäjien vaihtvuus ei ole mitenkään suurta kadulla, eikä niitä spurguja ole siellä sen enempää kuin missään tavallisessa automarketissa jonka yhteydessä on Alko. Vertailun vuoksi, Lielahden Citymarketissa ja sen ulkopuolella on aina spurguja, koska siellä on, arvastit oikein, Alko! Lielahden Prismassa ei ole Alkoa, eikä siellä koskaan ole remmejä hengaamassa sisällä, eikä ulkona.

Voi ei, pyhä Tamperelainen autoilu ei ole siis onnistunut karkoittamaan seinille kuseskelevia kaljaveikkoja, miten tässä näin on päässyt käymään!